Masennusta on myös romantisoitu, kuten monia muitakin mielen kipuja. Melankoliassa on nähty ylevää syvyyttä ja sielukkuutta. Rohkeutta kokea elämä niin tyhjänä ja turhana kuin se todellisuudessa onkin.
Tällaisen asenteen raamatullisena oppi-isänä on nähty Saarnaajan kirjan kirjoittaja. Hän kertoo filosofisessa mietelmäteoksessaan yrityksestään etsiä elämän mieltä.
Hän kokeili opiskelua, tietoa ja viisautta, mutta se oli pelkkää turhuutta. Hän hankki rikkautta, mutta ei saanut siitä iloa. Valta ei tehnyt häntä onnelliseksi. Viini, ruoka ja aistinautinnot jättivät jälkeensä vain tyhjyyden.
Lopulta Saarnaaja päätyi pessimistiseen pienten ilojen filosofiaan. Ihmisen tulee tyytyä arjen yksinkertaisiin nautintoihin. Ruoka, juoma ja läheiset. Se on kuitenkin pohjimmiltaan turhuutta, sillä kuolema tekee kaikesta lopun.
Näin nerokkaan syvällistä on Saarnaajan melankolia, sanovat masennuksen romantisoijat.
https://rauhantervehdys.fi/2018/04/masentunut-kulkee-pimeassa-laaksossa/
Tällaisen asenteen raamatullisena oppi-isänä on nähty Saarnaajan kirjan kirjoittaja. Hän kertoo filosofisessa mietelmäteoksessaan yrityksestään etsiä elämän mieltä.
Hän kokeili opiskelua, tietoa ja viisautta, mutta se oli pelkkää turhuutta. Hän hankki rikkautta, mutta ei saanut siitä iloa. Valta ei tehnyt häntä onnelliseksi. Viini, ruoka ja aistinautinnot jättivät jälkeensä vain tyhjyyden.
Lopulta Saarnaaja päätyi pessimistiseen pienten ilojen filosofiaan. Ihmisen tulee tyytyä arjen yksinkertaisiin nautintoihin. Ruoka, juoma ja läheiset. Se on kuitenkin pohjimmiltaan turhuutta, sillä kuolema tekee kaikesta lopun.
Näin nerokkaan syvällistä on Saarnaajan melankolia, sanovat masennuksen romantisoijat.
https://rauhantervehdys.fi/2018/04/masentunut-kulkee-pimeassa-laaksossa/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en saarnaajia kuuntele, enkä lue, mutta omalla elämänkokemuksella voin sanoa, että kyllä ne on ne pienet asiat, jotka kerryttää hyviä kokemuksia ja näkemyksiä.
Suurelta osin nykyajan masennukset ja ahdistukset saattavat johtua siitä, kun ihmiset yrittävät kaikessa enemmän mihin pystyvät, tuntevat itsensä riittämättömiksi, pelkäävät etteivät kelpaa toisille.
Monilla saattaa olla sellaista itsensä ruoskintaa, kun ei johonkin täysillä pysty, niin pettyy itseensä, ja alkaa syytellä itseään.
Sitten tulee fiilis, että on huono, ei pysty mihinkään, jne.
Ei kai välttämättä ole tarvetta yrittää liikaa, on hyvä tietää ja tuntea itsensä, tekee sen, mihin pystyy ja on siihen tyytyväinen.
Ei ole mikään pakko kelvata kaikille muille ihmisille, kukaan ei kelpaa kaikille, paras on ajatus, että kelpaa omalle itselleen ja muistaa, että aina on myös ihmisiä, joille kelpaa, ihan omana itsenään.
Eikä haaveile ja tavoittele jotain jättisuurta onnellisuutta, vaan todellakin niitä pieniä palasia, joista onnellisuus voi lisääntyä, joskus jopa ihan huomaamatta.
Eihän se olisi yhtään kivaa, jos ainoastaan kertaalleen olisi isosti onnellinen ja nauttisi jostain, vaan juurikin niinkuin aloituksessakin oli, arjen pienet nautinnot.