Kirjoitan lähinnä purkaakseni tuntojani. En vain kertakaikkiaan pidä anopistani. Hän auttaa perhettämme ja on ystävällinen, muut sanovat minulle että hän on loistava anoppi, niin hän on, mutta minua ärsyttää suunnattomasti.
Anoppi hössöttää, kokoajan ja aivan kaikesta. Hän on hyvin teennäinen, kaikki on ihanaa ja ihmeellistä ja aina niin hyvin, vaikka puhuisimme aiheesta joka on kaikkea muuta kuin positiivista. Anoppi ei koskaan halua tuppata apua mutta tekee sitä koko ajan. Puolisolle on avannut tuntojani, mutta hän ei jaksa kuunnella, koska minulla itselläni on myös ärsyttävät vanhemmat.
En vaan tiiä miksi anopin seura v-tuttaa näin suunnattomasti. Vaikka kunnon syytä ei tähän mulla ole. En vaan jaksa anoppiani
Anoppi hössöttää, kokoajan ja aivan kaikesta. Hän on hyvin teennäinen, kaikki on ihanaa ja ihmeellistä ja aina niin hyvin, vaikka puhuisimme aiheesta joka on kaikkea muuta kuin positiivista. Anoppi ei koskaan halua tuppata apua mutta tekee sitä koko ajan. Puolisolle on avannut tuntojani, mutta hän ei jaksa kuunnella, koska minulla itselläni on myös ärsyttävät vanhemmat.
En vaan tiiä miksi anopin seura v-tuttaa näin suunnattomasti. Vaikka kunnon syytä ei tähän mulla ole. En vaan jaksa anoppiani
Vastaukset 7
Vanhimmat
Just luin vähän aika sit jutun tästä miksi jotkut ihmiset ärsyttää. Joko niissä on piirteitä mitä itsellä on mistä ei pidä, tai toinen että haluaisi niitä piirteitä itselle(eli alitajuntaista kateutta), mitä ei itse edes tajua.
Anoppi taitaa olla vain innoissaan, monet ovat jälkikasvunsa kautta onnellisia ja saattavat sitä kautta ampua vähän yli. Jäitä hattuun vain, muuten menee sormella osoitteluksi puolin sun toisin
Olisit kiitollinen asiallisesti käyttäytyvästä anopista. Minun "anoppi kokelas" on kuin suoraan helvetistä ja aloitti minun nälvimisen jo ennenkuin oli virallisesti edes tavannut minut ja viimeiset 10 vuotta hän on harjoittanut kaikkia mahdollisia henksien väkivallan muotoja minuun mitä vain on mahdollista harjoittaa. Ja onpa tuo fyysistäkin väkivaltaa harrastanut. Nyt haaveilen muutosta ja siitä, että pääsen mahdollisimman kauas kyseisestä ihmisestä.
Ap: vaihdetaanko anoppeja? Ota sinä tämä minun ihmishirviö ja minä otan sinun kiltin anopin!
Ap mites on? Laitan tämän kerberoksen ihan koska vain sinne sinun iloksi. Tämä haukkuu ja pahoinpitelee. Alkaa tuntumaan nykyinen anoppi kummasti tosi kivalta ihmiseltä tämän ihmisen rinnalla.
Ehkä on teennnäinen kun huomaa asenteesi. Häpeä sinä. Et kyllä tarvitse ketään lähellesi. Yritä olla edes äiti.
Minulla ihan toisen suuntainen ongelma. Olen alkanut viihtyä anopin seurassa enemmän kuin vaimoni. Hiukan pelottaa, mihin tässä ollaan menossa, koska olemme juuri rakentaneet uuden talon. Pelkään hetkeä, kun muutan ajatukseni teoiksi ja suutelen anoppia. Appi on siis ollut kuolleena jo 7v. Pelkään kyllä tulevaa aika lailla, mutta minkäs teet tunteille?