Menny vähän mielenkiintoiseks liiton viestintä. O-mattilan senaattori pitää huolen, että oma tapahtuma näkyy liito viestinnän pinnas samalla, kun Suomen judokat matsaa kv-kisoissa.
Orimattilan leiri liiton pääuutinen - onko tietoa päivän kisoista?
Anonyymi
341504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vapaa-ajan kalastaja kirjoittelee... 😂😂😂
Niitähän täällä on , leireillä ja kisoissa, varsinkin kotimassa, kiertävät eivät täällä juuri kirjoittele, paitsi minä:)
Voihan olla maailman matkaajiajudokoilla on aikaa lentokentillä odottaessa ja aurinkorannoilla maatessa., ehkä...
Live löytyy ijf.fi
Mitäpä sitä tappioista uutisoimaan , ei mitään uutta kisarintamalla 😂
Tero on judoliitto
Jos sinne pari muutakin Teroa saataisiin lisää niin saattaisi olla toiveita lajia Suomessa.
Ei niin mitätöntä vallan murusta etteikö sitä oman lähipiirin edun ajamiseksi käytetä.
Lähipiiri tekee aika kovaa duunia Suomen judon eteen!
Miten se näkyy?
Kansainvälisinä kilpailuina ja leireinä aivan kehän lähellä, alle tunti sieltä judon ytimestä.
Huippuvetäjiä leireillä ja kisoissa riittävän tasokkaita vastustajia meikäläisille.
Tapahtumat joka vuotisia! Kustannukset kohtuulliset ja palvelu pelaa.
Ehkä jutuissa voisi olla vähemmän superlatiivejä, mutta antaa olla jos tapahtumien taso säilyy nykyisellään.
Pitäisikö ehkä vaihtaa tekijöitä tai laajentaa sitä piiriä? Tai tehdä jotakin uudella tavalla? Nyt harrastajamäärä on laskenut jo pitkään, kilpalijoiden määrä on laskenut ja isoilla paikkakunnilla muut lajit houkuttavat enemmän. Tulosta ei siis ole syntynyt. Kun syksyllä taas valitaan perheissä uusia harrastuksia, judossakin pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen miksi lapsi aloittaisi judon harrastamisen ja perhe maksaisi siitä ja toisaalta miksi judo ei lainkaan houkuttele tai miksi lopetin judon. Olisi tärkeää mm. tehdä kysley lajin lopettaville lopettamisen syistä. Näihin vastaamiseksi tarvittaisiin tietoa harrastajilta ja perheiltä, halua ottaa se tieto vastaan ja soveltaa sitä kehittämistyössä.
Urheilusta laajemminkin käytävä epämiellyttävä keskustelu koskee jatkossakin myös judoa: pienen piirin vallankäyttö, valmennusmenetelmät, ilmapiiri, hyväksikäyttöepäilyt, suhtautuminen seksuaaliseen suuntautumiseen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset, erityistä tukea tarvitsevien harrastusmahdollisuudet. Miksi lapsi tulisi ohjata urheilun ja etenkin kilpaurheilun pariin, kun em. ongelmia on lajista riippumatta? Miten juuri judossa taataan turvallinen harrastaminen kaikille? Juuri näissä asioissa seurat toisaalta tarvitsisivat yhteistä tukea ja linjauksia ja toisaalta monet seurat voisivat esitellä hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Lisäksi pitäisi judon erinomaisuus harrastuksena pystyä viestimään uskottavasti - ja silloin todellisuuden on vastattava mainoslauseita yhteisen hyvän periaatteista jne.
Urheiluun hakeutuvalle 8-12 v ei riitä 2 x 1 h - 1 h 30 min/vko ukemia, leikkejä ja ajumiashia...
Hän haluaa hikea ja kamppailua, kuntoa jne.
Judoa ei nähdä meillä urheiluna, vaan jonain puuhasteluna. Vaikka ei tavoitellakkaan olympiamitaleita, voi asiat silti tehdä kunnolla!
Yhteisen hyvän ja muut jutut voi jättää dan kollegiolle....
Juuri tällä ajattelumallilla ollaan nykytilanteessa. Jos se on tavoite niin jatkakaa toki samaan malliin.
Lapsen harrastuksen valitsee AINA viime kädessä aikuinen. Jo pelkästään siksi, että aikuinen päättää mihin rahansa käyttää. Perheen arvot määräävät: mitä pidetään hyvänä tai soveliaana harrastuksena , kuinka paljon vanhemmat haluaa kuskata ja osallistua, halutaanko harrastuksesta myös lapselle mahdollinen rahakas kansainvälinen uramahdollisuus jos perheellä on rahaa ja lapsi lahjakuudeksi osoittautuu (esim. moottoriurheilu, jääkiekko, jalkapallo, golf, purjehdus, ratsastus), mitä perhe tai perheen muut lapset harrastavat ja mitä vanhemmat lapsilta odottavat.
Kertaatko vielä sen sinun yhteisen hyvän ja kaikki voittaa- mallin käytännön toteutuksen ja onko se ollut esim. Käytössä silloin kun judossa yli 10 000 harrastajaa.
Ei ollut, silloin oli yksi judo ja se oli kilpajudo ( ei tarkoita huippu-urheilua) !
Tämähän taas johtuu paskoista seuroista!
OrimJS ei taas mahda mitään maakuntien saamattomuudelle.
Loistavaa, taas löytynyt vanhempia jotka tunnistavat lapsen lahjakkuuden (tiede ei ole siihen vielä pystynyt)!
Totta, aikuinen päättää ja sinun kommentin perusteella kaikki lajit mahdollisia.
Suomi vielä toistaiseksi hyvinvointivaltio ja nuo mainitsemasi mediaseksikkäät lajit vetävät eniten ja kilpailu harrastajista on kova. Siinä emme ole pärjänneet ja itämainen taistelulaji-ajattelu ei todellakaan auta.
Kamppailu-urheilu edellä kun mennään, niin jotain mahdollisuuksia pysyä lajikartalla.
En kirjoittanut mitään lahjakkuudesta tai sen tunnistamisesta, vaan siitä, että lapsi - lahjakas tai lahjaton - ei valitse itse lajiaan. Aikuinen päättää, aina. Yleensä toki lapsen oman halun mukaan ainakin alussa. Ja se aikuisenkin päätös tietysti riippuu usein olosuhteista: varallisuudesta, asuinpaikasta, kuskausmahdollisuuksista, omasta lajitaustasta, paikkakunnan tarjonnasta ja monista muista seikoista.
Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää. Talkoolaiset, ohjaajat, toimitsijat, tuomarit, kouluttajat, seurojen hallinnosta ja toiminnasta vastaavat. Tämäkin vapaaehtoistoiminta on harrastamista ja edellyttää sitoutumista - ja tunnetta siitä, että hommaan kannattaa käyttää aikaansa. Vain harvalla judoseuralla on varaa palkata riittävästi työntekijöitä hallintoon ja ohjaajiksi.
Lajien vetovoima perustuu erilaisiin tekijöihin eri lajeissa, ja yksikölajien ja joukkuelajien kesken on paljon vaihtelua painotuksissa. Jos paikkakunnalla on useita saman lajin seuroja, niiden kesken on monesti painotuksissa eroja (esim. pienet joukkuevoimistelu-, jalkapallo- ja jääkiekkoseurat, em lajien suurseurat, usean lajin yleisseurat). Näin harrastajilla on mistä valita oman kiinnostuksen mukaan. Jos pienessä lajissa kuten judo muuta lajin parissa touhuilua kuin kilpailua ei arvosteta riittävästi, moni kilpailusta innostumaton ja "vain huvin" vuoksi harrastava lapsi/nuori enemmin tai myöhemmin lopettaa tai vaihtaa lajia, kun tuo asenne kuitenkin tehdään selväksi. Siinä vaiheessa ei vanhempikaan yleensä enää ole mukana talkoilemassa. Jokaisen lajin parista poisjäävän mukana lähtee paitsi potentiaalinen seuratoimija myös muita sitä yhteistä hyvää tekemästä. Vaikka eihän sillä yhteisellä edulla taida väliä ollakaan...
"Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää."
Ääripää, en tarkoita, että vain kilpailua ( ehkä tarkoitit niissä pärjäämistä) arvostetaan, mutta kun se on tämän lajin juttu, varsinkin nuorilla. Tai sitten vyöt, niin kuin useissa seuroissa. Kilvoittelu kuuluu lasten ja nuorten elämään, tai sitten moni asia loppuu lyhyeen. Kun kohdataan se ensimmäinen vastoinkäyminen...
Väittäisin, että valtaosa monista talkoolaisista, ohjaajista, valmentajista, tuomareista, kouluttajista, seurojen/liiton hallinto- ja toimihenkilöistä on kilpaillut judossa tai heidän lapsensa/läheisensä/tuttu on kilpaillut/kilpailee. Se (kilpailu) on koko toiminnan perusta niin seuran kun liiton ja lajin!
Mihin perustat väitteesi?
"Judoa voi harrastaa taaperoikäisestä seniori-ikäiseksi itselle sopivaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Judo on monelle, lapsena lajin aloittaneelle, elämänikäinen harrastus, jonka parissa on mahdollista kehittää fyysisten ja henkisten ominaisuuksien myös monenlaisia elämänhallinnan taitoja ja valita urheilu-ura. Judossa voi kehittyä läpi elämän ja edetä omaa polkuaan valkovöisestä kohti mustaa vyötä niin halutessaan".
Lähde: Suomen judon liiton nettisivut
Juurikin näin.
Juuri on näinkin
Tuo lause sopii kaikkiin lajeihin, judo vaan ominut sen mainoskikkana, mikä tosin toimii huonosti!
Mullakin kävely mieluisa harrastus, en kilpaile siinä, mutta koko ajan kehityn paremmaksi, taloudellisemmaksi kävelijäksi. Joskus teen pyhiinvaelluksia.
Tällä hetkellä sinikeltainen vyö (lidlin vyölaukku), joskus oli musta, mutta meni rikki.
Tapaamiini ihmisiin judokisoissa ja leireillä 40 vuoden ajan!
Jouduin tänä kesänä yh isänä olemaan paljon töissä, ei voinut pitää koko lasten lomaa itse lomaa. Ajattelin, että onneksi pojat aloitti viime syksynä judon, niin kesällä on varmaan ainakin pari kertaa viikossa toimintaa ja joku kesäleiri ( kuten omana aikani käytiin. Oranssi vm 91. ) Mitä vielä., reenit loppu 23.5 ja jatkuu 15.8.? Lisäksi ei mitään yhteisiä matkoja leireille. Tämäkö on sitä laadukasta toimintaa?
No laji vaihtu, onneksi koripallossa on toimintaa ympäri vuoden. Toki maksaa enemmän, mutta niin se on, jos laatua haluaa.
Kyllä leirejä kesällä on ja oli. Varmaan naapuriseuroissa myös treenejä.
Ei kai teidänkään seura päiväkoti ole?
HP....
Tuo monessa seurassa ongelma. Helpompaa antaa kesän mennä. Mutta kukapa sinne nyt lomallansa menisi, maksaisi vielä omasta kukkarosta polttoaineet. Seurat tuskin tukevat eurollakaan mitään tekemistä?
Mainitsemassasi koripallossa tuomareillakin aivan eri palkkiot. Maksaa toki enemmän mutta rahalla saa.
Sama pätee myös jalkapalloon ja jääkiekkoon. Eikä kukaan kuvittele, että niitä harrastettaisiin läpi elämän ilman, että maaleja laskettaisiin.
Olisiko uskottavaa, että mitään urheilulajia harrastetaan ilman voitontahtoa ja omien rajojen mittaamista?
Tuo ikuisen kehityksen korostaminen kaikilla mahdollisilla poluilla on ihan ok mainoslauseena. Kunhan ei unohdeta, että seurat ja harrastajat tulevat ja pysyvät kamppailun ja kilpailun myötä, siellä on lajin sielu ja myöskin kasvu.
Jos sinulla ei ole tavoitteita et pysy kauan missään harrastuksen parissa. nuoret pitää saada kokeilemaan rajojaan ja kehitymään.
Täsmälleen!
Tää on sitä urheilun mantraa. Miksi pitää kokeilla rajoja? Miten niin ilman kilpailua ei pysy harrastuksissa mukana? Itsensä kehittäminen ja osaamisen parantaminen eivät ole riippuvaisia kilpailusta ja vaatimuksesta olla muita parempi. Osalle kilpailullisuus on se harrastuksen ydin, osalle urheilun harrastamisen lopettamisen syy.
Puhuttiin urheilusta! Ei neulomisesta tai vapaa-ajan kalastuksesta....