Johtuuko se ihan siitä, että prosessorissa olevien kapasitanssien varaamiseen kuluu enemmän virtaa (sama varaus useamman kerran aikayksikköä kohti) ja tämä virta aiheuttaa jännitehäviötä piirissä? Myös transistorit kääntyvät ei-johtavasta johtavaan tilaan ja tuossa välissä niissä syntyy lämpöhäviötä eniten, koska kulkee jo virta, vaikka transistorin yli on vielä jännitettä.
Kovemmalla taajuudella transistori on suuremman osan ajasta ei-johtavan ja johtavan tilan välillä, koska kapasitanssista johtuen hilan jännite ei nouse ideaalisesti.
Kovemmalla taajuudella transistori on suuremman osan ajasta ei-johtavan ja johtavan tilan välillä, koska kapasitanssista johtuen hilan jännite ei nouse ideaalisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suuremmalla taajuudella vielä hyötysuhdekin heikkenee, prosessori lämpenee, hyötysuhde heikkenee lisää jne. menetetyn hyödyn syöksykierre vähän kuin äärimmilleen viritetyssä polttomoottorissa kierrosluvun yhä kasvaessa.
Ylikellotus on taiteen laji, minkä taustalla on kovaa fysiikkaa ja joskus olen itsekin saanut parempia ylikellotuksia erittäin hyvällä jäähdytyksellä pikemminkin alijännitteillä kuin yli-. Tämä toki riippuu ns. tuurista, eli käytännössä hyvästä prosessoriyksilöstä, joka tykkää enemmän alijännitteistä kuin ylijännitteistä, ei siis vain suostu ylikellottumaan paljoakaan ylijännitteellä.
Kovimmat luvut toki isketään tauluun hyvällä ylijännitettä sietävällä prosessoriyksilöllä, raa'alla ylijännitteellä ja esimerkiksi nestetyppijäähdytyksellä, mutta tällaisiin en itse ole mennyt.
Aloittaja on aivan oikeilla jäljillä. Tilamuutokset syövät tehoa mitä moninaisimmilla tavoilla resistiivisistä ilmiöistä aina radiosäteilyäkin myöten. Suuremalla kellotaajuudella tilamuutoksia tapahtuu enemmän samassa ajassa jasiis tehonkulutus kasvaa.