Hei!
Luen jatkuvasti juttuja suhteista, joissa kaikki kotityöt, lasten asioista huolehtiminen yms. jäävät naiselle. Kun tällaiset ihmiset eroavat, se on naiselle vain helpotus. Yleensä miehellä ei ole kovin paljon vaativampaa tai hyväpalkkaisempaa työtäkään. Kiinnostaisi tietää, mitä niiden miesten päässä liikkuu, jotka eivät osallistu arjen pyörittämiseen. Ovatko omat vanhemmat opettaneet, että mies on perheen pää ja herra, jota naisen kuuluu palvella? Vai onko miesten henkinen suorituskyky rajoittuneempi, niin ettei päähän mahdu töiden lisäksi enää muita hoidettavia asioita? Vai jättävätkö äitiysvapaat naisen niin paljon miestä jälkeen työelämässä, että mies olettaa että hänen uransa on tärkeämpi ja naisen pitää toimia ensisijaisesti tukihenkilönä hänen uralleen? Vai tuleeko tämä armeijasta, jossa kuulemma opitaan välttelemään töitä? Vai jenkkiläisistä kulttuurituotteista, joissa stereotyyppisessä perheessä mies hankkii rahat ja nainen hoitaa kodin, mutta unohdetaan että todellisuudessa omalla vaimollakin on työ?
Luen jatkuvasti juttuja suhteista, joissa kaikki kotityöt, lasten asioista huolehtiminen yms. jäävät naiselle. Kun tällaiset ihmiset eroavat, se on naiselle vain helpotus. Yleensä miehellä ei ole kovin paljon vaativampaa tai hyväpalkkaisempaa työtäkään. Kiinnostaisi tietää, mitä niiden miesten päässä liikkuu, jotka eivät osallistu arjen pyörittämiseen. Ovatko omat vanhemmat opettaneet, että mies on perheen pää ja herra, jota naisen kuuluu palvella? Vai onko miesten henkinen suorituskyky rajoittuneempi, niin ettei päähän mahdu töiden lisäksi enää muita hoidettavia asioita? Vai jättävätkö äitiysvapaat naisen niin paljon miestä jälkeen työelämässä, että mies olettaa että hänen uransa on tärkeämpi ja naisen pitää toimia ensisijaisesti tukihenkilönä hänen uralleen? Vai tuleeko tämä armeijasta, jossa kuulemma opitaan välttelemään töitä? Vai jenkkiläisistä kulttuurituotteista, joissa stereotyyppisessä perheessä mies hankkii rahat ja nainen hoitaa kodin, mutta unohdetaan että todellisuudessa omalla vaimollakin on työ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En osaa sanoa mikä se miesten ajatusmalli tuossa on. Sen sijaan omassa tuttavipiirissä olen huomannu, että monen naisen viaksi voi laskea tietyn uhrautumismentaliteetin. Vaikka he kuinka kokisivat tilanteen epäreiluksi niin he silti tekevät ja samalla tietysti opettavat, ettei toisen tarvitse tehdä. Ainoa oikeasti toimiva "opetusmenetelmä" on, että ei vain yksinkertaisesti tee toisen puolesta.
Koska ei voi tekemättäkään jättää?
Jos miehen ehdoilla mentäisiin, monet meistä asuisi vielä luolissa.
Tottakai voi jättää tekemättä. Sietokykyä se toki vaatii, mutta jos oikeasti ärsyttää niin älä tee.
Minä en keräisi esim. yhtään vaatekappaletta aikuisen ihmisen jäljiltä. Ne pestään mitä pyykkikorissa on ja muut lojukoon paskasina siellä minne on heitetty. Sama koskee ihan kaikkea. Mä en aikusen ihmisen sotkuja siivoa, vaan lojukoon siellä sitten. Voin vaikka ottaa itselleni yhden lautasen, lasin, jne. ja pestä niitä vain itselleni aina ruokailun jälkeen. Kyllä se sikolätti ennemmin tai myöhemmin puhdistuu, jos ei muuten niin ainakin kaikista minun tavaroistani. Jos toisen jäljet kiltisti siivoaa niin turha valittaa. Jos taas teet niin ei taida riittävästi rasittaa.
Kun muutetaan yhteen, siinä monesti myös roolit jakautuu parissa ensimäisessä kuukaudessa. Mikäli toista ei patisteta kotitöihin, toinen tekee ja toinen ei tee.
Jotkut miehet ovat joitain naisia siistimpiä ja suurin osa ei.
Millainen työ?
Perinteinen jako ei varmaan ole tätä päivää?
Töitä kannattaa tehdä jos on mielekästä työtä. Kuinka vaan.
Kyllä aikuisena jaksaa sikolättiä sietää. Jos perheessä on lapsia, niin vaihtoehdoiksi jää helposti:
1. Muistuttaa joka ikisestä pikku kotityöstä ja kiistellä puoli tuntia jokaisesta sotkusta, jonka siivoamiseen menee minuutti. (noin kärjistettynä) Jos on sotkua, se on naisen vika, koska ei muistuttanut miestä että joku tietty asia pitää siivota.
2. Odottaa, että mies tekee aloitteen siivoamisesta ja siivota siihen asti vain omat ja lasten sotkut. Siihen asti sietää sikolättiä, jossa lapsilla ei ole tilaa leikkiä, kun miehen sotkut leviävät ympäri lattioita. Lapsiakaan ei motivoi siivota omia jälkiään, jos toinen aikuisista ei tee niin. Jos nainen luovuttaa ja siivoaa miehenkin sotkuja, on naisen vika kun siivoaa hänen puolestaan. Esimerkiksi imurointi on vaikeaa, jos kaikkien sotkuja ei ole siivottu.
3. Tehdä kaikki itse, jolloin on tietenkin naisen vika ettei mies tee kotitöitä.
4. Erota. Silloinkin ero on tietysti naisen vika.
Tottakai siistejäkin miehiä on olemassa, mutta miksi tämä on näin yleistä? Miksi niin moni mies jättää ottamatta itse vastuuta omien jälkiensä siivoamisesta tai oman osansa tekemisestä kodin eteen? Miten kaikki on aina naisen vika ja mies on kuin syyntakeeton?
Sanoisin, että kun ei ole koskaan vaadittu siisteyttä. Yleensä noilla sottapyttymiehillä on äiti, joka on aina siivonnut kaiken poikansa perässä. Jos mieheltä ei vaadi siivoamista niin opettaa ihan saman tyylin mahdollisille lapsilleen.
Tai voi heillä toki olla ollut isäkin, jokaon sottapyttyilyn mahdollistanut tai molemmat vanhemmat, mutta ikävä kyllä tuon mahdollistaja on yleensä äiti.
Tätä ihmettelenkin, että paapotaanko poikia tosiaan enemmän kuin tyttöjä? Vai alkavatko tytöt tehdä kotitöitä, koska se on odotettu naisen rooli, vaikka heitä olisikin paapottu kotona?
Tytöt alkavat tehdä. Heiltä odotetaan sitä. Satukirjat ja piirretyt ym tarjoavat sitä roolimallia.