Tietääkö kukaan, mistä tämä voi johtua? Olen tyhmyydessäni "kommunikoinut" kellon kanssa. Pidän parillista ja paritonta lukua kyllä ja ei-vastauksina. Käytin digitaalista kelloa ja charlie charlie -pelin tavoin kyselin kysymyksiä. Tämä alkoi vaivata minua, mutta jäin koukkuun tähän. Ärsyynnyin tähän, mutta en voinut lopettaa. Vastailu tuntui aidolta. Mitä tämä voi olla? Onko kenelläkään samaa? Onko hengellistä selitystä?
Jeesus auttakoot!
Jeesus auttakoot!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumala on puhunut sinulle.
En muista enää kunnolla tätä tarinaa, mutta jostain selfhelpkirjasta aikaan luin, että jokaisella on joku sisäinen opas tai henkiolento tai joku sellainen. Eli kun on joku haaste, niin tee mielessäsi kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei. Onpa se sitten mikä tahansa oma sisäinen pään sisäinen piiloyksikkö tai mitä, niin jompi kumpi sanoista putkahtaa mieleen, usein salamannopeasti. Olisikohan sama ilmiö kyseessä? Kokeile myös ilman kelloa. Tuo kyllä - ei -juttu siis toimii itselläni, vaikken hömppähömppään usko. Luonnollisestikin en tee mitään tärkeitä päätöksiä sillä perusteella, mutta saan ainakin kuulosteltua, että mitä mietin joistain asioista. Kai se on nopea intuitiivinen ratkaisu.
Minulle puhuu astianpesukone. Aina kun käynnistän sen, pesuveden liike kuulostaa siltä kuin sieltä kuuluisi kahden sanan lauseita. Mutta ei ne minulle mitään kerro sen kummemmin, enkä koskaan etukäteen kysele mitään.
Siis joka pesukerralla kuuluu vain yksi lause veden rytmin toistamana.