Vanhaa kirjasuomea, josta ei tietoa liiemmin löydy, superharvinainen sana josta ei taivutusmuotoja tai sijamuotoja jäsennyksineenkään liiemmin löydy, on lastenlaulun epäsanana, samoin jossakin ikivanhassa sananlaskussa se esiintyy luultavasti vain tuossa?
Flor 1702 B3a "Hullu pijmällä jano, epätyty naurella"
----------
Miten sana taipuu ja etymologia, mitä sananlasku tarkoittaa?
K0tus ei anna liiemmin tietoa.
Flor 1702 B3a "Hullu pijmällä jano, epätyty naurella"
----------
Miten sana taipuu ja etymologia, mitä sananlasku tarkoittaa?
K0tus ei anna liiemmin tietoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
NAURES
Nominatiivi: naures
Genetiivi: naureen
Partitiivi: nauresta
Akkusatiivi: naures, naureen
Inessiivi: naureessa
Elatiivi: naureesta
Illatiivi: naureeseen
Adessiivi: naureella
Ablatiivi: naureelta
Allatiivi: naureelle
Essiivi: naureena
Translatiivi: naureeksi
Abessiivi: naureetta
Nauris eli naures (Brassica rapa):
1. Meheväjuurinen ravintokasvi, jota kasvatettiin jo kaskiviljelykaudella.
2. Sen makeahko juures, joka oli ennen perunaa tärkeä ravintokasvi ja tavallisen kansan herkkua.
Etymologiaa ei tiedetä, mutta sana löytyy lähisukukielissä. Karjala: nakris, vatja: nagriz, viro: naeris.
Epätyty -> epätyyty -> tyytymätön.
Nykykielellä sananlasku kai kuuluisi:
”Hullu (lla) jano piimällä, tyytymätön nauriilla.”
Olisiko merkitys jotain seuraavanlaista (?):
- Hullun jano ei lähde piimällä, eikä nälkä nauriilla.
- Hullulle ei kelpaa mikään.
”Hullu hätäynny on” (Flor 1702 B3a) on toinen sananlasku samalta ajalta.
Kommentoijalle tiedoksi, että oheiset sananlaskut eivät suinkaan ole ko. nimimerkin ”keksimiä”. Ei myöskään nämä vastaukset.
Nämähän ovat vanhoja suomalaisia sananlaskuja, jotka paimiolainen pappi Henrik Florinus julkaisi vuonna 1702 ensimmäisenä suomalaisena sananlaskukokoelmana (Henricus Florinus: Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset, Sananlascut. Turussa 1702.).
Kieli on vanhaa. Tottakai, kun se on 1600-luvulla muistiin merkittyä, mutta silloiset suomalaiset ymmärsivät hyvin, mikä on pijmä ja naures.
Omakin mummoni saattoi vielä tokaista: ”Jo on kumma, jos penskain nälkä ei lähre naureella!” Naures on meikäläiselle hyvin tuttu ja kotoinen sana eri taivutusmuotoineen. Nuoremmalta polvelta näkyy yhteys äidinkielemme vanhempiin muotoihin jo katoavan, vaikka muuten ollaan olevinaan kovinkin suomalaisia.
Kommentoija koettaa verukkeen avulla ujuttaa kielipalstallekin poliittista agendaansa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Niisä ei ollut mitään asiatonta tai sääntöjenvastaista kirjoitusta.
Ei validi verbi naurella.