Olen Ylä-aste ikäinen poika ja todella yksinäinen. Kavereita sinänsä on mutta joskus jättää hauskoista jutuista pois, tuntuu siltä kun olis vaa kavereita kun menee hyvin. Yksinäisyys on tosi vittumaista varsinkin kun kukaan ei tajua että oot yksinäinen. En viitsi edes vanhemille sanoa ku ei ne varmaan tajuis. Enkä haluu näyttää heikolta, pitäis löytää kavereita mut omalla asuinalueella on sellasia muita jotka istuu vaan kotona.
Yksinäisyys raastaa
Anonyymi
10914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lisäys: Koulussa on kavereita mut ei vapaa-ajalla.
Mitä ikinä teetkin, niin muista, että yksinäisyyden, tai edes heikkouden tunnustaminen ei ole heikkoutta. Kuulostaa tässä vaiheeessa klisheeltä, niin kuin sekin, että parinkymmenen vuoden päästä ymmärrät sen mitä minä tarkoitan.
Mitäs tapahtus jos lähtisit jollekkin toiselle paikkakunnalle opiskeleen?
Millä rahalla yläasteikäinen maksaa asumisen,kun asumistukea ei saa jos ei ole säännöllisiä tuloja ja lapsilisää ei katsota tuloksi?
milläs helvetillä yläaste ikänen muuttelee opiskelemaan? ois varmaan muutenkin aika rankka paikka muuttaa jos vanhemmat ja sisarukset jää taakse!
Yläaste-ikäinen on alaikäinen, eli harvemmin onnistuu edes muuttamaan pois kotoaan.
Ehkä tuo aiempi ehdotus paikkakunnan vaihdosta opiskelemaan oli tarkoitettu esim. vasta ammattiin opiskelua tai muita kouluja ajatellen.
Ap kertoo, että koulussa on kavereita, mutta vapaa-ajalla ei.
Oletkohan kysellyt kavereilta, josko olisi mahdollista tavata kouluajan ulkopuolellakin ?
Jos aina jää odottamaan, että muut ehdottavat tai kysyvät jotain, voi joutua odottelemaan ikuisesti.
Vanhemmillekin voi yrittää puhua asiasta, eihän muuten selviä, tajuavatko he vai eivät.
Ap pohtii, tajuaisiko ne ollenkaan. Ota selvää.
Tulevaisuudestakaan ei ikinä tiedä etukäteen, voihan olla niinkin, kun aika menee eteenpäin, niin kavereita saattaa olla vaikka kuinka paljon.
Itse jo iäkkäämpänä olen usein miettinyt omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Silloin ei ollut tietokoneita, eikä muitakaan laitteita, joiden kimpussa olisi oltu jatkuvasti.
Tavallaan se oli kulta-aikaa, kavereita riitti ja yhdessä touhuttiin jatkuvasti jotakin.
Maailma muuttuu, ihmisetkin muuttuvat, tai sanotaan että ihmisten tavat elää muuttuvat.
Eihän yksinäisyys ole mukavaa, jos sitä ei itse halua.
Eiks teilläkään ole muuta tekemistä kun haastaa riitaa MT-foorumilla?
tuota...eikös sinulla olekin 55v avioliittoa jo takana ja vielä hyvässä kondiksessa oleva vaimokin kotona sinua passaamassa. monille tuo jo riittäisi!
taas menee aiheesta ohi…
Entä joku uusi harrastus?
Valokuvakerho, partiolaiset, hiihtokerho, musiikkiryhmä, katso kansalaisopiston ohjelmaa.
Tai järjestä joku oma.
Juttele vaan vanhempiesi kanssa avoimesti.
Hei sinä yläaste ikäinen poika, Olen nähnyt samaa tytöissä joille ei löydy kavereita ja ovat koronan vuoksi vielä kurjistuneen tilanteen menettäneet harrastus mahdollisuudet . Tuntuu ettei moni nuori uskalla olla aktiivinen ja kysyä toiselta että voisko löytyä jotain yhteistä tekemistä päiviin. Tämä maailma on todella surullinen täällä suomen onnellisten kansan maailmassa, Itse nyt jo vähän vanhempi yksinäinen käytän aikaani ulkoillessa ja lukien talvella, kesällä käyn pyöräilemässä ja uimassa siinä ainakin näkee ihmisiä jopiden kanssa voi päästä joskus juttusille. Toivon sudämestäni sinulle löytyvän kavereita ja yhteistä tervehenkistä tekemistä.
TSEMMPIÄ vuoteen 2022