Elikkä tämmöinen klassinen tapaus, tehdään töitä vähän tiiviimmin yhdessä ja satuin ihastumaan 20 vuotta vanhempaan, sinkkuun työkaveriini.
Mutta ennen tätä, hän on jo parin vuoden ajan silmäillyt minua työpaikalla, annoin tämän asian olla.
Nyt hän tuli avuksi projektiini ja joka kerta kun on ollut mahdollista, tulee aivan iholle, seisoo aivan seläntakana, vitsailee paljon ja haki töihin pyynnöstäni, kun itselläni ei ollut autoa käytössä.
Jutelessa on aina tiivos katsekontakti, huomaan myös hänen vilkuilevan minua kun yritän keskittyä töihin ja hän luulee etten huomaa.
Tätä jatkui kuukauden verran ja en pystynyt enää hillitsemään ihastumistani, mikä hieman ehkä harmittaa, koska olen aina ollut vastaan työpaikka romansseja mutta tunteille ei vain voi mitään.
Menin projektin päätöksen jälkeen laittamaan hänelle viestin että mukavaa oli yms ja olisin häntä halunnut halata, tähän hän vastasi seuraavana päivänä, että kiitos, mukavaa oli ja olisit halannut.
Muutoin todella huonosti vastaa viesteihin ja humalassa viikonloppuna laitoin hänelle viestin että olen häneen todella ihastunut, tähän en saanut mitään vastausta.
Olenko tulkinnut kaiken nyt ihan väärin vai pelailiko työkaveri minulla huvikseen ja nyt kun tunteet syttyivät, niin on tyytyväinen ja jatkaa omaa matkaansa.
Todella paskamainen olotila koska olen reilu 3 vuotta ollut sinkkuna, huonon suhteen jälkeen päätin ettei nämä hommat enää ole minua varten ja näin tässä sitten kävi. Todella inhoittavaa kun ei tiedä mikä oli toisen motiivi ja yksipuolinen ihastuminen on kyllä raastavaa.
Antakaahan vähän analyysia tilanteesta ja mitä tehdä seuraavaksi?
Mutta ennen tätä, hän on jo parin vuoden ajan silmäillyt minua työpaikalla, annoin tämän asian olla.
Nyt hän tuli avuksi projektiini ja joka kerta kun on ollut mahdollista, tulee aivan iholle, seisoo aivan seläntakana, vitsailee paljon ja haki töihin pyynnöstäni, kun itselläni ei ollut autoa käytössä.
Jutelessa on aina tiivos katsekontakti, huomaan myös hänen vilkuilevan minua kun yritän keskittyä töihin ja hän luulee etten huomaa.
Tätä jatkui kuukauden verran ja en pystynyt enää hillitsemään ihastumistani, mikä hieman ehkä harmittaa, koska olen aina ollut vastaan työpaikka romansseja mutta tunteille ei vain voi mitään.
Menin projektin päätöksen jälkeen laittamaan hänelle viestin että mukavaa oli yms ja olisin häntä halunnut halata, tähän hän vastasi seuraavana päivänä, että kiitos, mukavaa oli ja olisit halannut.
Muutoin todella huonosti vastaa viesteihin ja humalassa viikonloppuna laitoin hänelle viestin että olen häneen todella ihastunut, tähän en saanut mitään vastausta.
Olenko tulkinnut kaiken nyt ihan väärin vai pelailiko työkaveri minulla huvikseen ja nyt kun tunteet syttyivät, niin on tyytyväinen ja jatkaa omaa matkaansa.
Todella paskamainen olotila koska olen reilu 3 vuotta ollut sinkkuna, huonon suhteen jälkeen päätin ettei nämä hommat enää ole minua varten ja näin tässä sitten kävi. Todella inhoittavaa kun ei tiedä mikä oli toisen motiivi ja yksipuolinen ihastuminen on kyllä raastavaa.
Antakaahan vähän analyysia tilanteesta ja mitä tehdä seuraavaksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko varma että hän on sinkku, ehkä hänellä on jotain meneillään/aluillaan?
Se saattaisi selittää sen että hän vastailee huonosti viesteihisi -tai ei ollenkaan .
Hän voi olla myös peluri joka vain testailee viehätysvoimaansa.
Tuo humalassa lähetetty viesti oli ehkä virhe (tosin ihan inhimillinen)
Laitoitko viestin kovin myöhään illalla/yöllä? Jos et enää töissä tapaa häntä niin voisitko soittaa hänelle, sopia neutraali tapaaminen esim. kahvilassa, ja puhua epäselvyydet? Toivottavasti teillä asiat järjestyvät parhain päin.
Kyllähän tuollaisesta käytöksestä ensimmäiseksi tulkitsisi juurikin että toinen on kovin kiinnostunut. Etenkin kun sanotaan että miehet ovat juuri sellaisia yksinkertaisia näyttämään sen kun on oikeasti kiinnostunut.
En osaa sanoa miksi noin kuitenkin kävi ettei hänestä kuulu, varsinkin jos on sinkku. Mutta yhtenä näkökulmana kerron että vaikka olenkin nainen niin käyttäydyn itsekkin juuri noin miesten seurassa. Se on minulle luonnollista sillä olen kasvanut aina poikien parissa ja olen hyvin ystävällinen luonteltani. Tämä tulkitaankin sitten usein juuri ihastumiseksi ja tuntuu joka kerta pahalta torjua harmitellen jos toinen onkin ymmärtänyt väärin. Valitettavasti saanut siitä myös pettyneitä ja kiukkuisia miehiä solvauksineen perään, joka taas on tehnyt sen etten enää uskalla aina vastata edes mitään. Juurikin siinä pelossa että kun joutuu torjumaan, vaikka kuinka ystävällisesti, niin saa lokaa niskaan. Se on todella kurjaa.
Jos olen ihastunut niin käyttäydyn aivan päinvastoin luonnettani olemalla enemminkin ujo, välttelen katsekontaktia, olen hiljainen ellei puhutella ja saatan kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. On helpompi spontaanisti vitsailla ja nauraa sellaisten miesten kanssa joita kohtaan ei ole kaverillisuutta suurempia tunteita.
Toivon kuitenkin että saat jonkinlaisen päätöksen tuojon asiaan.