Tänään DN:ssä kulttuuritoimittaja Åsa Beckman arvioi Bianca Kronlöfin kirjaa "Brev till men". "Det hade kunnat bli jolmigt och manstillvänt – varför ta på sig att lösa deras problem? Men i stället blir hon en feministisk folkbildare som visserligen försöker förstå män, men också kräver lite jävla mod och civilkurage.". Tai oikeastaan hän kommentoi Aftonbladetin Kajsa Ekis Ekmanin kirja-arvostelua Kronlöfin kirjasta.
Olen mukana paikallisessa suomenkielisessä lukupiirissä; luemme ja kommentoimme kirjoja, suomenkielisä ja ruotsinkielisiä ja tällä hetkellä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teokset kasaantuvat vuoreksi yöpöydälleni.
Viimeiksi luettujen joukossa:Irja Olssonin kirja "Soldatens dotter" (mm. sotalapsista), Anna Takasen esikoisteos "Sörjen som blev", Susanna Alakosken kaksi viimeisintä "Bomollsängeln" (Pumpulienkeli) ja Londonflickan, joka ei ole vielä ilmestynyt suomeksi (olin läsnä Alakosken kirjailijatreffillä paikallisessa kirjastossa) ja kunnan kulttuuritoimen järjestämässä kirjamessussa meille paikallisille tai kuntaan jollain tapaa kuuluville kirjoittajille on varattu pöydät ja tilaisuus tuoda esille omaa tuotantoaan. Paikallinen ruotsinsuomalainen kändis on tietenkin Milka Hakkarainen, joka kirjoittaa dekkareita, uusin tulossa ulos helmikuussa, "Maa kauhein isien"
Suomenkielinen kirjallisuus ja ruotsinsuomalaisten panos ruotsalaiseen kirjallisuuteen on merkittävä osa maan kulttuurielämää.
Olemme tulleet ulos suomalaismetsistä ja siltojen alta :))
Olen mukana paikallisessa suomenkielisessä lukupiirissä; luemme ja kommentoimme kirjoja, suomenkielisä ja ruotsinkielisiä ja tällä hetkellä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teokset kasaantuvat vuoreksi yöpöydälleni.
Viimeiksi luettujen joukossa:Irja Olssonin kirja "Soldatens dotter" (mm. sotalapsista), Anna Takasen esikoisteos "Sörjen som blev", Susanna Alakosken kaksi viimeisintä "Bomollsängeln" (Pumpulienkeli) ja Londonflickan, joka ei ole vielä ilmestynyt suomeksi (olin läsnä Alakosken kirjailijatreffillä paikallisessa kirjastossa) ja kunnan kulttuuritoimen järjestämässä kirjamessussa meille paikallisille tai kuntaan jollain tapaa kuuluville kirjoittajille on varattu pöydät ja tilaisuus tuoda esille omaa tuotantoaan. Paikallinen ruotsinsuomalainen kändis on tietenkin Milka Hakkarainen, joka kirjoittaa dekkareita, uusin tulossa ulos helmikuussa, "Maa kauhein isien"
Suomenkielinen kirjallisuus ja ruotsinsuomalaisten panos ruotsalaiseen kirjallisuuteen on merkittävä osa maan kulttuurielämää.
Olemme tulleet ulos suomalaismetsistä ja siltojen alta :))
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa kiinnostavalta! Aloitusviestissä oli jo mainittu pari kirjaa, jotka minäkin haluaisin lukea.
Mutta älkää ruotsinsuomalaiset unohtako, älkääkä jättäkö metsiä kokonaan. Me suomalaiset olemme metsä- ja luontokansaa. Jotkut kutsuvat meitä metsäläisiksi ja minulle sekin sopii. Olen viime vuosina käyttänyt paljon energiaa, kun olen opettanut mm. yhdysvaltalaisille ja israelilaisille kestävää elämäntapaa mm. jätteiden lajittelun, uusiokäytön, ruokahävikin minimoimisen, kompostoinnin, vuoroviljelyn ja monen muun asian saralla. Usein on tullut puheeksi suomalaisten luonnonläheinen elämäntyyli ja se, että me olemme sukupolvien ajan eläneen luonnon kainalossa siltä paljon oppien. Esimerkiksi olen kannustanut köyhtyneestä maaperästä kärsiviä israelilaisia tutustumaan kompostoinnin eri menetelmiin ja palauttamaan luonnollisia ravinteita takaisin luontoon esim. kompostoidun mullan muodossa sekä auttamaan luonnon omaa toipumista sopivia kasveja (esim. typensitojakasvit) istuttamalla. Usein on tullut puheeksi myös suomalainen metsätalous. Ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta huolestuneet ulkomaalaiset usein ovat järkyttyneitä, kun kuulevat suomalaisten kaatavan metsää ja käyttävän puuta. Useimmat heistä eivät ole ikinä kuulleet sellaisesta metsätaloudesta, jossa kaadetun metsän paikalle istutetaan mahdollisimman nopeasti uusia puita. Useimmissa maailman kolkissa metsien hakkuut tarkoittavat metsän pysyvää katoamista, koska uusien puiden istutus eli kestävä kehitys ei kuulu heidän metsätalouteen. Uskoakseni Suomessa metsien hyödyntäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti perustuu vuosisatoja kestäneeseen yhteiseloon. Kun on metsissä sukupolvien ajan asuttu, niitä on opittu ymmärtämään ja rakastamaan. Toivon ettei kukaan suomalainen ikinä koe häpeää sen vuoksi, että hänellä on juuret metsissä. Tällä hetkellä luonnonläheisyys on suorastaan trendikästä, kun maailmalla ollaan vihdoin laajemmassa mittakaavassa ymmärtämässä luonnon merkitys ihmiskunnalle.
Älä ole huolissasi, suomalaisen saa kyllä pois metsästä, mutta metsää on vaikea saada pois suomalaisesta :) Metsän kansaa olemme ja metsästä olemme hakeneet turvaa ja piilopaikkaa kun ajat ovat olleet pahat, metsästä olemme löytäneet elinkeinomme ja taloutemme perustan, metsästä olemme hakeneet ruokaa ja täydentäneet ruoka-aittojamme ja nykyisin pakastimiamme sekä riistalla, että sienillä että marjoilla. Yllättävää että monissa suomalaisissa kodeissa joissa olen vieraillut on parikin arkkupakastinta tavanomaisen jääkaappi/pakastinkombinaation lisäsksi, koska talven varalle säilötään niin paljon metsän antimia, niin tavallisia ja suosittuja jokaisen suomalaisen ruokapöydässä.
Metsä on myös meille ensisjainen paikka jonne menemme kun tarvitsemme terapiaa, rauhaa, aikaa mietiskelyyn, parantelemaan sielumme haavoja, eheyttämään elämämme kudosta, jos siihen on tullut reikiä tai reunat rispaantuneet. Päivittäiset kävelyt metsäpolulla ovat paitsi virkistäviä myös terapeuttisia.
Kuvaamasi työ kestävän elämäntavan edistämiseksi on äärimmäisen mielenkiintoista ja mekin, omalla pienellä tontillamme yritämme soveltaa tätä luonnonläheistä ja kestävää elämäntapaa, mahdollisuuksiemme mukaan.
Vielä tuosta metsäsuomalaiskulttuurista: näin jotain suomalaisissa uutisissa että kulttuuri elää edelleen ja sitä ollaan elvyttämässä Värmlannissa ja Talainmaalla.
En usko kenenkään ruotsinsuomalaisen häpeävän rakkauttaan metsiin,
Metsä se pelasti sinunkin henkesi kun isäsi ajoi sinua parabellumin kanssa takaa.
On tämä todella erikoista kun asiallisesti kirjoittaa Ruotsinsuomalaisista kirjailijoista ja kulttuurista niin ne kirjoitukset poistetaan. Kirjallisuus-ja kultturimessut olivat Tukholman Finlandsinstituutissa viikonlopulla 13/11 2021 ja siellä myös kirjailijat pitivät esitelmiä ym.
Tästäkään asiasta ei kuitenkaan ollut juuri kukaan ruotsinsuomalainen, joka ei ole aktiivisesti mukana ruotsinsuomalaisten toiminnassa, tietoinen.
Voi tietenkin lehtien sivuilta kopsata jonkin toimittajan arvostelut Biancan, jolla suomalainen tausta, kirjasta koska Bianca on kuuluisuus Ruotsissa.
Bianca ei osallistunut messuille kirjailijana.
Mitä pahaa on Suomi-instituutin ( Finlands institutet) tai RSKL ( Ruotsinsuomalaisenkeskusliiton) sivustojen mainostamisessa?
Näin eilen uutisissa reportaasin kirjamessuista ja olisin kyllä ollut kiinnostunut, mutta en ollut tietoinen. Ei edes paikallisessa suomenkielisessä lukupiirissä siitä mainittu tai jos mainittiin niin meni ohi korvien.
Kyllä minun mielestäni informoida Suomi-instituutin ja/tai RSKL toiminnasta ruotsinsuomalaisella keskustelupalstalla on täysin asiallista, mutta voisi tietenkin kysäistä ylläpidolta.
Osa viestien poistoista tapahtuu robotin toimesta. Se ei erota laadukkaita linkkejä vähemmän laadukkaista.
Eikö ne robotit ohjelmoida jollain tavalla poistamaan esim. viestejä joissa on vieraskielistä tekstiä (ruotsi ei ole sitä), kirosanoja?, rasistisia ilmaisuja jne? Linkkejä epäluotettaviin lähteisiin? Harmittaa mielivaltaisuus ja se että lapsi lentää pihalle pesuveden mukana, mutta kai käsityönä tehty moderointi tulisi liian kalliiksi Suomi 24:lle.
Kyllä todella kummastuttaa ja olisi erittäin mielenkiintoista jos ylläpito voisi vastata miksi esimerkiksi keskustelussa Masentuneen ruosumuorin mietteitä tällä Ruotsinsuomalaiset palstalla he ovat sallineet ainakin 100 linkitystä. Taitavat ne linkitykset tulleen Suomesta?.
En minä vastusta linkitystä.
Sehän on kaikkein paras tapa laajentaa tietoa lisäämällä lähteitä ja valottaa asioita useammasta näkökulmasta.
Go åt helvete!
AMEN!