Mistä se johtuu? Voiko joku kertoa omin sanoin oman ilkeyden syyn vai onko siihen edes syytä? Vai onko luonne? Perittynyt vain sinulle? Vai onko elämässä asiat huonosti ja ne pitää työntää toisten silmille? Mistä se huono olo ja ilkeys kumpuaa? Kerro, niin voi nähdä ihmisen käytösten taakse paremmin. Tämä on kysely heille, jotka tietävät oman tominnan. Vai ymmärtääkö ilkea ja vaikea edes itse?
Miten/miksi sinusta tuli vaikea ja ilkeä ihminen? Ymmärrätkö edes olevasi sitä?
Anonyymi
282731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olin joskus vihainen mutta nyt en ole enää ollut pitkään aikaa. Luulen että minusta tulee jokapäivä vaan kiltimpi mies ja olen muuttanut koko elämäni tänä vuonna ☺️
Jotkut ihmiset pitävät totuuden puhujaa ilkeänä.
Minä en vaikka se voi satuttaakin.
En koe olevani ilkeä. Tosin jokaisella meistä on hyvät ja huonot hetkensä.
Ilkeyden kohtaaminen ilkeydellä luo vihan ilmapiirin.
Ne joiden viha ruokkii itseään , heillä usein on myös työkalut oman vihansa kasvattamiseen kunnes eivät enää kykene siihen.
Liian kovat olot eikä voi enää sopeutua tai alistua. Mielenterveysongelmat saa puhumaan liian suoraan usein.
Pelkään että jään yksin ja sekoan välillä tuntuu ettei nukkumisesta tuu mitään ja se että kukaan ei halua mua
Vuorotellen vieraissa https://youtu.be/f-TW9myHhdc
Sä sait ihan pienenä läpsyn jolta kulta ja kostat sitä avuttomuuden tunnetta nyt jälkeenpäin muille osattomille?
Tällaiset tyypit ovat olleet aikoinaan koulukiusaajia. Ovat nyt koulut käytyään siirtyneet tänne muiden ihmisten riesaksi. Anonyyminä on helppo kirjoittaa. Näistä pääsisi eroon, mikäli niiden viesteihin ei vastattais. Valitettavasti ei näin näytä tapahtuvan.
Sehän se. Mutta on aika haasteellista olla joskus vastaamatta. Anonyymi viesti, hätäisesti luettu, sitten vastaat ja saa vaan lisää kakkaa niskaansa.
Olen usein miettinyt tätä. Lapsuuden ystäviin kuului koulukiusaaja tyttö. Jo ihan kansakoulussa valehteli, manipuloi, keksi mielikuvitus naapureita, joille piti kirjoittaa kirjeitä, repi koulukaverin vihkoja, puhui koko ajan toisista pahaa, lähetti selän takana parjauskirjeitä, rikkoa välejä jne lista on loputon.
Eipä se kiusaaminen kouluaikoihin loppunut. Lopulta katkaisin välit (puhelin ja somet estoon), tänä päivänä helppo tehdä, koska asuttiin eri kaupungeissa. Entinen koulukiusaaja lyttäsi lopulta kaikki mielipiteesi, lähes ivasi ja tiesi paremmin jopa ammattiosaamisesi, arvosteli rumasti ihan kaiken elämästäsi, antoi neuvoja aikuisista lapsistasi, antoi myös neuvoja isoäitiydestäsi (koulukiusaaja itse ei saa lastenlapsia).
Tämä ihminen on hirvittävän kateellinen ja katkera, vaikka hänellä onkin ”kaikki” ja varsinkin somessa jäätävän hieno julkisivu. Hän myös uteli kaikkien tuttavien kuulumiset, mistä siis voisi ivata heitä selän takana. Hirvittävän sairas ihminen. Ehkä narsisti.
Mielen onglemat, epävakaus omassa luonteessa, ei uskallata kohdata muita ihmisiä, kuin huutamalla. He eivät näe elämän hyvyyttä kenessäkään. Harmillista.
En ole ilkeä, mutta jos minua pitkään kiusataan, niin lopulta ärähdän kiusaajalle. Se saattaa joistakin tuntua ilkeydeltä, vaikka kuinka yritänkin pysyä asiallisena.
Minuun on periytynyt isän puolelta ikävä luonteenpiirre.
En tykkää siitä jos minua yritetään hyväksikäyttää. Jostain syystä aikamontaa sukulaista ärsyttää kun en suostu enää lainaamaan mitään heille. Ikinä ei ole lainattu työkalu tai työkone tullut parempana takaisin. Rahaa ei myöskään tipu kellekään.
Muuten ei ole luonnevikaa eikä ole asiat huonosti.
Omien rajojen pitäminen ei ole ilkeyttä. Minut haukkui oma lähisukulainen,kun en enää anna rahaa.
Alaikäiset erikseen,heidät pitääkin elättää.
Mä vuoan mietin että kohta ei pysy lottovoittajatkaan salassa...
Ikävää.
Niimpä ja siitä koituu kauhiasti vahinkoa, sille voittajalle. Vaikka olis voittanu vaa sen verran, ettei rikastumaan pääse. Moni mustalaanen uskoo paskaset huhupuheet, jotka matkan varrella kasvanu. Sitten ihmetellään, kun ei voittaja halua pitää yhteyttä, kaiken jo menettäneenä.
Veikkaanpa että ne todelliset ilkimykset täällä, eivät vastaa näihin kysymyksiin.
Mä olin ilkeä mun ystäville ihan oikeasti, haukuin, kiroilin ja olin kuulemma ihan kauhee. En mä ole luonteeltani sellainen. Mä olen oikeasti kiltti ja hyväsydäminen, mutta kai se oli joku itse suojelua vaisto etten anna muiden ottaa enään ohjia. Mua kiusattiin koko ala-aste eikä kukaan mun "ystävistä puuttunut siihen" Kohtelen ihmisiä niinkuin ne kohtelee mua. Lopulta mut heitettiin porukasta ulos koska olin niin ilkee. Muut ystävät sanoi että toi porukka on ihan läpi mätä ja kaikki oli mulle ilkeitä ja kun antoi samalla mitalla takasin käännytettiin koko oma luokka vastaan..
Mietippä sitä olisi liian pitkä tarina
Narisen isäni mukaan joka välillä on hirveän haluton kaiken suhteen
En tiedä välillä rakennan kuvitelmaa kaikesta
en osaa tuohon sanoa mitään... kaipaan piristystä
En ole ilkeä mutta mielipiteeni on aika kärkkäitä ja ku**päille olen ku*sipää.
Sukuuni olen ollut viimeksi yhteydessä maaliskuussa 2020 koska olen heidän mielestään vaikea ihminen joka pitäisi hakata.
Mielestäni ihminen on elänyt oikein jos toiset sanovat että on mukava eikä ole pahaa sanottavaa mutta toiset sanoo että on kamala ihminen.
En koe olevani ilkeä koska harrastan hyväntekeväisyyttä ja olen monessa mukana. Olen äärimmäisen myötätuntoinen ihminen ja sydämeni itkee verta jos joku joutuu kärsimään.
Olen ollut kuulemma se kamala ja vaikea ihminen. Mitä tein asetin rajat, en suostunut olemaan enää kiltti, samaa mieltä kaikkien kanssa, ylikäveltäväksi, mitätöitäväksi. Kerroin etten koe asioita kuten he kuvittelevat minun kokevani ja ajattelevani. Kun vielä mitätöivät kaiken työn mitä olin tehnyt, aloin heitä välttelemään. Olen nyt ihmisten kanssa tekemisissä, jotka kuulevat, arvostavat ja joita kuulen, arvostan ja voin paremmin kuin koskaan.
Hyvä, itsekkin viimein tein stopin ilkeän sukulaisen kanssa, kestin vuosikymmeniä sitä mitätöintiä, en ole missään yhteydessä enää.
Olen ollut kiltti. Mutta syyttä suotta saanut ilkeyttä osakseni enemmän kuin laki sallii. En ole enää kiltti. Haluaisin ilkeillä. Jos joku on ilkeä, niin haluaisin kostaa sen jotenkin.
Empaatikkona osaan kerätä tietoa ja sisuuntuneena käyttää sitä, mut en nii paljon onneksi
Olin kaikille, myös sinulle kynnysmatto, hyväksikäyttämäsi asioiden hoitaja, asetin lopulta rajat ja kehtaat tulla vielä väittämään ilkeäksi. Olisitko joskus voinut kiittää edes, etkä vain syyttää ja levitellä perättömiä syytöksiä?