Moikka vaan kaikille. Tämä taitaa olla ensimmäinen Suomi24-kirjoitus jonka päätin kirjoittaa itseäni askarruttavasta asiasta eli mennään asiaan.
Mahtaisiko paikalla olla ihmisiä joilla on kokemusta oikeustieteellisessä aloittamisesta yli 30-vuotiaana? Millainen oli henkilökohtainen kokemuksesi hakuprosessista ja millainen on nykyinen elämäntilanteesi valmistuneena / koulussa?
Olen 31-vuotias mies pääkaupunkiseudulta ja tulen hyvin korkeakoulutetusta perheestä. Opiskeluun on aina perheessäni kannustettu muttei pakotettu. Omat valinnat on saanut tehdä itse kuten omasta mielestäni kuuluukin.
Omat kaksikymppiset menivät mitä erinäisimmissä kuvioissa ja töissä. Lukion jälkeen hankin itselleni ravintola-alan sekä toimittajan ja tiedottajan opistotason tutkinnon ja olen työskennellyt molemmilla sektoreilla muiden erinäisten töiden lisäksi.
Muutin ulkomaille noin 2 vuotta sitten ja työskentelen iGaming sektorilla. Elämä on mukavaa, mutta liian helppoa ja älyllisesti haasteetonta.
Rehellisesti sanottuna suurin syy omalle kouluttamattomuudelle on ollut matala itsetuntoni. Ironisinta on se että en ole kokenut riittäväni, vaikka olen huippuluokan Maraton-juoksija.
Ajatukset korkeakoulusta alkoivat tuossa noin vuosi sitten pyörimään päässäni josta ne pikkuhiljaa kasvoivat hyvin vakavasti otettaviksi. Minua on aina kiinnostanut yhteiskunnan toiminta. Lähipiirini sekä ystävät ovat vuosien varrella vinkanneet että saattaisin olla hyvä oikeustieteellisellä alalla. Itselläni on edellä mainittuun ollut aina intuitio, joka on tietenkin se tärkein tekijä.
Tiedän kuitenkin että itse hakuprosessi on hyvin vakavasti otettavan brutaali. Pääsykoemateriaalien (2021) lukemisen aloitin juuri jotta saan kosketuspinnan juridiseen kirjoitusilmaisuun. Ruosteet opiskelutekniikoissa on myös hyvin huomattavat, joita on hiottava paljon. Tämän lisäksi kilpailijoinani opiskelupaikoista on uunituoreet ylioppilaat, joiden opiskolutekniikka on terävänä tuoreessa muistissa. Sisään hakiessa olisin itse koepistejonossa koska todistukseni arvosanat eivät riitä suoravalintaan. Hakukohteeni olisi Rovaniemen yliopisto.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja kaikkea hyvää,
Anonyymi
Mahtaisiko paikalla olla ihmisiä joilla on kokemusta oikeustieteellisessä aloittamisesta yli 30-vuotiaana? Millainen oli henkilökohtainen kokemuksesi hakuprosessista ja millainen on nykyinen elämäntilanteesi valmistuneena / koulussa?
Olen 31-vuotias mies pääkaupunkiseudulta ja tulen hyvin korkeakoulutetusta perheestä. Opiskeluun on aina perheessäni kannustettu muttei pakotettu. Omat valinnat on saanut tehdä itse kuten omasta mielestäni kuuluukin.
Omat kaksikymppiset menivät mitä erinäisimmissä kuvioissa ja töissä. Lukion jälkeen hankin itselleni ravintola-alan sekä toimittajan ja tiedottajan opistotason tutkinnon ja olen työskennellyt molemmilla sektoreilla muiden erinäisten töiden lisäksi.
Muutin ulkomaille noin 2 vuotta sitten ja työskentelen iGaming sektorilla. Elämä on mukavaa, mutta liian helppoa ja älyllisesti haasteetonta.
Rehellisesti sanottuna suurin syy omalle kouluttamattomuudelle on ollut matala itsetuntoni. Ironisinta on se että en ole kokenut riittäväni, vaikka olen huippuluokan Maraton-juoksija.
Ajatukset korkeakoulusta alkoivat tuossa noin vuosi sitten pyörimään päässäni josta ne pikkuhiljaa kasvoivat hyvin vakavasti otettaviksi. Minua on aina kiinnostanut yhteiskunnan toiminta. Lähipiirini sekä ystävät ovat vuosien varrella vinkanneet että saattaisin olla hyvä oikeustieteellisellä alalla. Itselläni on edellä mainittuun ollut aina intuitio, joka on tietenkin se tärkein tekijä.
Tiedän kuitenkin että itse hakuprosessi on hyvin vakavasti otettavan brutaali. Pääsykoemateriaalien (2021) lukemisen aloitin juuri jotta saan kosketuspinnan juridiseen kirjoitusilmaisuun. Ruosteet opiskelutekniikoissa on myös hyvin huomattavat, joita on hiottava paljon. Tämän lisäksi kilpailijoinani opiskelupaikoista on uunituoreet ylioppilaat, joiden opiskolutekniikka on terävänä tuoreessa muistissa. Sisään hakiessa olisin itse koepistejonossa koska todistukseni arvosanat eivät riitä suoravalintaan. Hakukohteeni olisi Rovaniemen yliopisto.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja kaikkea hyvää,
Anonyymi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Loppuun unohtui maininta oleellisimmasta. Hyvä asia tilanteessani on se että minulla on paljon aikaa. Ainoa velvoite on työ, eikä perheen perustaminen ole intresseissä.
Huippuluokan maratonjuoksija ei ole mitään, se ei todellakaan riitä pitkälle. Siitä ei paljon makseta. Mutta huippujuristi olisi aivan eri asia.
Oikeustieteellisessä on yli 30-vuotiaita runsaasti. Et juurikaan erotu muista. Jos teinimeininki nuorimpien kanssa ei enää kiinnosta, kehittyneempää seuraa löytyy hyvin.
Pääsykokeeseen valmistautuminen ja osallistuminen on kaikille sama tuska. Tuskallisinta on ehkä tulosten odottaminen.
Juristille on eduksi, että on jo pikkasen elämänkokemusta. Se tuo uskottavuutta ja parantaa suhteellisuudentajua. Näen sinussa todellista potentiaalia. Hakemaan vain ja onnea hankkeeseen!
Hei sinulle. Kiitos rohkaisusta. Tämänkaltaiset kommentit merkitsevät minulle hyvin paljon. Toivotan sinulle kaikkea parasta. Terveisin AP