Olen monesti ajatellut itsetuhoisia ajatuksia yksinäisyyden takia. Miksi jaksaa?
Itsetuhoiset ajatukset
Anonyymi
17927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siksi että elämssä on oppimista loppuun asti. Kun sitten lopussa huomaa että lähtö lähestyy, ei halua silloinkaan lähteä. Turha siis liian aikasin kun lopussakaan ei halua.
Sua jotenkin vaan kuivaa nykytilanne.
1.Miksi?
2.Töissä?
3.Parisuhdetta?
4.Ikä?
5.Kaupunki?
6.Ylivelkaantunut?
7. Alkoholisti tai huumeiden käyttäjä?
1. Tuntuu että elämä lipuu ohi.
2. Olen töissä.
3. Sinkku
4. 36v mies
5. Keski Suomi
6. Ei ole velkaa.
7. En kumpaakaan.
Ja Tinderiä olen aika ahkerasti käyttänyt, ei mitään eloa sieltäkään.
Joutuuko tässä lääkärille mennä juttelemaan, kun mieliala on alhaalla ja mitään ei oikein saa aloitettua.
Terveisin aloittaja
Kuinka olet jäänyt yksin?
Elämä on täynnä kaikkea kivaa (toki huonojakin asioita). Älä luovuta yksinäisyyden takia. Mieti, mikä sinua kiinnostaa, mitä haluat kokea, mitä sinulta puuttuu ja motivoi itsesi sitä kohti. Jos haluat ystäviä, harrasta tai mene kouluun/töihin, sieltä saat. Jos haluat kumppanin, mieti mitä väylää voisit sellaisen löytää. Tinderiä moni suosinut. Yleensä kumppani löytyy töistä/koulusta/harrastuksista/vapaa-ajalta. Tässä maailmassa kaikille riittää ystäviä/kumppaneita. Koe, näe, uskalla! Elmä on kokemuksia ja nautintoa varten. Tsemppiä!
Älä turhaan pyri niiden ihmisten seuraan, jotka eivät sinusta välitä. Saat vain jatkuvia pettymyksiä.
Verkostoidu sellaisten ihmisten kanssa, joiden elämässä on tilaa sinulle. Älä yritä nostaa statustasi valitsemallavain itsellesi hyödyllisiä ihmisiä, vaan ole avoin kaikille kontakteille. Silloin yksinäisyytesi helpottaa.
Hei aloittaja!
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu, koska olen itse täysin samassa tilanteessa. Olen 35v mies, sinkku, töissä, velaton ja tuntuu tosiaan, että elämä lipuisi ohi. Jokin suuri "paine" kasvaa sisällä, että tälle asialle täytyisi tehdä jotain tai päädyn viellä auton keula edellä valotolppaan, koska nykyisessä elämässä ei ole muuta kuin työnteko ja yksinäisyys.
Työkaveteita lukuun-ottamatta minulla on yksi hyvä ystävä, mutta meidän mielenkiinnon kohteemme ovat niin erilaisia ja me asummekin melkoisen kaukana toisistamme, ettei meistä juurikaan ole seuraa toisillemme.
Yksi asia mitä olen ajatellut, mikä voisi piristää elämääni olisi ulkomaan matkailun aloittaminen, mutta sitäkään en haluaisi harrastaa yksin. Olen aina ajatellut, että jos löydän kumppanin, niin matkustelen sitten hänen kanssaan tai jos ystäväni saa taloudellisen tilanteensa sille tasolle, että hän voisi matkustella kanssani, niin sitten matkailisin hänen kanssaan. Kumpaakaan ei ole tapahtunut menneen 7v aikana....
Jos sinä aloittaja olisit kiinnostunut myös matkailusta, niin ehkä voisimme tutustua, ystävystyä ja kenties alkaa matkustelemaan yhdessä? Eihän sitä tiedä, vaikka päädyttäisiin joskus Aasian suuntaan ja sieltä löytyisi Ladyt kainaloon, jotka viellä osaisivat arvostaa tavallista, työtätekevää miestä.
Ei pöllömpi idea teillä olis reissata yhessä. Toki muutakin itsestä kivaa kannattaa tehdä. Vaikka yksin jos ei kaveria
Minä reissasin yksin aasiassa repun kanssa kymmenkunta kertaa. Oikea paikka jos suomen haluaa unohtaa töysin. Thaimassa ja filippiineillä. Molemmat parempia. Thaimaassa ruoka tulisempaa mutta muuten parempaa ja filippiineillä puhutaan paremmin englantia. Siinä erot pääasiassa. Ja filippiineille on pidemmät lennot eikä suoria lentoja ole.
Noista naisista vielä niin ne yleiset varotukset pitää paikkansa. Money. Mutta elä siitä välitä kaikki hyvin kunhan ei tuo tänne. Kun lähtee kotia niin pääsee eroon viimeistään. Vaikka pahaa pelkään ettette tätä muista.
Mitä sitten oikeastaan etsit tai tarvitset toisista? Tarkoitusta vai jonkinlaista rauhoittelua?
Tääl on niin paljon pässinpäitä, että on usein helppoa olla yksin.
Ei minkään takia. Tee se jo tänään, niin ei tarvitse kestää.
Ymmärrän ap:tä, varmaan haluaisit perustaa perheen, mutta se on vaikeaa jos ei löydy naista. Sullahan on asiat kumminkin tosi hyvin, ne voisi olla paljon huonomminkin.Älä edes ajattele itsaria.
Niin. Jos löytäisit sen naisen ja vaikka sitte kohta olis lauma lapsia niin tietäähän sen. Avioero. Muutto yksin kunnan yksiöön. Isot elatusmaksut. Ja kohta ex muuttaa ladten kanssa ranskaan uuden puolison luo.
Aatteleppa ite onko sitte köysi rasvattuna.
Noinhan se todennäköisesti menisi, mutta joitakin asioita ei vain voi toiselle opettaa, vaan ne pitää itse oppia ja kokea kantapään kautta, ennenkuin voi todella hyväksyä asian. Sitten vasta kun on henkilökohtaisesti läpikäynyt helvetin parisuhteessa tai edes jonkinasteisen epäonnistuneen suhteen, niin sitten vasta osaa arvostaa yksinoloa ja sinkkuutta. Ellei sitten ole ollut niin kokemus rikasta nuoruutta / lapsuutta, että olisi löytänyt kasapäin harrastuksia, joihin suhtautuu niin intohimoisesti, ettei aikaa yksinkertaisesti riitä parisuhteesta haaveilemiseen.
Nii kyllä minunkin mielestä muut asiat on hyvin. Kyllähän se väkisinkin tulee mieleen, että mikä minussa on vikana kun ei tuolla deittimaailmassa natsaa oikeen.
Ja sitten kuunnella heti aamusta töissä toisten ihmisten hehkutusta normi parisuhde arkea kuinka tehty sitä ja tätä. Käyty reissussa, yms.
Valehtilisin jos väittäisin ettei nuo jutut kaiverra omaa mieltä. Tietysti niiden onni ei ole minulta pois, mutta hankala se noin on oikeasti ajatella.
Ehkä mä kaipaan jonkun ammattilaisen kanssa juttelua.
Mun mielestä ihmistä ei ole tarkoitettu yksin elämään. Mukava olisi jonkun kanssa jakaa elämä.
Vastikään deittailin yhden naisen kanssa, melkein kk:n päivät ja eilen sitten hyväksyin sen, että hän ghostasi minut. Ei ole viikkoon kuulunut mitään, vaikka olen itse yrittänyt olla yhteyksissä hänen suuntaansa. Alkaa usko ja perus kunnioitus loppumaan naisia kohtaan. Valtaosa kaikista deitti naisista vain katoaa, eikä heillä ole edes säädyllisyyttä sanoa suoraan, ettei kiinnosta. Sitä vain annetaan toisen kuvitella, että oltaisiin muka kiinnostuneita ja rakennetaan sellaista kuvitelmaa, että kyllä tässä voitaisiin vaikka tavatakkin ja sitten mitään syytä sanomatta kadotaan.
Itsekin olen huomannut, ettei enään tee niin mieli olla perheellisiin ihmisiin yhteyksissä, vaan enemmänkin muihin yksinäisiin. Ei enään edes omiin sukulaisiin, ettei tarvitse kuunnella mitään suhde asioita.
Tämä nyky popkulttuuri kyllä pahoinpitelee yksinäisyyttä potevaa ihmistä rankalla kädellä. Kuinka moni tv ohjelma nykyisin perustuu siihen, että kerätään ihmisiä johonki bilettämään ja sitten tirkistellään, että kuka harrastaa seksiä kenenkin kanssa. Kuinka suuri osa iltapäivälehtien jutuista on julkkisten "vaihdoin rakasta" tai "kuuma sinkku kesä" hehkutusta ja "oletko aina harrastanut seksiä väärin" tai "10 asiaa joita kokeilla makuuhuoneessa jo tänään" juttuja. Radiotakaan ei voi enään kuunnella, kun siellä sitten pyykätään noita samoja juttuja muista medioista. Kaikki mediat pröystäilevät seksillä ja maalailevat sellaista kuvaa, että kyllä sinkkuna on hyvä olla, hyppii vain sängystä sänkyyn. Vaikuttaa kuin kaikki media sisältö olisi naisten luomaa, niillähän niitä vaihtoehtoja riittää.
Jos aloittaja osaat englantia, niin voisit vilkaista YouTubesta sellaista kanavaa kuin Better Bachelor. Siellä käsitellään asioita, että miksi nyky miesten ei enään kannattaisi pyrkiä suhteisiin naisten kanssa, vaan pysyä sinkkuna. Ohjelma sijoittuu kylläkin Amerikan mantereelle ja siellä asiat ovat paljon hullummin kuin täällä, mutta ehkä löydät joitain pointteja, jotka syövät haluasi saada parisuhde.
Miks ei voi ajatella positiivisesti, voi elämässä olla edessä hyviäkin asioita.
Sen takia kun me kaikki ollaan täällä jotain varten sinäkin saat varmasti seuraa kun vaan jaksat oottaa mulla sama ongelma