Olen 14v poika ja haluaisin psykiatriksi. Mistä aloitan?

Tärkeintä on että muistat kohdella potilaitasi ihmisinä eikä vaivojensa summana.

Käyt ensin peruskoulun loppuun ja käyt sen jälkeen lukion.
Sitten haet asianomaiseen koulutukseen. Joko pääset tai et.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatri

"Psykiatri eli psykiatrian erikoislääkäri on lääkäri, joka on kouluttautunut tutkimaan, arvioimaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä. Psykiatrian erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yhteensä 12–13 vuotta. Aluksi on suoritettava hyväksytysti lääketieteen lisensiaatin kuusi vuotta kestävä lääkärin perustutkinto. "

Lähtökohtana psykatriksi aikovalla on siis aivan sama tie jota kulkevat kaikki lääräreiksi aikovat. Opinnoissa suuntaudutaan sen mukaan että päästään lääkkikseen koska se on suurin kynnys ja vaikein askel. Aikaa ja vaivaa ei siis käytetä psykiatriaan vaan ihan perus lääkiksen sisäänpääsyä mahdollistavaan opiskeluun.

Erikoistumisvaihe tapahtuu vasta lääkärin perustutkinnon (lääketieteen lisensiaatti) suorittamisen jälkeen. Jos lääkiksessä edelleen psykiatria kiinnostaa niin sieltä saat jatkoa varten ohjeita jo heti alusta alkaen.

Kaikkien lukuaineiden keskiarvo mahdollisimman hyväksi, luonnontieteet eli fysiikka, kemia, biologia ja matematiikka erityishyvään kuntoon. Keräät kesätöillä rahaa lääkkiksen preppauskurssiin josta voi olla ratkaiseva apu niin että pääset sisälle ensimmäisillä parilla yrittämällä etkä junnaa kuutta kertaa pääsykokeissa.

Ei kannata käyttää aikaansa psykiatrian opiskeluun nyt vaan ensin opetella hyvä opiskelutekniikka. ja käyttää sitä ylioppilastutkintoon ja pääsykokeisiin valmistautumiseen. Lääkiksessä tulee vastaan paljon ulkoa opiskeltavaa asiaa ja sen oppimiseen on käytettävissä yleensä lyhyt aika. Jos ei osaa opiskella tehokkaasti niin sitten jäät kuin nalli kalliolle.

On siis oltava kyky ja tahto opetella ulkoa opeteltavat asiat vaikka kaverit kutsuisivatkin pippaloihin ja haluttaisi lähteä bailaamaan opiskeluaikana. Pitää osata kytkeä some pois ja keskittyä asiaan.

Harrasteiden kannattaisi olla epä-älyllisiä vastapainoksi opiskelulle. Fyysiset harrasteet olisivat tuossa kovasti hyödyksi. Budolajeista (karate jne) löytyy itsekuria parantavia fyysisesti haastavia juttuja joilla voi tyhjentää päästään opiskelussa sinne kertyvät hämähäkinseitit ja pitää itsensä samalla hyvässä kunnossa. Kaveripiiriä kannattaa laajentaa muualle kuin nörttipiireihin sillä opiskelussa menestyminen on joillekin heistä elämän korvike.