”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.”
Ilm 12:11
Ilm 12:11
VOITTO JEESUKSEN VEREN KAUTTA!
Anonyymi
50854
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 62 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Joh 1:29
Aamen kiitos Jeesus!
Kunnia Jumalalle!
” Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.”
” Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.”
Aamen! Ikuisesti!
” Tuo kotiin lasten riemua,
kun loistaa joulupuu.
Tuo joulun kirkas sanoma,
kun ilta tummentuu.
Ja tuntooni
suo rauhasi,
ilolla täytä uskoni.
Tuo kotiin lasten riemua
ja joulun sanoma.”
” Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.”
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.
Autuuden ja armon sana
kulkee maihin kaukaisiin,
valheen vallat voittavana
tunkee kansain sydämiin,
särkee kahleet saatanan,
auttaa alta kuoleman.
Viimeistään tuo veren lotraaminen vierottaa ihmisen jumalakuvitelmista. Ja voittonahan sitä tosiaan voi pitää
Onhan se pieni askel kohti terveempää yhteiskuntaa. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri helpotus se on parantuneelle itselleen.
Voi sinua ymmärtämätöntä.
Valitettavasti et ymmärrä.
Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
”Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.”
Kun sinulle ei veren evankeliumi kelpaa, niin silloin kuljet pelastuksen ohi.
”Daavidin ylistysvirsi. Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.”
Näin tulee käymään.
” Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.”
Varmasti.
” Oi Jeesus, Herra kunnian,
sinussa, poika Marian,
saan nähdä Jumalani.
Liljaksi kutsun sinua,
sanasi on kuin hunaja
ja voima matkallani.
Jeesus Kristus,
hoosianna! Taivaan mannaa
eteen kannat,
pöydässäsi syödä annat.”
Varmasti!
Sori, mutta veretön ”evankeliumi” EI pelasta. Sellainen on Perkeleestä ja täysin turhaa.
Tuomio on tulossa. Siksi Jeesuksen sovitustyöhön turvatkaamme!
Kuinka voisikaan!
Kyllä!
Kiitos Jeesus!
”Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.”
Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.
Jotka olivat säädetyt. Mielenkiintoinen sana.
Aamen! Riemuitaan, mutta Taivaassa vasta riemuitaankin!
Aamen kiitos Jeesus!
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
” Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.”
Jeesus on vapahtaja!
Jeesus on varsinkin uskovien vapahtaja!
Jumala antaa voiton!
Sen hän tekee.
Aamen kiitos Jeesus!
Uusi veridopingaine löydetty!
Niinpä! Vahinko vaan, että Norjalaiset hiihtäjät sen löysivät.
Kirjoitetaan: norjalaiset, mutta Norja.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."”
Psalmi 50:15
Mikään ei ole viisaampi, kuin ex "kansankynttilä."
” Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.”
Ydinasiaa!
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille luku 2. (1.Tess. 2)
1. Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;
2. vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.
3. Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4. vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6. emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7. vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
8. niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.