Kävin ystäväpariskunnan luona pitkästä aikaa. Käyn aika harvoin, oma elämäni on, mitä on, välillä sekavaa, kun olen pahasti alkoholisoitunut/alkoholiriippuvainen itse. Tällä vierailulla olin kuitenkin selvä ja hyvässä kunnossa. Ystäväparin alkkispuoli oli tosi huonossa kunnossa ja selvis(lähis?) sanoi, että tässä yritetään saada häntä katkasemaan juominen. Oli tosi ihana nähdä heitä. Pidän heistä molemmista kovasti. Ovat tosi mukavia, sydämellisiä ihmisiä.
Sanoin: "Niin, se on vaikeaa, kun ne vieroitusoireet alkaa jo ennen kuin selviää" ja jatkoin "Niin... Minähän sen tiiän". Selväpuoli sanoi: "Niin, sen takiahan minä pystyn sulle tästä jutteleen, kun sinä tiiät". Juteltiin siitä jonkinverran ja päiviteltiin tilannetta, mutta juteltiin muustaki ja oli kivaa.
Jäin miettimään asioita. Tää pariskunnan selväpuoli tekee tosi paljon töitä sen lisäksi, että joutuu huolehtimaan puolisostaan. Hän on aina tosi ihana, lämmin, iloinen, ymmärtäväinen, kun häntä tapaa. Mietin mitenhän hän jaksaa? Ajattelin, että kirjoitan kirjeen/kortin, kun käymään en varmaan taas pääse pitkään aikaan. Tuli mieleen kirjoittaa siihen kirjeeseen kaikkea alkoholismista ja läheisriippuvuudesta (mukanani ollut kaveri sanoi lähdettyämme: "Tuollaista on läheisriippuvuus, toinen joutuu töitään järjestelemään toisen takia". Tää kaveri ei tunne tuota pariskuntaa. Tapas ekan kerran), kun itse yritin vasta hoitoa paikassa, joka oli minusta asiallinen ja jossa järjestetään myös läheisten hoitoa. En tiedä, miten tää nainen kärsii? Se ei näy oikein ulospäin. Aina hän on iloinen. Voi tietenkin johtua, että nää yllätysvierailut ihmisiltä myös piristää?
Sitten mietin, oisko kirjeeseen parempi kirjoittaa ihan muista asioista, kevyemmistä sittenkin vaan? Että jos hän miettii sitä puolison ongelmaa muutenkin niin paljon? Pahennanko kirjoittelemalla aiheesta?
Miten alkoholistina, selvinä kausinani, tukisin toisen alkoholistin puolisoa, ystävää parhaiten? Olen siis naispuoleinen alkoholisti ja tää toisen alkoholistin puoliso on myös nainen. Hänen miehensä juo. Ei ole pahapäinen, mutta välillä juo rankasti ja pitkään ja tällä viimekäynnillä näytti minusta kyllä todella huonokuntoiselta. Uskon, että heidän välillä on aitoa rakkautta, vaikka tietenkin toi juominen varjostaa :(. Ovat olleet pitkään yhdesssä. Miespuoli on kans ihana tyyppi, jonka kans on keskusteltu aivan järkevästi aina, kun molemmilla on ollu selvempi vaihe.
Sanoin: "Niin, se on vaikeaa, kun ne vieroitusoireet alkaa jo ennen kuin selviää" ja jatkoin "Niin... Minähän sen tiiän". Selväpuoli sanoi: "Niin, sen takiahan minä pystyn sulle tästä jutteleen, kun sinä tiiät". Juteltiin siitä jonkinverran ja päiviteltiin tilannetta, mutta juteltiin muustaki ja oli kivaa.
Jäin miettimään asioita. Tää pariskunnan selväpuoli tekee tosi paljon töitä sen lisäksi, että joutuu huolehtimaan puolisostaan. Hän on aina tosi ihana, lämmin, iloinen, ymmärtäväinen, kun häntä tapaa. Mietin mitenhän hän jaksaa? Ajattelin, että kirjoitan kirjeen/kortin, kun käymään en varmaan taas pääse pitkään aikaan. Tuli mieleen kirjoittaa siihen kirjeeseen kaikkea alkoholismista ja läheisriippuvuudesta (mukanani ollut kaveri sanoi lähdettyämme: "Tuollaista on läheisriippuvuus, toinen joutuu töitään järjestelemään toisen takia". Tää kaveri ei tunne tuota pariskuntaa. Tapas ekan kerran), kun itse yritin vasta hoitoa paikassa, joka oli minusta asiallinen ja jossa järjestetään myös läheisten hoitoa. En tiedä, miten tää nainen kärsii? Se ei näy oikein ulospäin. Aina hän on iloinen. Voi tietenkin johtua, että nää yllätysvierailut ihmisiltä myös piristää?
Sitten mietin, oisko kirjeeseen parempi kirjoittaa ihan muista asioista, kevyemmistä sittenkin vaan? Että jos hän miettii sitä puolison ongelmaa muutenkin niin paljon? Pahennanko kirjoittelemalla aiheesta?
Miten alkoholistina, selvinä kausinani, tukisin toisen alkoholistin puolisoa, ystävää parhaiten? Olen siis naispuoleinen alkoholisti ja tää toisen alkoholistin puoliso on myös nainen. Hänen miehensä juo. Ei ole pahapäinen, mutta välillä juo rankasti ja pitkään ja tällä viimekäynnillä näytti minusta kyllä todella huonokuntoiselta. Uskon, että heidän välillä on aitoa rakkautta, vaikka tietenkin toi juominen varjostaa :(. Ovat olleet pitkään yhdesssä. Miespuoli on kans ihana tyyppi, jonka kans on keskusteltu aivan järkevästi aina, kun molemmilla on ollu selvempi vaihe.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.