Sote on nyt siirtämässä sosiaali- ja terveyspalveluja paikallishallinnossa porrasta ylemmäksi. Mielestäni näin voisi tehdä kaikille kuntien lakisääteisille tehtäville.
Suomen kunnallinen itsehallinto syntyi aikana, jolloin ihmisten liikkumismahdollisuudet olivat paljon rajatumpia kuin nykyisin. Kun hevoskyydillä liikuttiin niin kotikunta ja sen kirkonkylä oli tärkeä. Nykyisin maakuntien keskuskaupungit ovat ajallisesti lähempänä kuin monille ennen vanhaan olivat kirkonkylät. Seutukaupungit tulevat vielä sen päälle. Kaikkein syrjäisimpiä seutuja lukuunottamatta kaupunkien tarjoamat palvelut ovat lyhyen ajomatkan päässä. Työssäkäyntialueet ovat laajentuneet. Kun kyläkouluja on lakkautettu niin lapset on joka tapauksessa kuljetettava kouluun. Maakunta on kuntien asemasta tähän päivään sopiva hallintoalue. Maakuntien elinvoimaisuudesta ja taloudellisesta perustasta olisi paljon helpompi pitää huolta kuin lukuisista hyvin erilaisista kunnista. Kunnat voisivat säilyä, mutta mitään lakisääteisiä tehtäviä niillä ei olisi. Kunnallisvero voisi säilyä, mutta sen lähtötaso olisi nolla elleivät kuntalaiset toisin päättäisi. Kuntalaiset voisivat siis toteuttaa täysin vapaaehtoisia kuntalaisten hyvinvointia ja kotikunnan viihtyisyyttä lisääviä hankkeita.
Entä sitten ne isot kaupungit ja varsinkin se yksi metropoli. Helsinki tuputtaa muulle Suomelle ylimielistä urbanistista näkemystään, että Helsinki on kansainvälinen metropoli, joka nyt vain sattuu sijaitsemaan Suomessa. Suomi saa muka olla kiitollinen siitä, että se täällä on. Helsinki kuulemma elättää ja pitää hengissä muuta Suomea. Muu Suomi on kuulemma riippuvainen Helsingin metropolialueesta, mutta metropolille muu Suomi on lähinnä vain rasite. Helsinki nyt on pakotettu olemaan Suomen pääkaupunki, mutta hoitaa siihen kuuluvat velvollisuudet vähän kuin vastentahtoisesti ja Suomen kansallisvaltiota halveksien. Kun hesalaisten asenne on tämmöinen niin heitän itse vastajyrkän asenteen: kaikki pois myös isoilta kaupungeilta Helsinki mukaan lukien. Kaikki hallintoasiat maakunnille kaavoitusta ja poliisilaitosta myöten. Keskuskaupungeilla olisi joka tapauksessa maakunnissa ihan riittävästi vaikutusvaltaa. Jos päätöksenteko olisi maakuntatasolla niin vältettäisiin nekin yksipuoliset päätökset, jotka Helsinki voi tehdä, kuten liikkumisen rajoittaminen tietulleilla.
Eikös tämä olekin yksinkertaisen toimiva ja virtaviivaisen linjakas näkemys?
Suomen kunnallinen itsehallinto syntyi aikana, jolloin ihmisten liikkumismahdollisuudet olivat paljon rajatumpia kuin nykyisin. Kun hevoskyydillä liikuttiin niin kotikunta ja sen kirkonkylä oli tärkeä. Nykyisin maakuntien keskuskaupungit ovat ajallisesti lähempänä kuin monille ennen vanhaan olivat kirkonkylät. Seutukaupungit tulevat vielä sen päälle. Kaikkein syrjäisimpiä seutuja lukuunottamatta kaupunkien tarjoamat palvelut ovat lyhyen ajomatkan päässä. Työssäkäyntialueet ovat laajentuneet. Kun kyläkouluja on lakkautettu niin lapset on joka tapauksessa kuljetettava kouluun. Maakunta on kuntien asemasta tähän päivään sopiva hallintoalue. Maakuntien elinvoimaisuudesta ja taloudellisesta perustasta olisi paljon helpompi pitää huolta kuin lukuisista hyvin erilaisista kunnista. Kunnat voisivat säilyä, mutta mitään lakisääteisiä tehtäviä niillä ei olisi. Kunnallisvero voisi säilyä, mutta sen lähtötaso olisi nolla elleivät kuntalaiset toisin päättäisi. Kuntalaiset voisivat siis toteuttaa täysin vapaaehtoisia kuntalaisten hyvinvointia ja kotikunnan viihtyisyyttä lisääviä hankkeita.
Entä sitten ne isot kaupungit ja varsinkin se yksi metropoli. Helsinki tuputtaa muulle Suomelle ylimielistä urbanistista näkemystään, että Helsinki on kansainvälinen metropoli, joka nyt vain sattuu sijaitsemaan Suomessa. Suomi saa muka olla kiitollinen siitä, että se täällä on. Helsinki kuulemma elättää ja pitää hengissä muuta Suomea. Muu Suomi on kuulemma riippuvainen Helsingin metropolialueesta, mutta metropolille muu Suomi on lähinnä vain rasite. Helsinki nyt on pakotettu olemaan Suomen pääkaupunki, mutta hoitaa siihen kuuluvat velvollisuudet vähän kuin vastentahtoisesti ja Suomen kansallisvaltiota halveksien. Kun hesalaisten asenne on tämmöinen niin heitän itse vastajyrkän asenteen: kaikki pois myös isoilta kaupungeilta Helsinki mukaan lukien. Kaikki hallintoasiat maakunnille kaavoitusta ja poliisilaitosta myöten. Keskuskaupungeilla olisi joka tapauksessa maakunnissa ihan riittävästi vaikutusvaltaa. Jos päätöksenteko olisi maakuntatasolla niin vältettäisiin nekin yksipuoliset päätökset, jotka Helsinki voi tehdä, kuten liikkumisen rajoittaminen tietulleilla.
Eikös tämä olekin yksinkertaisen toimiva ja virtaviivaisen linjakas näkemys?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.