Matematiikan arvostus pohjautuu siihen, että se sen kautta opitaan loogista abstraktia ajattelua. Mikään muu aine ei sitä tarjoa samalla tavalla ja kuitenkin tällainen perusoppiminen on välttämätöntä. Tällaista ratkaisutaitoa tarvitaan perustana kaikilla aloilla ja erityisesti luonnontieteissä ja niiden sovellutuksissa vihreässä ja kiertotaloudessa ja digimaailmassa. Nämä ovat tulevaisuuden suuria haasteita, joihin tarvitaan hyvää peruskoulutusta ja sen kautta tutkijakoulutusta. Pienen kansakunnan ei sovi tuhlata yhtään tällaiseen kykenevää yksilöä, koska sellaisten hankkiminen ulkomailta ei ole Suomelle itsestään selvyys.
Tätä perusoppia ja tietoa ei saa esimerkiksi kielten tai monien muiden opintojen kautta. Lukio-opetusta ei ole tarkoitettu valmistamaan työhön, vaan antamaan kunnolliset perusteet oppia työelämässä tarvittavat asiat varsinaisessa ammattiopissa. Lukion opintojen yksi tarkoitus on myös esitellä erilaisia perustietoja ja –taitoja ja antaa mahdollisuus löytää kiinnostavia/tulevaisuudessa tarpeellisia toiminnan kohteita. Tämän työkalupakin kokoamisessa ongelmien ratkomis- ja ajattelukyky ovat faktoja tärkeämpiä, koska monet totena pidetyt asiat voivat muuttua ajan kuluessa ja toisaalta niitä on helppo löytää nykymaailmassa.
Nykyisin opiskelijoilla ei ole (tai on vain harvoin) keskittymiskykyä ratkoa monimuuttuja ilmiöitä ja onkin aihetta kysyä, mistä tuollainen keskittymiskyvyttömyys johtuu. Ovatko rastiruutuun kokeet, joita monissa oppiaineissa käytetään, opettaneet nuorille tällaista lyhytjänteisyyttä vai onko maailman elämäntyyli johtanut tähän toimintatapaan ja onko se vain länsimainen ilmiö? Kuitenkin matemaattisten ongelmien ratkaiseminen antaa koululaisille mahdollisuuden keskittyä oppimaan pitkäjännitteistä toimintaa ja jo pelkästään sillä perusteella sen arvostaminen on hyvin perusteltua. Kansakunnan elinkelpoisuuden kannalta on perusteltua arvostaa matematiikan opettamia kykyjä enemmän kuin faktojen esittelyä tai jonkin muun työkalun hankkimista. On turhaa opetella opettamaan, jos ei ole asiaa, mitä opettaa tai opetella kieltä, jos ei ole mitä sanoa.
Tätä perusoppia ja tietoa ei saa esimerkiksi kielten tai monien muiden opintojen kautta. Lukio-opetusta ei ole tarkoitettu valmistamaan työhön, vaan antamaan kunnolliset perusteet oppia työelämässä tarvittavat asiat varsinaisessa ammattiopissa. Lukion opintojen yksi tarkoitus on myös esitellä erilaisia perustietoja ja –taitoja ja antaa mahdollisuus löytää kiinnostavia/tulevaisuudessa tarpeellisia toiminnan kohteita. Tämän työkalupakin kokoamisessa ongelmien ratkomis- ja ajattelukyky ovat faktoja tärkeämpiä, koska monet totena pidetyt asiat voivat muuttua ajan kuluessa ja toisaalta niitä on helppo löytää nykymaailmassa.
Nykyisin opiskelijoilla ei ole (tai on vain harvoin) keskittymiskykyä ratkoa monimuuttuja ilmiöitä ja onkin aihetta kysyä, mistä tuollainen keskittymiskyvyttömyys johtuu. Ovatko rastiruutuun kokeet, joita monissa oppiaineissa käytetään, opettaneet nuorille tällaista lyhytjänteisyyttä vai onko maailman elämäntyyli johtanut tähän toimintatapaan ja onko se vain länsimainen ilmiö? Kuitenkin matemaattisten ongelmien ratkaiseminen antaa koululaisille mahdollisuuden keskittyä oppimaan pitkäjännitteistä toimintaa ja jo pelkästään sillä perusteella sen arvostaminen on hyvin perusteltua. Kansakunnan elinkelpoisuuden kannalta on perusteltua arvostaa matematiikan opettamia kykyjä enemmän kuin faktojen esittelyä tai jonkin muun työkalun hankkimista. On turhaa opetella opettamaan, jos ei ole asiaa, mitä opettaa tai opetella kieltä, jos ei ole mitä sanoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.