Omat kokemukset ovat 60-70 luvulta.
Minusta niihin nuorena osallistumista voi vertauttaa myöhemmin suoritettuun armeijaan.
Siinä näki toimintaa jossa ryhmähenki ja myös yksilöiden luontainen johtajuus tuliva tutuiksi.
Näissä kuvioissa syntyi myös eräitä esikuvia joiden seuraamisesta on ollut hyötyä aikuisuuteen kasvamisessa ja myöhemmissäkin elämänvaiheissa.
Kiitollisuudella muistan niitä aikoja.
Minusta niihin nuorena osallistumista voi vertauttaa myöhemmin suoritettuun armeijaan.
Siinä näki toimintaa jossa ryhmähenki ja myös yksilöiden luontainen johtajuus tuliva tutuiksi.
Näissä kuvioissa syntyi myös eräitä esikuvia joiden seuraamisesta on ollut hyötyä aikuisuuteen kasvamisessa ja myöhemmissäkin elämänvaiheissa.
Kiitollisuudella muistan niitä aikoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niihin ei taideta nykyisin enää ottaa ulkopuolisia koska työturvallisuuden vastuu, varusteet, koulutus ja vakuutusasiat onnettomuuden sattuessa saattaisivat olla epäselvät.
Näin varmaan onkin nykyisin.
Ei taitaisi nykyajan 14 -16 vuotiaista ollakaan vastaavaan kuin 60-luvulla jolloin itsekin olin kolmessa suuressa metsäpalon sammutuksessa mukana.
Oma isäni oli pitäjän varapalopäällikkö ja kun määräys oli että vähintään yksi joka torpasta piti sammutukseen osallistua niin pääsin mukaan juuri 15 v täytettyäni.
Sain korvauksena jopa uudet Nokian kumisaappaat sinä kesänä kun varsinkin turvesoilla potkittiin hehkuvia pesäkkeitä niin että saappaat meinas sulaa jalkaan.
Niitä piti käydä välillä kanavassa jäähdyttelemässäkin sen vuoksi.
Silloin sain oppia myös jalkarättien käärimisen saappaisiin. Niitäkin piti kastella sammutuksen aikana useasti ettei jalat palaneet rakoille.
Silloin ei tainnut olla naispuolisia? Köyritte ihan poikain kesken?