Itse aloin ylä asteella kärsiä esiintymiskännityksestä. Ennen sitä ei ollut mitään, ja tuli yllätyksenä. Opiskelin siitä huolimatta aika pitkälle. Aikuisena vasta tajusin että se ei oikeastaan ole esikntymijännitystä vaan johtuu ensinnäkin siitä että ajattelee vain itseään ja pitää itseään niin tärkeänä, ja toiseksi siitä että ei ymmärrä että se on kehon normaalia virittymistä tilanteeseen jossa näkee yhtä lailla mahdollisuuksia ja uhkiakin, ja sen takia tulee adrenaliinia vereen. Se kuitenkin haihtuu noin 1-2 minuutissa. Melkein sama asia kuin jos lähtee ensimmäistä kertaa ajamaan uudellä pyörällä, tms. Niin sekin tuntuu samalta. Adrenaliiniryöppy voi tuntua ahdistavalta, eikä sitä voi estää, koska se on tahdosta riippumaton, mutta jos unohtaa hengittää, niin se on huono juttu. Minusta se osoittaa vain inhimillisyyttä jos puhuessa ääni vähän vapisee ja on siksi ihan hyvä juttu. Mutta ei siitä innostuksesta/jännityksestä pääse eroon. Pitää vain antaa kehon tehdä mitä se tekee ja muistaa hengittää. Tilanne pahenee jos jotenkin yrittää vastustella sitä tunnetta. Sitten se lopulta helpottaakin!
Esiintymisjännitys
Anonyymi
0260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.