Tänä intersektionaalisuuden ja sukupuolisensitiivisyyden aikana kun korostetaan mm. trans-ihmisten huomioon ottamista ja lihavien naisten kauneutta voisi pienipeniksisten huomioimisen mielestäni liittää inklusiivisuusagendaan. Maailmassahan on suuri joukko miehiä jotka ovat huolestuneita peniksensä koosta. On olemassa konditio nimeltä mikropenis ja epämuodostumiakin on: jotkut poikalapset syntyvät kokonaan ilman penistä. Valotan hieman mitä pienipeniksisyys voi merkitä psykologisessa mielessä.
Itse olen mitoiltani alle keskiarvon ja koen jääneeni lapsen tasolle kun seksuaalikokemuksesta on jo tullut suvereenisti läpitunkeva osa huomattavan osan nuoria elämää. Lohduttavissa kirjoituksissa on esitetty että naisen sensitiivisimmät osat sijaitsevat vain muutaman tuuman syvyydessä, mutta kun jokin sanoo että sen pitäisi tuntua vatsassa. On tarjottu esileikkikompensaatiota ja huomautettu että pieni älykäs mies voi saada naisen, mutta kun en haluaisi huijata. Peniksen pitäisi tuntua, en osaa seksuaalisesti toisen osapuolen nautinnosta piittaamattomuuden ideaa. On raskasta kohdata totuudellinen epäilys: voi olla että siitä ei ole mihinkään.
Optimismiani ei lisää se että en kestä hetkeäkään. Penistä ei ehdi liikuttaa yhtään edestakaisin kun tulen heti saadessani jonkun seksuaalisen ajatuksen. Tämän jälkeen mielenkiinto on ohi. Voin vain toivoa että oikea nainen olisi niin kiihottava että nostattaisi lemmen useamman kerran.
Tutkimuksessa naiset valitsivat ideaaliksi suuremman peniksen yhdenillan juttuja varten kuin vakisuhdetta varten. Näin annetaan ymmärtää että pienipeniksinen mies voi saada seksiä vain luottamuksellisessa vakisuhteessa. Minua loukkaa ajatus että vakisuhteen sijasta juuri himo vaatii suuremman elimen. Voi olla psykologista että naiset eivät niinkään hae yhdenillan juttuja, kun huoraksi haukkumisten maailmassa naisen seksuaalisuus ei ole sidottu unelmaan promiskuiteetista. Toisin voi olla miehen laita. Yhteen suhteeseen jäämisen voi kokea häpeällisenä ja ajatus useiden naimisesta on jatkuva mielikuvituksen kiihotuksen moottori. Unelma naisesta joka haluaa monia kiihottaa minua seksuaalisesti samoin kuin idea että nainen on "size-queen": nämä ajatukset sallivat minun kuvitella naiselle sellaista himoa jota en muuten voisi naiselle kuvitella. Tämä on saanut minut pohtimaan voisiko olla olemassa ultra-pieniä naisia, mutta maailmassahan haku ei tapahdu sukupuolielinten vaan harrastusintressien perusteella. Valitettavasti housujen etumus ei aina paljasta peniksen kokoa. Toivoisin että pienipeniksisyyteni olisi ennalta nähty jotta energiaa ei menisi turhaan vain sen murehtimiseen että ihmiset saattavat luulla että minulla on iso, kun näyttöä tulevan varalle ei ole.
Ehdotan että pienipeniksisyys ja sen aiheuttama huoli ilmiöinä täyttävät intersektionaalisuuden piiriin kuulumisen kriteerit.
Itse olen mitoiltani alle keskiarvon ja koen jääneeni lapsen tasolle kun seksuaalikokemuksesta on jo tullut suvereenisti läpitunkeva osa huomattavan osan nuoria elämää. Lohduttavissa kirjoituksissa on esitetty että naisen sensitiivisimmät osat sijaitsevat vain muutaman tuuman syvyydessä, mutta kun jokin sanoo että sen pitäisi tuntua vatsassa. On tarjottu esileikkikompensaatiota ja huomautettu että pieni älykäs mies voi saada naisen, mutta kun en haluaisi huijata. Peniksen pitäisi tuntua, en osaa seksuaalisesti toisen osapuolen nautinnosta piittaamattomuuden ideaa. On raskasta kohdata totuudellinen epäilys: voi olla että siitä ei ole mihinkään.
Optimismiani ei lisää se että en kestä hetkeäkään. Penistä ei ehdi liikuttaa yhtään edestakaisin kun tulen heti saadessani jonkun seksuaalisen ajatuksen. Tämän jälkeen mielenkiinto on ohi. Voin vain toivoa että oikea nainen olisi niin kiihottava että nostattaisi lemmen useamman kerran.
Tutkimuksessa naiset valitsivat ideaaliksi suuremman peniksen yhdenillan juttuja varten kuin vakisuhdetta varten. Näin annetaan ymmärtää että pienipeniksinen mies voi saada seksiä vain luottamuksellisessa vakisuhteessa. Minua loukkaa ajatus että vakisuhteen sijasta juuri himo vaatii suuremman elimen. Voi olla psykologista että naiset eivät niinkään hae yhdenillan juttuja, kun huoraksi haukkumisten maailmassa naisen seksuaalisuus ei ole sidottu unelmaan promiskuiteetista. Toisin voi olla miehen laita. Yhteen suhteeseen jäämisen voi kokea häpeällisenä ja ajatus useiden naimisesta on jatkuva mielikuvituksen kiihotuksen moottori. Unelma naisesta joka haluaa monia kiihottaa minua seksuaalisesti samoin kuin idea että nainen on "size-queen": nämä ajatukset sallivat minun kuvitella naiselle sellaista himoa jota en muuten voisi naiselle kuvitella. Tämä on saanut minut pohtimaan voisiko olla olemassa ultra-pieniä naisia, mutta maailmassahan haku ei tapahdu sukupuolielinten vaan harrastusintressien perusteella. Valitettavasti housujen etumus ei aina paljasta peniksen kokoa. Toivoisin että pienipeniksisyyteni olisi ennalta nähty jotta energiaa ei menisi turhaan vain sen murehtimiseen että ihmiset saattavat luulla että minulla on iso, kun näyttöä tulevan varalle ei ole.
Ehdotan että pienipeniksisyys ja sen aiheuttama huoli ilmiöinä täyttävät intersektionaalisuuden piiriin kuulumisen kriteerit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu. Itsellä joku 12-13cm ja yhden yön juttuja en ole harrastanut juuri tuosta syystä ja tuo kieltämättä harmittaa syvästi, mutta mitäpä sille voi 8)
On tutkittu että yhden illan jutuissa naiset asettavat peniksen koolle arvoa. Tuolloin he haluavat sitä heidän mielestä ihanteellista 16cm kalua. Tämä on naisen anatomia huomioiden juuri se iso naiselle. Jos miehellä on liian pieni tai liian iso, se ei ole hyvä naiselle. Ei sen todellakaan naisen vatsassa saa tuntua, koska se käy kuulema kipeää.
Pienet ihmiset pärjää pienellä munalla. Heillä se on suhteessa normaalimpi kuin isolla edes keskikokoinen.