Mutta joskus on hyvä miettiä haluaako enemmän kuin kaveruutta/työkaveruutta. Kannattaako se ???🧐
Itse aika harvoin ihastun tai edes tunnen fyysistä vetovoimaa ketään kohtaan. Mutta sit kun ihastun niin oon ihan pöljä. Meen lukkoon ja käyttäydyn yhtäkkiä tyhmästi ja sanon jotain tyhmää. Tärisen ja jännitän vaikka oisin ennen ihan normaalisti jutellu.
Ohi menevää on kaikki tää 😃
Itse aika harvoin ihastun tai edes tunnen fyysistä vetovoimaa ketään kohtaan. Mutta sit kun ihastun niin oon ihan pöljä. Meen lukkoon ja käyttäydyn yhtäkkiä tyhmästi ja sanon jotain tyhmää. Tärisen ja jännitän vaikka oisin ennen ihan normaalisti jutellu.
Ohi menevää on kaikki tää 😃
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on osa tätä inhimillisenä ihmisenä olemista -naturalia non sunt turpia.. 😉 -mieheltä
Niin. Ei kait sille mitään mahda.
Jos se on se, joka kolahtaa, niin:
-Todellakin kannattaa!
-Siihen mahdollisuuteen kiinni käymättä jättäminen on haitallinen!
Itse rakastanut melkein 10 vuotta ja se tappaa minut hiljaa.
(tarkoitan siis kuitenkin nopeampaa, kuin mitä muuten kuolisin)
Todella harmillista, että sinulla käynyt niin 😔
Olin juuri eronnut 10v kestäneestä suhteesta, ja ajattelin että on aika keskittyä vain itseeni.
Sitten näin ensimmäistä kertaa erään naisen töissä, ja PAM!
Kuin salama kirkkaalta taivaalta, tunteet joita en ollut tuntenut vuosiin heräsi.
Nyt en saa häntä mielestäni millään.
Antaisipa hän jonkun selkeän merkin.
Niin se yleensä menee. Kun vähiten sitä odottaa 🤷♀️
Milloin näit naisen ensimmäisen kerran....
Olisiko ollut viime vuoden loppukesää, tai syksyä.
Kerrotko jotain lisää? Aika täsmää siihen, kun huomasin, että eräs mies on ehkä kiinnostunut minusta. Ollaan samassa talossa töissä, mutta eri töissä kuitenkin.
Meillä molemmilla on ruskeat hiukset ja silmät.
Niin varmaan monella muullakin.. :D
Minä olen yleensä töissä aamuisin, hänen työajat vaihtelevat.
Minä haluan parisuhteen ikäiseni kanssa.
Taisi tulla viesti väärään paikkaan!! Ei liity ikäeroon keskustelu. Mitenkään.
Minullekin maksimissaan 38v mies.
T. Aloittaja
Haluaisin enemmän vaikka mitään tuskin voi tulla. Elämäntilanteet ovat niin hankalia. Mutta edes ne pienen pienet näkemisen hetket ja katseet, tunneryöpsähdykset, epävarmuus toisen tunteista, itsensä jälkikäteen soimaaminen kun ei uskaltanut sanoa/tehdä jotain että toinenkin näkisi omat tuntemukset, kalvava ikävä... En loppujen lopuksi halua luopua niistäkään vaikka eteenpäin yritän katsoa. Niin kova halu yrittää koskettaa varovasti, jutella kaikenlaista. Pelko.
Ihan samoin ajattelen hänestä miehestä. Muhun koskee fyysisesti, kun kaipaan häntä ja haluaisin koskea ja tulla kosketetuksi.
Ajattelen samoin hänestä miehestä. Haluaisin koskea ja tulla kosketetuksi. Tää ikävä syö ja rakkaus polttaa ja silti olen täydempi kuin koskaan. Tätä kai se rakkaus on.