Keksin tällaisen kokeen millä mahdollisen maan kaarevuuden voisi mitata. Maapallon pitäisi kaareutua 8 mm sadassa metrissä, ja uimahalleissa on vesialtaita jotka voi olla ainaki 50 m, joten jos maa (tai siis vesi tässä tapauksessa) kaareutuu, lasermittarilla voisi mitata 4 mm kaarevuutta. Uimahalleissa ei ole tuulta, joten veden pitäisi olla täysin lättänä tai hieman kaareva, riippuen siitä että onko maa pallo vai litteä.
Veteen pitäisi tietysti laittaa jotain läpikuultamatonta, kuten vaikka kaksi saman paksuista styroksin palaa, koska vesi aiheuttaisi refraktiota laseriin, joten se sekoaisi. Katon pitäisi myös olla täysin suora, jos etäisyyden mittaisi katosta asti.
Veteen pitäisi tietysti laittaa jotain läpikuultamatonta, kuten vaikka kaksi saman paksuista styroksin palaa, koska vesi aiheuttaisi refraktiota laseriin, joten se sekoaisi. Katon pitäisi myös olla täysin suora, jos etäisyyden mittaisi katosta asti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Aika pikkuinen on pallosi jos se on 8 mm pullolaan uimahallissa.
Kaareutuminen 50m pitkässä uimahallissa on todellisuudessa 2mm. 100m matkalla se mainittu 8mm. Kaarevuus kun kiihtyy mitä kauemmaksi mennään.
Tarkistapa laskelmasi laskuvirheiden varalta. Kysehän on horisontin etäisyydestä katseltaessa joltakin sovitulta korkeudelta.
Etäisyys s horisonttiin Maapallon pinnalla on lyhyillä matkoilla kutakuinkin s=3.56972*sqrt(h) missä s on ilmaistu kilometreinä ja h metreinä. Kun ammut kaarevan pinnan yli säteen etäisyydelle 2s niin säde näkyy mikäli lähtökorkeus ja katselukorkeus on h. Tuolloin säde juuri koskettaa yläspäin kaareutuvaa pintaa matkan keskikohdalla. Jos katselet alempaa kuin korkeudelta h niin valonlähde jää horisonti taakse näkymättömiin kaareutuman vuoksi.
Jos h = 0.008m eli 8 millimetriä niin s olisi 0.319 kilometriä eli 319 metriä ja 2s eli tarkastelupituus 638 metriä. Tuon 50 metrin pituisen uima-altaan tapauksessa olisi 2s = 0.05 km eli s = 0.025 km. Tuolloin kaavan mukaan h = 0.000049 m eli 0.05 mm. Aika ikävän pieni havaintokorkeus verrattuna kaikkiin mahdollisiin mittausta häiritseviin tekijöihin.
Kilometrisen järven yli mitattuna olisi h = 0.37 metriä, joka alkaa olla jo kohtuullisella vaivalla havaittavissa oleva kaareutuminen.
Otetaan havaintovälineeksi vihreä λ=532 nm laserpointteri kun sillä on silmälle paras näkyvyys milliwattia kohti helposti käsille saatavista välineistä. Sen diffraktion rajoittama keilan leveys on 2 * (1.22*λ/d) missä d on optiikan lähtöaukon (linssin) halkaisija. Tuossa keilan leveys on ilmaistu radiaaneina.
https://en.wikipedia.org/wiki/Airy_disk
Tarkaan ottaen siis kyse Airyn kiekon ensimmäisestä minimistä.
Otetaan apuvälineeksi x10 suurentava kiikari jossa on 50 mm linssi. Suunnataan laserpointteri kiikarin okulaariin siten että säde lähtee ulos 50 mm linssin kautta, Asetetaan kiikari telineineen 0.37 metrin korkeuteen vedenpinnasta ja suunnataan ulostuleva säde pitkin veden pintaa vastarannalle, jossa ei saa olla autoliikennettä tai asutusta häikäistymässä lasersäteestä. Ilman kiikaria tai muuta optiikkaa on vastarannalle tuleva laserin täplä tyypillisesti metrinen tai suurempikin läiskä.
Toisesta kiikarin linssistä voi katsella pitkin sädettä ja säätää fokuksen niin, että säteen vyötärö eli kapein kohta muodostuu vastarannalle.
Tuolla aallonpituudella ja linssin säteellä d=0.05m saadaan Airyn kiekon säteeksi 13 mikroradiaania eli kilometrin matkalla optimioptiikalla lasersäteen saisi fokusoitua 13mm säteiseksi eli 26mm halkaisijaiseksi täpläksi. Kun säädöt ovat kuitenkin pielessä niin sieltä tulisi ehkä 100 mm halkaisijainen täplä.
Laitetaan valkea levy siten että sen alareuna on vedenpinnassa. Jos vesi ei kaareutuisi niin laserin parhaiten fokusoitu täplä olisi mahdollista saada ulottumaan aivan vedenpinnan rajaan asti. Kun vesi kaareutuu niin täplä jää tuon havaintohorisontin verran vedenpinnan yläpuolelle. Tai siis täplän ensimmäinen Airy-kiekon minimi jää tuolle kohdalle ja diffraktion vuoksi alempanakin näkyy valoa.
Tapa testata asiaa yksin olisi laittaa vastarannalle heijastinkangasta tolppiin pariin paikkaan eri korkeuksille vedenpinnasta riittävän kauas toisistaan. Laserin kohdalta katseltaessa kunnollinen takaisinheijastus tulisi vain sellaisesta heijastimesta joka säteen kannalta katsottuna on horisontin yläpuolella. Jos tuon tekee niin sitten on laserin paras olla hyvin pienitehoinen jotta heijastus ei sokaisisi tai havaitseminen pitää tehdä ilman kiikaria. Pimeällä sen voi tehdä pyyhkäisemällä laseria hitaasti pitkin rantaa. Takaisin näkyvien välähdysten lukumäärä kertoo sen kuinka moni heijastimista on horisontin yläpuolella.
Olin viime kesänä tyttärentyttäreni kanssa iltauinnilla, kun n. 800 m:n päässä joku meloi suppilaudalla. Laiturilla seitessä lauta näkyi selvästi, mutta kun oli rintaa myöten vedessä, lautaa ei enää näkynyt. Kysyin neidiltä (12 v.) mistä se mahtaisi johtua. Hän arvasi hetken mietittyään, että maapallon pyöreydestä.
Voisiko tästä vetää maksimin sille, millä henkisellä tasolla littumaahan uskovien ajattelu on. Alle varhaismurkkuiän?
Olin usein havainnoinut samaa ilmiötä styroksisten katiskapoijujen kanssa.
Maapalloahaan syötetään meille kaikille syntymästä asti joka paikassa, kuten esikouluissa ja kuvia ja videoita on joka paikassa maapallosta, joten se aivopesu on hyvin syvällä meissä kaikissa.
Että se lauta ei näy voi ihan yhtä hyvin johtua aalloista ja perspektiivistä.
Kukaan meistä ei ole koskaan omilla silmillä nähnyt maapalloa, mutta kaikki Uskoo siihen. Kukaan ei ole myöskään onnistunut mittaamaan sitä täällä maan päällä. Jos maapallon kaarevuutta ei voi mitata, se ei ole tieteellinen teoria.
Otin nuo laskelmat tältä sivulta: https://earthcurvature.com/
Kaarevuutta tuon sivun mukaan pitäisi olla 8 cm yhdessä kilometrissä.
Taisit ymmärtää mun kokeen väärin. Ei tässä mun kokeessa suunnata laseria horisonttiin, vaan tarkoitus olisi mitata maapallon kaarevuutta osoittamalla lasermittareilla alaspäin veteen. Jos lasermittari laitetaan kattoon joka on täysin suora, pitäisi olla mahdollista huomata muutama milli eroa vedessä mitattuna eri kohdista, koska veden pitäisi kaareutua hieman.
Rasvatyynenä iltana se ei johdu aalloista, eikä perspektiivillä ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun tulee ruotsinlaivalla Turkuun, ensin näkyy Pernon telakan isot nosturit ja Pääskyvuoren linkkitorni.
Maapallon kaarevuus ja jopa ympärysmittakin on mitattu yli 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Eratosthenes Kyreneläisen toimesta.
Osaatko kertoa, miksi muutaman watin lähetinteholla (VHF - UHF) saadaan 25 m:n mastosta kahdessa ja puolessa tonnissa lentävään lentokoneeseen yhteys 150 km:n etäisyydelle, mutta ei maayhteyttä edes kolmeenkymmeneen kilometriin. Minä osaan kertoa. Se johtuu siitä, että maan kaarevuuden takia radiohorisontti on rajattu. Tutkaa koskee sama ilmiö.
Yli+99%+videopeleistä+on+rakennettu+litteän+pinnan+päälle,+ja+nuo+asiat+kuten+korkeiden+esineiden+näkyvyys+toimii+ihan+samalla+tavalla+niissä+kuin+todellisuudessa.+Ei+tuollaiset+visuaaliset+todisteet+todista+mitään+varmasti,+koska+meidän+silmät+ja+aivot+antaa+subjektiivisen+kokemuksen+todellisuudesta.+On+paljon+esimerkkejä+illuusioista+joissa+meidän+aistit+vie+meidät+harhaan.
"Radiohorisontin rajallisuus voi ehkä johtua aika-avaruuden kaareutumisesta."
Aika-avaruuden kaareutuminen maapallon gravitaatiokentässä on varsin vähäistä ja littumaan kohdalla vielä vähäisempää maan tasossa.
Lisäksi kiinteiden aineiden fysiikan mukaan Maan massainen kappale on pakostakin pyöreä. Gravitaatio pakottaa materian alimpaan energiatilaan, joka on pallo.
Mitä luulet videopelien todistavan?
Kirjoittelet höpöjä. Tarkoituksella vai tietämättömyyttäsi? Kaikki havainnot Maan varjosta Kuun pinnalla lähtien kertovat Maan pyöreydestä. Ad hoc lista täytyy rakentaa vallan mittavaksi, jos uskoo litteään maahan ja samalla pitää heittää tiede romukoppaan.
Kyllä kiekko voi olla littu ja sen varjo voi olla pyöreä.
Huomaatko taulukosta, että kun aina etäisyys pienenee kymmenesosaan niin kaarevuuden määrä pienenee sadasosaan? Eli kaarevuuden määrä on verrannollinen etäisyyden neliöön.
Kun siis lyhennät matkan kilometristä sataan metriin pienenee kaarevuuden määrä sadasosaan. Sadalla metrillä se on siis 0.08m/100 eli 0.0008m = 0.8 mm. Viidelläkymmenellä metrillä se on neljäsosa tuosta eli 0.2mm. Altaan puolessa välissä 25m kohdalla se on neljäsosa tuosta oli aiemmin mainittu 0.05mm
Kuunpimennys tapahtuu Maapallolta katsottuna erilaisina ajankohtina eli Kuun ollessa erilaisissa suunnissa hypoteettisen Maa-kiekon pinnan normaaliin nähden. Miten ihmeessä voisi tuolloin litteän kiekon reunan Kuun pinnalle heittämä varjo olla jokaisesta kuunpimennöksen suunnasta katsottuna samalla tavalla pyöreä? Kuun asentohan ei vaihtele kuin varsin vähäisesti joten Kuun väittäminen littanaksi ei tilannetta pelastaisi.
Kiitos tuosta selvennyksestä. Laskin siis väärin ja olemme takaisin ruudussa 1: meillä ei ole mitään helppoa tapaa mitata maan kaarevuutta suoraan.
Nyt ei olekaan kysymys siitä, onko Kuu littu vaan siitä, onko Maa littu.
Tuon takia maanmittarit käyttävätkin korkeintaan 50 metrin tähtäyksiä ettei Maan littumaisuus tulisi näkyville.
"Lisäksi kiinteiden aineiden fysiikan mukaan Maan massainen kappale on pakostakin pyöreä. Gravitaatio pakottaa materian alimpaan energiatilaan, joka on pallo."
Niin, aika-avaruus kaareutuu maan ympärillä, minkä vuoksi se näyttää pyöreältä, mutta tarkoittaako se että se on fyysisesti pallo? Jos katsoo planeettojen ratoja, nehän kulkee oikeastaan suoraan, mutta ne näyttää kulkevan ympyrässä, koska aika-avaruus kaareutuu. Joten maapallon muodon kohdalla voi olla sama juttu, että se vain näyttää pallolta, mutta se on oikeasti vain aika-avaruus joka kaareutuu.
Mitä tulee kuunpimennykseen, maan pyöreys pitäisi mitata mittaamalla maa joka on meidän alapuolella eikä katsoa taivasta. Se on vaikea päätellä maan muotoa katsomalla taivaassa olevia ilmiöitä, koska se voi helposti johtaa meidät harhaan jos me emme katso suoraan sitä mitä me yritämme mitata.
Aika-avaruuden kaareutuminen näkyy siinä, että tähtien näennäiset suunnat muuttuvat kun niiden valo kulkee Auringon ohitse läheltä Auringon pintaa. Tämä mittaus auringonpimennyksen aikaan osoitti yleisen suhteellisuusteorian paikkansapitävyyden.
Kaareutuminen on hyvin vähäistä edes Auringon massaisen kappaleen lähellä. Maapallon lähellä ilmiö on kertaluokkia vähäisempi.
https://eclipse2017.nasa.gov/testing-general-relativity
Tuossa on myös kaava sille, kuinka paljon tähtien suunta muuttuu eli avaruus kaareutuu massan lähellä.
Vasta neutronitähden tai mustan aukon läheisyydessä alkaa avaruuden kaareutuminen olla niin voimakasta että sen havaitsee helposti.
Kuten tuossa aiemmin jo mainittiin niin kilometrinen järvenselkä riittää hyvin mittauksen suorittamiseen.
Jos vastarannan lähellä on verkonmerkki tai päällä oleva sinua kohti suunnattu taskulamppu juuri rantaveden pinnan yläpuolella niin näet sen kiikarilla katsoen seisaaltasi. Jos katsot kiikarilla lähes vedenpintaa myöten makuultaan niin kaarevuuden vuoksi tuo kohde jää näkymättömiin.
Tuossa siis yksinkertainen testi joka osoittaa vedenpinnan kaarevuuden.
Katsominen ei ole objektiivista mittausta. Esimerkiksi jos katson puuta joka on kaukana, se voi näyttää 5 cm korkealta, mutta objektiivisella mittarilla voin mitata ja nähdä että se on oikeasti 50 m korkea.
Me voimme nähdä että joskus esineet näyttää menevän horisontin alapuolelle, ja tästä tehdään johtopäätös että ne menee maapallon kaarevuuden taakse. Mutta mistä tiedämme että se ei johdu jostain muusta, kuten refraktiosta? Kukaan ei ole koskaan suoraan mitannut maapallon kaarevuutta. Jos sulla on potkupallo, voit suoraan mitata sen laittamalla mittanauhan sen ympärille, ja siinä ei tarvi tehdä mitään ylimääräisiä oletuksia. Miten me mittaamme maapallon kaarevuuden yhtä konkreettisesti?
On varsin objektiivista havaita se, näkyykö veden pinnan myötäisesti sinua kohti valaisevan taskulampun valo vai ei. Jos valo näkyy seisaaltaan mutta ei makuultaan niin makuulla oltaessa on jotakin oltava sinun ja valonlähteen välissä.
Voihan saman mittauksen tehdä käyttäen havaintovälineen detektorina silmän sijaan kameraa ja siihen yhdistettyä 500 mm teleobjektiivia. Lopputulos on sama.
Mikään ei estä käyttämästä valonlähteenä esimerkiksi 1000 Hz taajuudella moduloitua lediä ja detektorina kaukoputkeen liitettyä fotodiodia ja sen perässä vahvistinta ja kaiutinta. Kun vihellys kuuluu niin valo tulee perille.
Millähän planeetalla oikein elät? Jokainen Maapalloa kiertävä satelliitti mittaa varsin konkreettisesti Maapallon kaarevuutta. Satelliittien kamerat tekevät tuota mittausta koko ajan.
Taidat olla trollaamassa.
Jos olet matalammalla, sun ja valolähteen välillä voi olla enemmän vesihöyryä, joten refraktiota on enemmän. Valo ei ole käsinkosketeltava oleva asia, vaan se on näkyvä asia, ja me emme voi luottaa pelkästään näkyviin asioihin, koska on paljon esimerkkejä jossa näkyvät ilmiöt vie meidät harhaan kangastuksilla ja illuusioilla.
Otitko huomioon sen että onko se altaan pohja kaareva vai suora? Jos altaan pohja on valmistettu suoraksi, niin vaihteleeko veden syvyys? Tai monestihan altaassa on myös syvä pää uimahyppypäädyssä, vaikuttaako mittaukseen?
Maan pinnan voi helposti tehdä kaarevaksi tai minkä muotoiseksi tahansa. Youtubessa on hyviä videoita tuommoisesta keinotekoisesta kaareuttamisesta.
https://www.youtube.com/watch?v=qUGNzvWwUUM
Vesihän on aina lättänää jos siihen ei vaikuta mikään voima, eihän sillä pohjan muodolla ole mitään vaikutusta siihen. Laita vaikka kivi sun iltakahviin, ja kahvin pinta on edelleen lättänä.
Jos veteen ei vaikuta mikään ulkopuolinen voima niin siitä tulee ihan lättänän pyöreä pallo.
Hmm. Jos oletetaan että allas on onnistuttu tekemään laserin tms. avulla pohjaltaan täysin (vaaka)suoraksi, niin kertyykö pohjalle laskettu pieni määrä vettä keskelle allasta koska se on siinä lähimpänä maan keskipistettä?
Jos olisit pitänyt korvasi auki fysiikantunnilla niin tietäisit että tason pinnalla kenttä on tasoa vastaan kohtisuora.
Ero olisi tuo jo aiemmin mainittu 0.05mm eli vesikerros olisi keskeltä 50 metristä allasta mitattuna 50 mikrometriä paksumpi kuin päistä mitattuna.
Vihreät, Krista Mikkonen vättää kivenkovaan että on litteä, koska limainen hylje saimaalla pysyy vain tasaisella alustalla ja toinen vihreä Kimmi Tiilikainen sanoi, että väittättekö, että luomu ei ole terveellistä, sekin vihtyy vain tasaisella.