Tässä viimeaikoina tuntunut siltä, että mä olen yksinäinen. Arkisin käyn töissä, mut muuten ihan yksin. Töistä en ole saanut kavereita, eikä harrastuksia ole. Olen sinkku eikä mulla ole tyttöystävää.. mussa on kai jotain vikaa.
Olen yksinäinen mies.
Anonyymi
20792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sulla on sentään duunia, mulla ei edes sitäkään, mutta otan osaa. Yksinäistä on!
Okei. Ihmisiin jotenkin hankala tutustua nykyään... ainaski täälä etelässä on jo kaikilla omia kavereita ja oma porukka.. tuntuu et on niin ulkopuolinen ku ei oo ketää elämässä.. käy vaa töissä.
Pitemmän päälle aika uuvuttavaa.. varsinkin kun vloppu lähestyy. Jotenkin tuntuu pahalta aina olla yksin.. en hirveästi töissäkään puhu kellekkään.
Nettiin vaan etsii ystävää, kaikki on siellä nykyään.
En tiedä miten tutustua ihmisiin.. jotenki on puun ja kuoren välissä..
Itse olen selviytynyt yksinäisyydestä ainoastaan sillä että olen mennyt ryhmätapaamisiin. Uimahallin vesijumppaan tai salille. Kunnan järjestämiin infotilaisuuksiin, kirjastoon. Seurakuntaan. Siellä ainakin on ihmisten joukossa ja voi muutaman lauseen keskustella kanssaihmisten kanssa. En usko että on enemmistönä sellaiset joilla olisi ystäviä, varsinkaan mitään sydäystäviä. Eiköhän ne emmän ole tuttavia, hyvänpäiväntuttuja, samaa harrastavia tai muuten vaan sellaisia joiden kanssa voi vähän smooltookkia heittää. Ei se ruoho naapurissa vihreämpää ole. Ja nyt puhun tietenkin normaaliajasta, tämä korona-aika on peestä.
Hei sinne! Minäkin olen ollut viime aikoina yksinäinen monista syistä varsinkin kun tullut elämässä muutoksia...haluatko juttuseuraa tai kirjoitteluseuraa siis, vertaistuki on parasta ja siis ihan kaikesta voi jutustella...jos haluat laita vaikka anonyymisposti niin kirjoitan sulle :) Joka tapauksessa tsemppiä kevääseen ja kaikkeen sinulle ja koita jaksaa!
Alkaa vaa jotenki riittää tää yksin olo.. ei oo ku mutsi jota nähä ja ei löydy edes seurustelukumppania mistään.
Syö kyllä ihmistä kun ei oo ketään ketä nähdä.
Mä kävin yksinäisenä baareissa , siellä tapaa mukavia ihmisiä ja lähestyminenkin on helppoa muutaman keventävän jälkeen , tuo oli mulle ihan parasta terapiaa sanottakoon mitä hyvänsä , elämä menee ohi jos jää kuvittelemaan että asia korjaantuu itsestään , koronan jälkeen palaan jälleen baarielämän pariin , kannattaa kokeilla , nostaa kyllä mielialaa valoisemmaksi ja osaa suhtautua elämään vähemmän vakavasti , se helpottaa kummasti.
Olen pärjännyt vallan mainiosti yksin todella pitkän aikaa. Sitten yhtäkkiä, ikäänkuin yksinäisyyden sietämisen polttoaine olisi loppunut, moottori sammui. On hirvittävä ajatus, että eläisin elämäni yksin loppuun saakka.
Yksinäisyys on peto, joka syö ihmisen elävältä hitaasti nakertaen. Se turruttaa tunteet pitäen vain yhden niistä herkkänä: Tuskan.
Tuska kumpuaa jostain tuolta sisältä levittäytyen kaikkialle kehoosi. Se kiristää otsasi, muumioittaa kasvosi, vetää sinua alaspäin. Kätesi saattavat täristä. Jossain vaiheessa tuska pursuaa yli ja sinun on pakko saada itkeä. Itket niin voimakkaasti, että sinun on pakko ottaa tukea jostain välttääksesi kaatumasta. Et pääse pakoon. Kipu on kokonaisvaltaista. Haluaisit vain jäädä yksin maahan makaamaan.
Tätä taistelua käytyäsi riittävän pitkään alat ymmärtää olevasi pikkuhiljaa häviöllä. Vastustajasi ei anna armoa eikä se väsy. Olet tilanteessa, jossa sinun on jälleen kerran ylitettävä voimasi selvitäksesi tästä erästä vain päästäksesi erätauolle keräämään voimia entistä kovempaan taisteluun. Tiedät häviäväsi taistelun ellei joku, sitä ennen, heitä pyyhettä kehään.
Voisko olla mahdollista että ystävystyt erää toisen yksinäisen miehen kanssa joka kanssa on totaalisen yksinäinen. Voisitte sopia miten löytäisitte toisenne. Varmasti ymmärrätte toisianne.
Suurin osa täällä olevista kirjoituksista on kuolinkorahduksia, joiden tarkoituksena ei ole kysyä apua tai ratkaisua yksinäisyyden ongelmaan. Kirjoitukset ovat huutoja pimeydessä, tarjoten sivustakatsojille aitiopaikan tarkastella kipua, jota ihminen jolla on parisuhde / ihmissuhteet kunnossa, ei pysty ymmärtämään.
Voi olla seki ihan ok.
Minä olen kanssa yksinäinen ja laiska hoitamaan minkäännäköisiä ihmissuhteita, yksinäisten ihmisten pitäisi järjestellä jotain kerhotoimintaa tai vastaavaa sitten ei olisi yksinäistä.
Lehdessä on palsta: tapahtumakalenteri tai minne mennä.
Siitä voi katsoa jonkin ryhmämenon, tutustumiskierroksen, musiikkiesityksen tai vaikka toritapahtuman. Vaikka ei nyt ensin niin kiinnostaisikaan. Kun alkaa mennä joukkoon, pikku hiljaa alkaa tutustua ihmisiin. Sanoo lauseen vieressä seisovalle. Siitä se lähtee. Näin itse olen aloittanut uudessa paikassa. Nyt kuulun muutamaan ryhmään, toiset jäsenmaksullisia, toiset ei.
Onko olemas joku sivusto jonka kautta seuraa voi hakea? Enkä tarkoita nyt mitään punaisten lyhtyjen taloa, vaan hyväntuulista seuraa matalalla kynnyksellä?
"verkot veteen" esmes tällä saitilla (tsiigaa myös Discord serveri):
https://www.kaverihaku.net/
Yhteiskunnan rakenneissa se vika on eikä sussa.
Olin samassa tilanteessa. Laitoin elämäni remonttiin ja nyt on vaimo ja lapsi. Elämä hymyili. Sitten hymy alkoi hyytymään. Vaimo suunnittelee poismuuttoa vauvan kanssa. Panostin kaikkeni tähän avioliittoon ja tässä lopputulos. Hiljaiseksi vetää. Yksin on kuitenkin parempi. Ei ainakaan sydäntä revitä rinnasta.