Itsellä noin 55-vuotiaana. Ei enää vanhempia, sisaruksia,perhettä, työpaikkaa. Orpo olo.
Minkä ikäisenä yksinäisyytesi alkoi?
Anonyymi
9124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samanikäisenä lapsi jo sen verran iso, että hänellä omia menoja. Onneksi on liikunta jota voi harrastaa!
En tiedä, viimeksi eilen tuli olo, että mä oon aivan yksin ajatusteni kanssa. Se on hankalaa kun alkaa miettiä, että onkohan itse psykoosissa vai onko psykoosissa koko työyhteisö ja itse on lähes ainoa selväjärkinen siellä.
Minua lohduttaa se, että täällä mä voin olla känninen kallu-allu, mukatietäjä ja tarinankertoja, oma itseni tai jeesus, mä voin kirjoittaa ajatuksia esiin, ilman et mun tarvii sensuroida mitään. Lakia ei tietenkään saa rikkoa, mut mun ei tarvitse miettiä loukkaanko mä jotakin tai miltä muista tuntuu, jos mä kirjoitan asioista. voin selittää mitä tahansa itsestäni olematta siitä kenellekään tilivelvollinen. Ja se on aika jees.
Olen mäkin kokeillut kännäämistä yksinäisyyteen, vähän aikaa on kivaa ja taas yksinäisyys jatkuu.
Oon ollut yksinäinen tavallaan aina. Ulkopuolisuuden tunne juontaa jo varhaislapsuudesta, ei parasta ystävää tai juurikaan kavereita ikinä. Kiusattukin. Totinen, melankolinen ja yliherkkä, ujo jne. Vanhemmat on tärkeitä kyllä ja työ, siskokin, ne kannattelevat.
Mulla alkoi viime kesästä. Kaikenlaista keksinyt, että pysyisi järjissään. Yksinäisyys paheni tänä vuonna kun lähes kaikki menopaikat kiinni, liikunnat ja elokuvat. Yksitoikkoiseksi kävi lenkkimaastot kun ei voinut liikkua kuin piikkikengillä, eihän niillä lenkkeillä voi, paremmin tarkoitettu lyhyisiin tepasteluihin. Nyt vähän isompaa rataa voi jo kiertää, kun on enemmän sulaa, joten ei enää huononpaan suuntaan ole mennyt.
Koko elämäni olen taistellut oikeuksistani yksin. Eikä muutosta ole näköpiirissä.
Jätetyksi pitkästä suhteesta jälkeen yksin ja siinä yhteydessä aloin vähitellen huomaamaan oman voimani ja oikeuteni olemaan juuri se mikä olen.
Yksin mutta en tunne (vai tunnista?) yksinäisyyttä. Aina vähän erakko luonteinen. En koskaan ole viihtynyt isossa porukassa.