Miten saan itsetuntoni ja luottamuksen miehiin takaisin?

Olen nyt kolmekymppisenä vihdoin pääsemässä irti karmeasta pitkästä parisuhteesta, joka vei itsetuntoni lähes kokonaan. Mies vuosia uhkaili pettämisellä ellen tee hänen mielikseen tiettyjä asioita sängyssä sekä anna seksiä tarpeeksi usein. Lopulta sitten pettikin useaan kertaan, kävi myös huorissa ja jäätyään kiinni syyllisti minua pettämisestä. Olemme jo eronneet henkisellä tasolla, mutta olosuhteiden pakosta vielä asumme saman katon alla. Tuntuu, että kaikki traumat jatkuvasti aktivoituvat ja joka kerta hajoan entisestään, kun näen vierestä miten hän oikein innoissaan valmistautuu treffeille/huorissa käymiseen kun minä jään kotiin hoitamaan lapsiamme. Tämä kaikki on aiheuttanut itsetuntoni hitaan murenemisen siitä vahvasta ja itsevarmasta naisesta, joka joskus olin. En edes ymmärrä miten näin on päässyt käymään, että kesti näin monta vuotta päästä irti tästä paskasta. Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ikinä luottaa kehenkään ja tuntea oloni riittäväksi suhteessa. Onko kenelläkään kokemusta, voiko tällaisesta selvitä ja miten?? Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa kovasti juuri nyt. En haluaisi olla loppuelämääni yksin :(
2144
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kukaan ei ole kyennyt vastaamaan sinulle - mieli tulee pahaksi tilannettasi lukiessa. Pelkään, että lisään sinun ahdistustasi vielä, kun olet aivan tuntematon.

Yritä nähdä itsesi, kuten todella olet, eikä miehesi vääristyneestä kuvasta joka vaikuttaa Linnanmäen peilisali, jossa jokin osa vääristttiin kohtuuttomasti.

Yrität huolehtia lapsista. Se on suojaksi myös itsellesi ja lapsesi ovat riippuvaisia sinusta. Tässä vaiheessa sinä olet heille se uhrautuva, mutta tulevaisuudessa he tulevat muistamaan ja olemaan kiitollisia siitä.
Lapsilla on kehittyneenpi oikeudentaju kuin aikuisilla.

Jos sinulla on joku läheinen, jonka kanssa puhua, niin se on helpottavaa paineissa. Vielä tärkeämpää on, että koet itse oman arvosi ja kunnioitat ponnistelujasi toimia lasten hyväksi miehen tehdessä sinulle kiusaa.

Miehen korostettu itsensä huoltaminen ärsyttääkseen sinua on osoitus, että hän voi huonosti. Hän tietää sisimmässään, että hänen suhteensa ovat korvikkeita ja pakopaikkoja, koska hän ei halua kohdata itseään.
Vai luuletko miehesi arvostavan itseään ja tekojaan? Enpä usko.!

Monet avioituvat liiton täyttäessä joitakin tarpeita juuri siinä elämänvaiheessa . Mutta sitten jossain menee - sukset ristiin

Älä syyttele häntä, sillä se sitoo sinut voimakkaammin häneen.
Ala vetää huomiotasi pikku hiljaa pois hänestä ja kiinnitä se itseesi.
Anna kiitosta itsellesi, kun suoritat kotiaskareita ja muuta lastesi hyväksi.

Näe oma arvosi ja anna itsellesi huomiota, kiitosta, arvostusta...
Silloin saat maan kantamaan jalkojesi alla ja pystyt luomaan omaa elämääsi.
Älä haikaile tässä vaiheessa uutta partneria, sillä saat samaa patskaa.

Olet mitä parhaassa iässä. Voit aloittaa minkä koulutuksen tahansa.
Voit hankkia oman työpaikan. Voit tutustua itseesi.
Vapaudut toisen ihmisen valheellisen kuvan tuputuksesta.
Voit muovata itse itseäsi valiten oman mielesi mukaan.
Et kulje enää jonkun muun talutusnuorassa.

En tiedä, mitä sanoa, mutta haluaisin sinun kokevan oman arvosi.
Ole rohkealla mielellä, sillä kriisit tapaavat tuoda mukanaan käännöksen parempaan ja muutaman vuoden kuluttua olet tästäkin opin ahjosta kiitollinen!

Äänestä

Olet hyvällä tiellä jo. Tunnistat itsetuntoasian ja mistä se johtuu. Se ei johdu sinusta! Miehenä voin sanoa, että seksin tulee olla molemmille hieno asia, kokemuksesi vievät sanattomaksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen nyt kolmekymppisenä vihdoin pääsemässä irti karmeasta pitkästä parisuhteesta, joka vei itsetuntoni lähes kokonaan. Mies vuosia uhkaili pettämisellä ellen tee hänen mielikseen tiettyjä asioita sängyssä sekä anna seksiä tarpeeksi usein. Lopulta sitten pettikin useaan kertaan, kävi myös huorissa ja jäätyään kiinni syyllisti minua pettämisestä. Olemme jo eronneet henkisellä tasolla, mutta olosuhteiden pakosta vielä asumme saman katon alla. Tuntuu, että kaikki traumat jatkuvasti aktivoituvat ja joka kerta hajoan entisestään, kun näen vierestä miten hän oikein innoissaan valmistautuu treffeille/huorissa käymiseen kun minä jään kotiin hoitamaan lapsiamme. Tämä kaikki on aiheuttanut itsetuntoni hitaan murenemisen siitä vahvasta ja itsevarmasta naisesta, joka joskus olin. En edes ymmärrä miten näin on päässyt käymään, että kesti näin monta vuotta päästä irti tästä paskasta. Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ikinä luottaa kehenkään ja tuntea oloni riittäväksi suhteessa. Onko kenelläkään kokemusta, voiko tällaisesta selvitä ja miten?? Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa kovasti juuri nyt. En haluaisi olla loppuelämääni yksin :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu