Meidän avioliitto on ollut kämppäkaveruutta jo yli vuoden. Mies nukkuu sohvassa, minä sängyssä. Hän ei hipaisekkaan minua. Ei pusua, ei ohi kulkiessaan silitä eikä millään lailla noteeraa olemassaoloani. Tämä menee nopeasti kokoajan vaan huonompaan suuntaan. Seksiä ei ole ollut aikoihin. Siis ei minkäänlaista. Ei edes niin että minä olisin ollut antava osapuoli koska miestä ei huvita. Olen mennyt hänen lähelleen ja koittanut pussata mutta hän lähinnä pitää suun kiinni eikä pussaa takaisin. Illalla haastaa riitaa jotta saisi taas syyn jäädä sohvalle nukkumaan tai tekemään mitä tekee. Kun en provosoidu niin hän suuttuu siitäkin.
Päivät alkanut nukkumaan. Parhaimmillaan jopa 6 tuntia putkeen. Ei pelaile mitään pelejä tai katsele leffoja tms.
Riitoja meillä ei ole ollut tai mitään sellaista jonka arvelisin askarruttavan häntä.
Toista naista (tai miestä??) hänellä ei ole, siitä olen melko varma mutta sitä en voi tietää onko hänellä kiikarissa joku toinen josta haaveilee.
Kerran heräsin ja yläselkäni oli niin kipeä että tuntui kuin 10 puukkoa olisi työnnetty selkään. Valittelin kovaan ääneen että ai ai ai. Miestä ei kiinnostanut. Jos paikallani olisi ollut kuka tahansa muu niin varmasti olisi kysynyt että onko kaikki kunnossa. Minusta hän ei ole kiinnostunut pätkääkään.
Mitä on tapahtunut? Olen valmis kokeilemaan uutta, mennä jonnekkin ja mitä vaan mutta mies on ihan haluton yhtään mihinkään. Hereilläolo aikansa pyhittää kaikelle sellaiselle touhulle jonka tietää minua ärsyttävän. Ja kun en reagoi niin täysin tyhjästä alkaa taas raivari.
Olen yrittänyt rauhallisesti puhua mutta mies lähtee toiseen huoneeseen pakoon tai alkaa huutaa JOO JOO JOO JOO minun päälle. Ei suostu kuuntelemaan. Ei auta itku, ei mikään vaikka kuinka kiltisti koitan puhua. Missä vika??
Siltä varalta jos jollekulle tulee mieleen että ulkonäköni olisi muuttunut avioliiton myötä niin ei ole. Olen edelleen hoikka ja hyväkuntoinen nainen.
Päivät alkanut nukkumaan. Parhaimmillaan jopa 6 tuntia putkeen. Ei pelaile mitään pelejä tai katsele leffoja tms.
Riitoja meillä ei ole ollut tai mitään sellaista jonka arvelisin askarruttavan häntä.
Toista naista (tai miestä??) hänellä ei ole, siitä olen melko varma mutta sitä en voi tietää onko hänellä kiikarissa joku toinen josta haaveilee.
Kerran heräsin ja yläselkäni oli niin kipeä että tuntui kuin 10 puukkoa olisi työnnetty selkään. Valittelin kovaan ääneen että ai ai ai. Miestä ei kiinnostanut. Jos paikallani olisi ollut kuka tahansa muu niin varmasti olisi kysynyt että onko kaikki kunnossa. Minusta hän ei ole kiinnostunut pätkääkään.
Mitä on tapahtunut? Olen valmis kokeilemaan uutta, mennä jonnekkin ja mitä vaan mutta mies on ihan haluton yhtään mihinkään. Hereilläolo aikansa pyhittää kaikelle sellaiselle touhulle jonka tietää minua ärsyttävän. Ja kun en reagoi niin täysin tyhjästä alkaa taas raivari.
Olen yrittänyt rauhallisesti puhua mutta mies lähtee toiseen huoneeseen pakoon tai alkaa huutaa JOO JOO JOO JOO minun päälle. Ei suostu kuuntelemaan. Ei auta itku, ei mikään vaikka kuinka kiltisti koitan puhua. Missä vika??
Siltä varalta jos jollekulle tulee mieleen että ulkonäköni olisi muuttunut avioliiton myötä niin ei ole. Olen edelleen hoikka ja hyväkuntoinen nainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa masennukselle tai lääkeriippuvuudelle noi miehesi oireet. Näköjään täysin kyvytön keskustelemaan. Pystyisitkö lähtemään hetkeksi jonnekkin muualle? Vähän niinku erätauko. Saat ihan vähän etäisyyttä ja miehesi saa kanssa. Jospa sitten kokonaiskuva hahmottuisi selkeempänä.
Kuka käski mennä naimisiin, avoparinakin pärjää kuten minä ja muija.
Minustakin tuossa on masennuksen merkit. Ilmeisesti miehesi on työtön, kun pystyy 6 h päivässä katsomaan leffoja.
Sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, että ihmiset kyllästyvät toisiinsa ja eroavat.
Jos kyse ei ole kuitenkaan masennuksesta tai miehesi ei suostu menemään lääkäriin, niin silloin kannnattaa tehdä johtopäätökset.