Olen huolissani lapsenlapseni yksinäisyydestä. Vuosi sitten alkoi etäkoulu ja harrastukset loppuivat. Sen jälkeen yksinäisyys vaivata ja nyt tilanne on niin paha ettei hänestä ole menemään minnekään vaan on huoneessa yksinään päivittäin eikä puhu mitään.
Tuntuu pahalta kun nuorille ei ole mitään paikkaa minne mennä yksin vaikka näkemään muita.
Omaa nuoruuttani muistelen hyvällä, siihen aikaan oli koulubileitä jossa näki muitakin ihmisiä mutta nyt ei ole mitään.
Ihmisen kuuluisi nuorena saada olla samanikäisten kanssa, hymyillä ja jopa nauraa.
Tämä koskee samoin vanhempia ihmisiä. Itsekin välillä mietin koska olen nauranut, koska suren vanhempieni tilannetta samoin kuin lapsenlapseni tilannetta eikä itselläkään ole paljon viikolla puhe seuraa kun teen etätyötä.
Tuntuu pahalta kun nuorille ei ole mitään paikkaa minne mennä yksin vaikka näkemään muita.
Omaa nuoruuttani muistelen hyvällä, siihen aikaan oli koulubileitä jossa näki muitakin ihmisiä mutta nyt ei ole mitään.
Ihmisen kuuluisi nuorena saada olla samanikäisten kanssa, hymyillä ja jopa nauraa.
Tämä koskee samoin vanhempia ihmisiä. Itsekin välillä mietin koska olen nauranut, koska suren vanhempieni tilannetta samoin kuin lapsenlapseni tilannetta eikä itselläkään ole paljon viikolla puhe seuraa kun teen etätyötä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.