Olen masentunut mutta tuo ajatus pitää minut virkeänä. Kuolispa se jo.
Kunpa narsisti kuolisi jo
Anonyymi
8218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäiskö sun kuolla
Ei sillä en ole vahingoittanut ketään. Narsisti vahingoittaa muita niin kauan kuin pystyy.
Me kaikki kuolemme joskus. Varo ettei se huomaa ja elä vittuillessaan sua kauemmin. Narsisti kyllä pystyy siihenkin.
Niin, mikä pahan tappais. Tietysti sillä on enemmän energiaa kuin muilla, sehän on energiavaras.
Meitä on niin moneen junaan täällä..... saisit katsoa peiliin ja oppia omat käärmeilyt.
Ketään ei ole valmis täydellisyys, jos jatkat tuota asennetta täällä on sota pian!!!
Rakkauden pitää voittaa tämä eikä ylpeys!
MORAALIA
Mitä siansaksa kieltä tämä on?
Minä ihan oikeasti toivon että toinen vanhemmistani kuolisi mahdollisimman pian. Hän kidutti minua henkisesti ja fyysisesti koko lapsuuteni, ja myös hyväksikäytti. En saa koskaan pelkoa irti itsestäni kokonaan. Voin itsenäistyä, ja hoitaa itseäni traumaterapialla ym. ym. (jos vaan saan Kela-korvauksia, ne on aina kortilla...) mutta tiedän ja olen aina tiennyt, että lopullisen rauhan saan vasta kun hän kuolee. Eikä sittenkään kokonaan, mutta tietyn tason kuitenkin.
Tämä on vain puhdas totuus.
...toinen vanhemmistani kuoli hiljattain, ja olin siitä helpottunut, koska hänkin oli narsisti. Hän ei ollut samalla tavalla vaarallinen kuin se joka on vielä elossa, mutta ns. piilonarsisti kuitenkin. Manipuloiva, syyllistävä, kiero. Hänessä oli toki hyviäkin puolia. Mutta nyt hänen kuoltuaan noin vuosi sitten olen edelleen helpottunut ja pääosin iloinen. Muistan kyllä haikeudella joitakin lapsuudenkokemuksia hänestä siltä ajalta kuin kuvittelin hänen vielä oikeasti rakastavan minua... Ne ovat kuitenkin lapsen kuvitelmia, jotka voin säilyttää ja joiden perusteella voin surra, mutta oikean, todellisen ihmisen poismeno ei merkinnyt minulle mitään. Muuta kuin ahdistuksen vähenemistä.
Oli vaikeaa kasvaa aikuiseksi kun ei ollut kunnon kiintymyssuhteita omassa lähiperheessä. Muualta perheyhteisöstä onneksi löytyi edes jotain, ja myöhemmin kun sain hankittua terapiaa, ja erilaisten terapeuttien joukosta yhden tai pari jotka ymmärsivät minua. - Toivon ettei kenenkään tarvitsisi käydä sitä tietä mitä minä olen joutunut... Kuinka vaikeaa on selviytyä siitä hengissä.
Minulle biologiset vanhempani merkitsivät lopulta vain kuolemaa, kuolemanuhkaa.