Jos suunnittelen meneväni mukaan johonkin itselleni uuteen vapaa-ajalla kokoontuvaan vakioporukkaan, valtaa voimakas tunne, ettei ne mua kuitenkaan sinne halua, niillä on se kiva tuttu porukka ja pilaan vain sen menemällä sinne joukkoon, näyttämään ”tympeää naamaani” ja olemaan oma itseni, josta ”kukaan ei tykkää”.
Vaikka järjellä ajatellen voisin ajatella olevani oikeutettu siihen, kuin kuka tahansa ja voin mennä, jos vain itse haluan, ei siinä tarvi muilta kysellä ja en ole sen huonompi tai vähemmän arvokas ihminen, kuin monet muutkaan, jotka myös tällaisiin ryhmiin ongelmitta liittyy.
Ensin mainittu tunne on kuitenkin voimakkaampi ja vaikka menisin paikalle rohkeasti, ahdistuisin siellä käynnistä kuitenkin ja lopulta voisin katua, että meninkään sinne.
Vaikka järjellä ajatellen voisin ajatella olevani oikeutettu siihen, kuin kuka tahansa ja voin mennä, jos vain itse haluan, ei siinä tarvi muilta kysellä ja en ole sen huonompi tai vähemmän arvokas ihminen, kuin monet muutkaan, jotka myös tällaisiin ryhmiin ongelmitta liittyy.
Ensin mainittu tunne on kuitenkin voimakkaampi ja vaikka menisin paikalle rohkeasti, ahdistuisin siellä käynnistä kuitenkin ja lopulta voisin katua, että meninkään sinne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitää ottaa riski että menee. Voit varautua että saattaa mennä muutama kerta, että hyväksytään porukkaan. Sitkeästi vaan. Monella saattaa olla samanlaisia ajatuksia, ei se päälle päin näy jos ei ala epävarmuuttaan julistamaan.
Menin kerran yhteen sakkiin. Hyökkäsivät halaamaan, kun on kuulemma niin mukavaa kun tulee uusia. Melkein peräännyin kun hämmästys oli niin suuri.
Miksi sinun pitäisi olla jotenkin erikoisen toivottu ryhmään? Jos ryhmä on kaikille avoin, menet mukaan ja teet itsesi osaksi ryhmää! Siinä menee varmasti jonkin verran aikaa, mutta sitten kun sinun jälkeesi tulee uusi, olet jo vanha konkari ryhmässä.
Ihan hyvä on muistaa, että ihan joka ryhmään ei kotiudu koskaan. Kannattaa hakea sitten sitä omaa paikkaa jostain muualta. Ryhmässä pitää olla jokin sisältö, joka kiinnostaa kaikkia ryhmäläisiä ja yhdistää ryhmäläiset ainakin ryhmän kokoontumisten ajaksi. Mitään syviä ystävyyksiä on turha lähteä hakemaan ainakaan aluksi.
Ryhmien kiinteys on hyvin harvoin sitä luokkaa, ettei sinne uusi tulokas mukaan pääsisi, jos haluaa. Omasta kokemuksesta on tietoa, että helpompaa on mukaan pääsy sellaiseen ryhmään, jossa muut tuntevat toisensa entuudestaan. Vaikeampaa sen sijaan on aivan uudessa ryhmässä, jossa kaikki ovat vieraita toisilleen, kaikki hakevat paikkaansa joukossa.
Pitää ottaa se riski, että kadut menoasi johonkin ryhmään. Niin voi käydä kenelle vain ja usein käykin. Silloin jätät menemättä siihen ryhmään toista kertaa. Se ryhmä ei vain ollutkaan "sinun juttusi".
Hankkiudut sitten johonkin muuhun ryhmään, kunnes oma paikka löytyy. Mutta älä ihmeessä odota, että tuntisit olosi kotoisaksi missään heti ensimmäisellä kerralla! Yleensä sisään pääsyyn tarvitaan aikaa.
Ei se ota mitään jos ei annakkaan.
Kiitos rohkaisuista. Otan niistä kiinni.
Vaivaisen korttelin päässä kokoontuu yksi porukka, johon haluaisin mennä mukaan. Aloitan sieltä. Vaikuttavat myös kivoilta, helposti lähestyttäviltä ihmisiltä.
En odota saavani sieltä ystäviä, mutta annan enemmän myös omaa panostani sen suhteen sitten myöhemmin, kun ollaan tultu tutummiksi. Normaalisti odotan siirtoja enemmän toisilta heikentyneen itsetuntoni vuoksi. Tärkeintä kuitenkin viettää aikaa vähän muidenkin kanssa ja mikä sen helpompaa, kuin yhtälaisten kiinnostuksen kohteiden parissa - kyseessä on kuitenkin iso kynnys itselleni ylitettäväksi.