Onko muita, jotka ovat olleet yksinäisiä koko elämänsä, pienestä lapsesta asti, siitä asti kun paremmin asioita muistatte. Olette joutuneet lapsena leikkimään paljon yksin ja pelanneet pelejä itseänne vastaan. Joitain kavereita on joskus ollut, mutta ei riittävästi, eikä pitkäaikaisia. Itsessä ei tarvitse olla lähtökohtaisesti mitään erityistä syytä sille, siihen ovat voineet johtaa kiusatuksi joutuminen tai muut olosuhteet.
Pienestä saakka yksin
Anonyymi
13207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan meitä
On. Ulkopuolinen ja sivusta seuraaja. Vähän vakava, jotenkin surullinen ja ujo, varautunut pikkutytöstä asti. Muutama leikkikaveri ollut hetkittäin, muttei parasta kaveria, ja porukoissa aina se ulkopuolinen. Aina olen kyllä ajatellut että joku vika itsessä täytyy olla kun ei kelpaa. Ei osaa olla iloinen, rento, hauska, nokkela... Siksi vähän koulukiusattukin. Ei osaa heittäytyä. Lisäksi krooninen sairaus joka vaatii osansa, ja teininä diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Näillä mennään...
Sama täällä. Luottamus ihmisiin vähäistä, ei uskalla läheisiin tekemisiin eikä osaa pitää yllä ihmissuhteita. Negatiivisia kokemuksia tullut, ylikävelyä ja muuta. Joupompaa olla yksintuu olemaan niin varuillaan ihmisten kanssa että ei jaksa olla tekemisissa. Hel
Rivit meni sekaisin.. helpompaa olla yksin koska joutuu ihmisten kanssa olemaan varuillaan niin että väsyy.
Ihan samat ajatukset. Yrittäisipä tai tekisipä mitä tahansa ei muutosta. Edellisen kerran puhelin soinut noin 6v sitten. Minussahan se vika tietysti on, mutta en enää tiedä mitä tehdä. Usko on mennyt jo aikaa sitten
Onko totta että ei kukaan ole soittanut sinulle 6 vuoteen?
Kuulostaa tosi oudolta.
Ihan totta on. Kukapa minulle soittaisi? Ei kavereita ei ystäviä. Salainen nro niin puhelin myyjätkään ei soita. En oikeasti tarvitsisi koko puhelinta. Selailen vaan nettikeskusteluja sillä..
Pienen kyläkoulun kasvatti, isä viinaan menevä, äiti uskovainen. Siinäpä aineksia omalla kohdallani yksinäisyyteen jo lapsena. ( Haluan korostaa, että en pitänyt pahana enkä pidä äitini uskoa Jumalaan, uskon itsekin, mutta se on ja oli yksi tekijä, että olin erilainen kuin muut, siis toisten silmissä? )
Oli joitakin kavereita, joilla itsellensä oli parempia kavereita kuin minä, yhtään ystävää minulla ei ole ollut ikinä.
Viihdyin lapsena jo luonnossa yksinäni. Varhaisnuorena metsästin ja kun toiset etsi heiloja kylältä perjantai iltana, minä olin järvellä kokemassa kalaverkkoja.
Minusta tuli rekkakuski lapsuuteni "haaveen" mukaisesti. Siinä ammatissa olen ollut kohta kolmekymmentä vuotta. Takana ne hurjat vuodet kun ei muuta elämässä ollut kuin työ. Se vei kaiken ajan, ei harrastuksia, ei perhe elämää, ei puolisoa kotona odottamassa.
Viimeisinä vuosina homma alkoi tökkimään ja lopulta motivaatio työhönkin niin hukassa, että en ole etsinyt uutta työpaikkaa kun edellinen loppui. ( En saanut potkuja, yritystoiminnan toimenkuva muuttui autoilusta muuksi. )
Nyt viettänyt elämää hiljaisuuden keskellä. Huomasin tosin jo paljon aikaisemmin työssä ollessanikin, että puhelimeni ei soi juuri muusta syystä kuin työasiat ja joku kauppaa jotain.
Raamatun vanhalla puolella kerrotaan Israelin kuninkaista. Osa heistä ei ollut kansansa suosiossa. Joidenkin kohdalla mainitaan kuoleman jälkeen: Meni pois kenenkään kaipaamatta.
Kyllä asia on omallakin kohdalla juuri näin tai siltä se ainakin tässä vaiheessa näyttää? Kun kuolen, hautajaisissani ei taida olla ketään ?
Ihminen joka ei alkoholia käytä ja kunnioittaa ns perinteisiä arvoja, mutta ei kuitenkaan ole esim. missään seurakuntatoiminnassa mukana: Hänenlaisensa seuraa ei moni kaipaa.
Näin se vaan on olla koko elämänsä huomaamaton. Puhelin soi vaan työasioissa ja kun joku on jotain vailla. Muuten ei ole kenellekään minkään arvoinen. Ei minunkaan hautajaisiin tule yhtään ketään. Vaikka yrittäisi ja tekisi mitä tahansa ei vaan kelpaa eikä ole riittävä. Jaksamista sinulle et ole tilanteessasi yksin ❤️
Kiitos! Samoin sinulle jaksamista!
Vaikuttaa siltä että oot introvertti.
Semmoinen persoona viihtyy yksin. Kokee sosiaaliset tilanteet raskaina.
Tää kommentti oli 18.12 klo 22.20 kirjoittaneelle.
Tunnut ihan sukulaissielulta.
Minä tunnen olevani jotenkin yksin vaikka oisin huoneessa jossa on muitakin ihmisiä. Enkö osaa rakentaa suhteita vai mikä lie.
Nautin hiljaisuudesta. Lataudun yksin.
Sitten voin lyhyitä aikoja jaksaa hälinässä.
Olen oppinut ymmärtämään itseäni tämmöisenä ja arvostamaankin.
Toki.
Olen pelannut melkein koko elämäni yksin palloa seinää vasten tai yksin jalkapalloa kentällä potkien tyhjään maaliin. Ei se silloin niin haitannut, koska osasi jotenkin leikkiä sen hetkisiä futissankareita ja tuulettaa hienoja, onnistuneita potkuja.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon :)
<3