Minulla on tilanne jossa kummatkin vanhemmistani ovat alkoholisteja ja työttömiä. Olen kokenut erittäin rankan lapsuuden, jossa on ollu mukana henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja jatkuvaa alentamista. Nykyään olen reilu parikymppinen, elämässäni menee muuten hyvin, mutta vanhempieni tilanne ahdistaa minua. Olen kokenut koko elämäni ajan riittämättömyyden tunnetta ja olen kaikella tavalla yrittänyt olla tarpeeksi vanhemmilleni. Olen lainannut rahaa ja ostanut heille ruokaa, lainattuja rahoja en ole saanut takaisin. Olen opiskelija ja tiedän heidän käyttävän rahani vain juomiseen. Olen auttanut heitä aivan kaikessa, se on mennyt lähes päivä työstä. Kunnes alkoholismi, minun polkeminen rakoon ja manipulointi paheni. Nyt en ole ollut yhteydessä vanhempiini, koska kerrankin uskalsin sanoa heille vastaan, mutta tulos oli se että olen jälleen paska, eikä meillä ole välejä. Minua vain mietityttää se että voiko näin jatkua loppuelämän, kannattaako minun hylätä vanhempani? Tämä asia vaikuttaa omaan jaksamiseen (painajaiset, huonosti nukutut yöt, mielialan vaihtelut) ja myös parisuhteeseeni(puran pahaa oloani ja olen uupunut). On selvää että manipulointia on tapahtunut hyvin pienestä lähtien, koska koen pakottavaa tarvetta miellyttää muita, ei mitään normaalia vaan aivan uudella levelillä. Mietin että kadunko päätöstäni myöhemmin, mikä ikinä se sitten onkin.
Vanhempien "hylkääminen"
Anonyymi
5462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Välien katkominen ei ole vaikeaa... Välien pitäminen se vasta vaikeaa onkin. Ehkä on hyvä pitää etäisyyttä vanhemmistasi, keskittyä elämäsi rakentamiseen... Ja kun vanhempasi haluavat olla yhteydessä kanssasi, niin teet heille selväksi että ryyppääminen saa loppua. Aikuisten ihmisten on aika kasvaa aikuisiksi.
Ja rahaa et lainaa kunnes vanhat on maksettu takaisin. Tai edes näyttää yritystä maksaa takaisin. Sinä tunnet omat vanhempasi parhaiten, ei kukaan muu voi auttaa sinua tässä ongelmassa.
Kun vanhemmat tarvitsee apua, niin oma lapsi ei kykene heitä auttamaan... Tiedän omasta kokemuksesta millaista se on kun näkee selvän ongelman, mutta muutosta sen korjaamiseen ei tapahdu, jolloin ainoa vaihtoehto on hakea ulkopuolista apua.
Sanot vanhemmillesi että jos he haluavat pitää sinut elämässään, niin heidän on aika tehdä suuri muutos omassa elämässään. Hakea apua alkoholi ongelmaansa, ehkä lukea raamattu jos se tekisi heistä parempia ihmisiä.
Ei niitä välejä tarvitse kokonaan katkoa, jos saat lopetettua hyväksikäytön. Neutraali vierailu muutaman kerran vuodessa ei ehkä rasita liikaa. Pitää ehkä jotenkin yllä illuusiota ihmisten hyvyydestä. V. Manninen, psykoterapeutti on puhunut illuusioista minän palveluksessa, voivat tuoda rauhaa, mielentyyneyttä, vaikka samanaikaisesti ajattelisi realistisesti, jopa kyynisesti kyseisestä asiasta. Keski-iässä voi huomata sitten vanhempien olevan jo täysin vieraita itselleen, vanhemmiten kun tuppaavat tylyyntyä entisestään, viimeinenkin tunteiden teeskentelyn pintasilaus karisee, muistisairauskin voi pahentaa. Niin, ja omien lasten saanti usein tuo oman huonon lapsuuden pintaan, väliinkin voi olla viisaampi jättää tuo.
Sulle tekis hyvää käydä Al-anonin aikuiset lapset ryhmässä, on hyvää vertaistukea. Myös tuolta löytyy hyviä näkökulmia https://paihdelinkki.fi/keskustelu/index.php
Tsemppiä, tiedän sun tilanteen omakohtaisesti.
Miten+ikävää+että+vanhempasi+huolellisesti+ja+harkiten+polkevat+elämänsä+viemärin+saastaan.
Mulla samanlainen tausta. Monesti miettinyt, että eikö se koskaan lopu. Huoli jne... ite olen tehnyt ratkaisun että ekaks otin etäisyyttä vanhempiin. En katkaissut välejä mutta otin irtioton, en pitänyt yhteyttä.
Kävin AAL ryhmässä ja aloin ymmärtää itseä ja omia taustoja paremmin. Opin laittamaan rajat. Ei rahan lainaamista yms ja opin myös henkisesti laittamaan rajat, niin etteivät enää pystyneet murjomaan itseä alas.
Moni katkaisee välit kokonaan mutta se ei ratkaise niitä "haavoja" joita vanhemmat on aiheuttaneet itselle. Monet mielen möröt jatkaa mellastusta... mullakin oli se miellyttämisen tarve, ei se kadonnut vaikka etäisyyttä otin. Sitten aloin uupua opiskelussa ja mylhemmin työssä.
ite en katkaissut välejä ja olin tuon oman vahvistumisen jälkeen useinkin vanhempien kans tekemisissä.
Nyt toinen vanhempi kuollut. Olen tyytyväinen siihen että kohtasin ne kivut mitä lapsuus ja vanhemmat on aiheuttaneet. Että sain riuhtaistua henkisesti itseni irti. Ja tyytyväinen siihen että en katkaissut välejä lopullisesti vaan joksikin aikaa.
Tuosta jokapäiväisestä auttamisesta voit luopua. Ei siitä ole hyötyä kenellekään. Sulla on oikeus omaan elämään. Kannattaa tutustua esim AAL:n teksteihin ja toimintaan.
Toinen vanhempi jatkaa juomista edelleen. Yksin. Surullistahan se lähinnä on. Ja loppuu ilmeisesti sitten kuolemaan. Olen jo nelikymppinen ja koko tätä aikaa on sävyttänyt vanhempien alkoholismi. Viimeiset 20 vuotta niin että olen saanut omaa elämää elettyä ilman tuota vanhempien varjoa.
Eli kannattaa tehdä jotain nyt.