Koen välillä olevani yksinäinen. Varsinkin vloppuisin. Asun Vantaalla,tuntuu vain että kaikilla on omat piirit ja kaverit. En ole työtön,mutta en omista yhtään kavereita. Tuntuu niin et kaikilla ona omat piirit elämässä. Oon yli 30v mies.
Olisiko kaveria?
Anonyymi
16167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko ympärilläsi, esim. töissä, ketään, jonka kanssa tuntuisi olevan jotain yhteistä tekemistä? Joskus kaveruus lähtee liikkeelle ihan pienestä. Joku yhteistyön tapainen, esim. harrastuksen tiimoilta. Niin, ettei aseta heti alkuun liian suuria tavoitteita. Ei ajattele, että tämän kanssa haluan tulla kaveriksi ja ystäväksi, vaan että olisi jotain seuraa johonkin tekemiseen tai menoon. Sitten, kun huomaa, että yhdessäoleminen sujuu, se jatkuu yhteydenpitona, edelleen vaan yhteisen hommailun merkeissä, ja vasta vähitellen alkaa huomata että tässähän mulla onkin jo kaveri. Siis ihminen, joka tukee elämässä ja joka tarvitsee itsekin mun tukea. Näin kävi ainakin minulle kerran, kun olin pitkään ollut ystävättömässä tilanteessa.
Mitä itse ajattelet, mikä sinulle tekee vaikeaksi tutustua?
En tiedä. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään. Maannu kotona. Ei sillain kavereita saa
En tiedä vaikea saada jotenki kavereita. Alkanu jo riittää tää yksin olo.
Varmaa se että olen ujo ja erilainen ku muut. En tiedä. Ihmiset vain jauhaa paskaa. Ehkä mun elämä olla yksin.
Odotellaanpa mitä Allu vastaa :D
Tekee varmaan uuden aloituksen tälle palstalle tai jonnekin muualle. Joka palstalla tuntuu olevan oma maskottinsa.
Sinä kiusaaja taidat olla se varsinainen joka palstan maskotti. Tarvitset jonkun kiusattavan, muuten et voi hyvin. Aloittajalla on oikeus kirjoittaa asioistaan tänne kuten kenellä tahansa muulla, ja tehdä vaikka kuinka monta aloitusta. Kunhan kirjoittaa asiallisesti, ja niin hän on tehnyt. Koeta sinä sen sijaan pysyä nahoissasi kiusaamatta muita, vaikka sinulla olisi kuinka paha olo.
Ei minulla ole paha olo. Totesin vain mitä on tullut nähtyä. Vasta opin tästä koko asiasta kun täällä palstoja lueskelin, eli valitat ihan väärälle henkilölle. Jos lopettasit oman pahanolon purkamisen satunnaiselle vierailijalle.
Ainahan mulle jauhetaan paskaa. Haluaisin vain kaverin!
Et omista yhtään kavereita, sanot. En minäkään! Kavereita ei vaan omisteta!
Kaveruudet ja ystävyydet syntyvät yhteisen tekemisen parissa itsestään. On kaikenlaisia seuroja, yhdistyksiä, opiskeluharrastuksia, urheilua, metsästystä, kalastusta jne. Mikä sinua kiinnostaisi?
Kuten sanoin, en omista kavereita, mutta kavereita minulla silti on. Kaikki kaverit löytyvät jonkun harrastuksen ja työn piiristä. Omissa piireissäni olen kaikkien kaveri, jonkun kaveri enemmän jonkun toisen kaveri ehkä vähemmän. Aikuinen mies olen, elän omaa elämääni, kaverit omaansa. Kavereita tulee ja menee. En omista kavereitani!
Niin. Tervetuloa harrastamaan!
En oikein harrasta mitään.
Varmaa sählyn peluu. Ajatteli alottaa sen kyllä. Kaipaisin kaverin kavereita. En tiedä kokoajan on yksin eikä ole ees naiskavereita. En tiiä mitä mus on vikana.
Johonkin ns. normaaliin seurakuntaan kun menee niin siellä on yleensä ihan mukavaa väkeä ja saattaa hyvinkin löytyä ystäviä tai jopa elämänkumppani.
...tota noinikään. koska saamme paikallisesta aviisista lukee ap:n 80-vuotisjuhlista?
siihen 30 vuoteen montakin vuotta lisää.
Mut joo olisiko täälä kaveria ketään?