Ymmärsin vuosien jälkeen, että minä olen vain toinen vaihtoehto. Puoliso ikävöi ja muistelee ikuisen nuoruuden suhdetta. Olen aivan murtunut, sydän on kipeä. Pitääkö minun päästää rakas menemään, että molemmat saa rauhan. En halua, en pysty päästämään irti. Rakastan aivan liikaa. Elämän kouluja, mutta niin kovia. Rakastamme, mutta....
Päästänkö menemään?
Anonyymi
314098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jaa-a, ulkopuolelta nyt on paha mitään sanoa tai ruveta neuvoja antamaan.
Se on fantasia, ei oikeesti halua mitään ex:ää.
Oletteko pitkään ollu yhessä ja kuinka kauan puolisosi on ikävöinyt nuoruuden suhdetta? Onko miehesi siis seurustellut hänen kanssa nuorena?
Ollaan oltu melkoisen pitkään yhdessä. Ovat olleet ihan hetken, joku pikajuttu, mutta kipuilee. En tiedä, vaikeaa on.
Ovatko he siis tavanneet lähiaikoina vai mistä syystä puolisosi vieläkin ikävöi häntä?
Jos kyseessä olen minä eli se nuoruuden rakas, niin se ei ollut mikää pikajuttu.
- sid -
Minäkin ikävöin erästä henkilöä nuoruudesta... Me olisimme kuuluneet yhteen, mutta asiat vain menivät toisin. Kaipaan edelleen...
Sama täällä. Äitini vuoksi jätin tuon nuoruuden kumppanin. Äidin vasta aikuisiällä, kun tajusin miten vaikutti elämääni.
Ikuinen ikävä jäi tuota nuoruuden rakkautta. Paristi törmätty, moikattu ja sama hyvä ihminen on edelleen, toivottavasti on myös onnellinen. Minäkin olen, mutta haikeus välillä iskee. Onneksi elämässä muutakin onnenkantamoista ❤
Aloittaja. Anna hänen itse tehdä ratkaisut, älä työnnä pois vaan jatka rakastamistasi ❤
Kuinka menivät?
Vicious
Aloittaja Anna?
Anna Ericsson varmaan
Minäkin kaipaan. t: julmaJ
Eihän ketään voi väkisinkään pitää ja jos puolisollasi on tunteita toista kohtaan, niin petät vain itseäsi roikkumalla hänessä.
Onko Madonna?
Donna tms.
Miten teillä kävi, saitteko sovittua vai lähtikö puoliso?
Varmaan paljolti riippuu siitä, mitä puolisosi haluaa..?
Hyvin kirjoitettu.
Jokainen ansaitsee olla suhteessa se ensimmäinen ja tärkein. Jos puolisosi haluaa lähteä anna hänen mennä. Jos ei, punnitse tarkkaan haluatko olla toisella sijalla loppuelämäsi. Uskon että jokaiselle löytyy se kumppani, jota ei tarvitse jakaa.
"Tämä on sinun itse päätettävä."
Pitkään yhdessä elämää eläneenä, tiedät vastauksen automaattisesti, kukapa sitä haluaisi olla avioliitossa kakkosena puoliso.
Sillä, että uskot puolisosi ikävöivän toista naista on tietenkin merkitystä päätöksessä.
Mutta suhde toiseen naiseen, se on vasta sitten jos heillä oikeasti ja todellisesti on jotain tekemistä toistensa kanssa. Ikävöinti ja muistelu voi olla myös kiusantekoa sinulle olettaen, että suhteenne ei ole tarpeeksi vahvalla pohjalla.
Asioihin on tapana löytyä ratkaisu, ratkaisu ei ole välttämättä irti päästäminen ero.
Jos puolisosi oikeasti merkitsee sinulle kaikkea.
Tämä nuoruuden ihastus on todennäköisesti täysin yksipuolista eikä tuo onnea miehellesi. Ehkä sinun kannattaisi ottaa yhteyttä tähän toiseen naiseen ongelmasi selvittämiseksi.
Miten teille kävi, lähtikö puoliso vai saitteko selvitettyä asiat? Meillä vähän samanlainen tilanne, niin siksi kysyn.
Vuosien takaista nuoruuden pikajuttua haikailen minäkin aina silloin tällöin. En tiedä, ehkä hän on mielessäni se ”ykkösvaihtoehto” aina, jotenkin erityinen asema hänellä tulee jatkossakin olemaan. Silti, jos hän nyt ilmestyisi ovelleni ja pyytäisi minua mukaansa, en lähtisi. Hän saattaa olla se haaveideni suuri ihastus ja se on ihan sopiva paikka hänelle sydämessäni. Hän on arjen keskellä pakopaikkana ajatuksissani, tuhma fantasia. Jos hän ikinä ajattelee minua, toivon voivani tarjota hänelle samankaltaista virkistystä silloin kun hän sitä tarvitsee. Haavekuvan perään ei juosta, sitä ei halata tai suudella, rakastella tai silitetä. Haavekuvan kanssa ei jaeta arkea.
Veikkaisin tämän 28.1.2021 17:56 kirjoittajaa aloittajan kirjoittamaksi, vaikkakin on kirjoittanut "minä"-muodossa. Luulenpa, ettet tiedä puolisosi tuntemuksia kovinkaan tarkkaan, kun ajattelet että hänellä on vain seksuaalisia fantasioita kyseistä naista kohtaan. Tällaiset fantasiat tuskin kestävät vuosikausia ketään kohtaan. Kyllä siinä on kyse paljon syvemmistä tunteista, joita sinä et ilmeisestikään halua myöntää todeksi.
Nyt kuulostaa paremmalle.
Tähän suuntaan
Täytyy etsiä jotain positiivista. Sit voi keskittyä johonkin muuhun
Olisikin ollut aloittajan kirjoittama :) Luulin kyllä joskus itsekin että olisi ollut jostain syvemmästä kyse, pakko myöntää. Siitä nuoruuteni pikajutusta on nyt aikaa melkolailla 14 vuotta ja edelleen hän aiheuttaa sydämentykytyksiä, oli kyse sitten jostain niinkin pienestä kuin vaikka tykkäys kuvassa. Mutta koska kyse oli todellakin lyhyestä jutusta, ei oikeastaan edes suhteesta, niin en voi sanoa tuntevani häntä oikeasti. Sattui varmaan vain sellaiseen herkkään hetkeen elämässäni (olin tosiaankin hyvin nuori), että jäin häneen kiinni. Molemmat olemme vuosien varrella muuttuneet paljon, eli jos tutustuisimme kunnolla, todennäköisesti emme vastaisi niitä muistoja/mielikuviamme ollenkaan.
Aloittajalle tästä voisi olla se hyöty, että kumppanilla lienee sama tilanne ja hän tosiaankin vain haaveilee. Itse en haaveistani kerro omalle kunppanilleni, en usko että siitä seuraisi mitään hyvää ja pahimmassa tapauksessa kumppanini luulisi että haluaisin olla haavekuvani kanssa.
Ikävä juttu, mutta pystytkö jatkamaan puolisosi kanssa tietäessäsi, että olet miehesi sydämessä vasta toinen, etkä se eka? Itse en pystyisi, mutta kukin tyylillään.
Kirjoitat "rakastamme", mutta ... Jos hän sinua todella rakastaa, tuskin miehesi silloin muita kaipailee? Millainen suhteenne on ollut? Miksi juuri nyt miehesi on alkanut häntä kaipaamaan?
Päästä. Jos mies rakastaa toista, niin mitä syytä on enää jatkaa yhdessä elämistä?
Hlh, tuskin sinne nuoruuteen enää pääse takas. Ehdotan että näette kolmestaan ja näkee mikä nykyään on, ei enää fantasioita kun huomaa toinen aikuistunut, järkevä ja vanhettunut
Äijällä ollut sama fiksaatio 40 vuotta. Ensimmäinen vaimo ei tiennyt että se vain jatkui. Toisen vaimon äijä väitti olevan unelmiensa nainen mutta fiksoi edelleen sitä nuoruudentapaamistaan. Ei päässyt siitä ikinä. Ja menetti molemmat vaimonsa. Fiksaatiot ja pakkomielteet ovat sairaus. Sitten voi kuuskymppisenä vetää käteen yksin pikku luukussaan, kun omaisuudet on jaettu ja perhe on hajonnut,
Loppuiko puolisolla ikävöiminen vai miten kävi?