Onko koronalla ollut vaikutusta ihmissuhderintamalla?
Sotkiko korona suunnitelmasi rakkauden suhteen?
Anonyymi
2551530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 255
Vanhimmat
Kyllä siinä mielessä sotki, että yksin olo jatkuu. Ketäpä tässä rajoitusten aikakaudessa treffailisi. Kukaan ei kosketa, ei ystävätkään..on vaan ne hiton turvavälit.
Ei vaikutusta rakkausasioihin, koska vakinainen suhde. Muuten rajoittavaa ystävien tapaaminen jne.
On. Olin ennen koronaa reissussa. Pitkällä sellaisella, ja lopuksi piti mennä ihmisen luo johon ihastuin vuosia sitten. Ollaan yritetty muutaman kerran nähdä mutta aina tullut jotain eteen. En ole kertonut ihastumisestani ja yhteydenpitokin jäi. Nyt otin pitkästä aikaa yhteyttä, mutta jotenkin jäädyin. En tiedä mistä puhua kun ainoa asia mitä haluan sanoa on mun tunteet ja kaikki mitä olisin halunnut aikoinaan sanoa. Naamatusten olisi helpompaa. Viime reissulla tän piti tapahtua, mutta tuli korona enkä ikinä päässyt sinne missä hän asuu, toiselle puolelle maapalloa.
Sotki ja pahasti. Opiskelu ja harrastuskuviot muuttuivat etänä opiskeluksi enkä päässyt tapaamaan ihastustani enkä voi olla häneen yhteydessä niin kuin toivoisin. Sydän itkee hänen peräänsä...
Korona ei ole sotkenut mitään, mutta sillä tavalla tämä tilanne on vaikuttanut, että olen päättänyt alkaa aktiivisesti etsimään parisuhdetta heti kun se on mahdollista, esim. rokote tulee. En halua olla enää kauaa sinkkuna.
Samantapaisia ajatuksia, tää korona on korostanut yksinäisyyttä. Mistä ajattelit alkaa seuraa etsimään?
En oikein tiedä, kun en ole koskaan ennen etsinyt seuraa. Aikaisemmat suhteet ovat muodostuneet ihan arkielämässä hakematta. Ehkä luontevinta olisi alkaa jostain harrastuksiin liittyvästä. Onko sinulla hyviä ideoita?
Eipä ole mitään ideoita...
Onhan tässä vielä aikaa pohtia. Itse en ainakaan uskalla mennä minnekään ennen kuin koronatilanne on parempi.
Täällä kolmas joka on samassa tilanteessa. Aikamoista yksinäisyyttä ja erakkoutta, muut perheensä kanssa hyggeilee eikä koronat haittaa. Milläs tässä uusiin ihmisiin tutustuu kun ei ole tapahtumia eikä mitään. Pakko odotella, mutta olen kyllä niin päättänyt aktivoitua ja olla tikkana heti kun jonnekin pääsee.
Mikäpä estää teitä aloittamasta tutustumisia vaikka facen ryhmistä, tapaa sitten myöhemmin livenä.
Näin juuri. Tämä koronahan voi olla riesana hyvinkin pitkään. Itse ainakin etsisin seuraa nettiryhmistä, jos olisin sinkku.
Mun mielestä taas netistä ei kannata alkaa seuraa hakemaan, siinä helposti luo väärän kuvan toisesta. Livenä näkee heti miten lähtee synkkaamaan.
Samaa mieltä, joten odotellaan kunnes korona on taakse jäänyttä elämää.
Noita yksinäisyyden tunteita on itsellänikin, koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa oloa. Hankalaa kun voi tavata niin vähän ihmisiä ja harrastukset ovat muuttuneet vähemmän sosiaaliseksi. Olen alkanut pohtia enemmänkin tätä sinkkuus/parisuhde-asiaa ja tullut siihen tulokseen, että en enää koskaan halua joutua tällaiseen tilanteeseen, jos voin sen estää ennakolta. Sinkkuus näyttäytyy nyt koronan myötä todella huonona vaihtoehtona verrattuna parisuhteeseen.
Samat tunnelmat. Yksinäistä.
Mistä päin muuten olette ja millaista kumppania toivotte?
Helsingistä. Tuossa toisessa keskustelussa jo kerroinkin, että odotan molemminpuolista rakkautta, toimivaa vuorovaikutusta, läsnäoloa ja tukea vaikeissa tilanteissa. Ihan tavallista hyvää parisuhdetta. Ehkä se löytyy, kun koronan jälkeen pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin.
Tavallista parisuhdetta täälläkin, sitoutumista, yhdessäoloa ja kestävää rakkautta. Ettei enää tarvitsisi koskaan etsiä. Turvallista suhdetta, jossa voi olla oma itsensä ja voi luottaa toiseen ja siihen mitä on sovittu.
Sijainti... jossain täällä metsien takana..
Vielä luonteesta sen verran, että rauhallinen, kotipuuhissa viihtyvä, hyväsydäminen olisi oikea lottovoitto:)
Uudeltamaalta. Kotona ja luonnossa viihtyvä työssäkäyvä kumppani olisi mieleen. Rehellinen, rakastava, yksiavioinen, toista kunnioittava, sitoutuva, päihde ongelmaton henkilö. Sellainen jonka kanssa on mukava olla ja jutut osuu yhteen. Pidettäisiin toisistamme huolta.
Osan ajasta Tampereen seudulla ja osan pääkaupunkiseudulla. Sitä oikeaa rakkautta tässä etsitään edelleen... Yhtä vain ja loppuelämäksi. Saa nähdä koska tärppää ja missä. Sellainen rauhallinen ja vakaa, syvästi tunteva ja sitoutuva, kuitenkin itsenäisesti ajatteleva. Haaveita vain..
Täälläkin yksi, pääkaupunkiseudulta. Toiveena olisi löytää vielä pysyvä parisuhde, yksinoloa nyt kestänyt muutamia vuosia. Kiirettä asialla ei kuitenkaan ole, katselen ennemmin rauhassa kuin teen hätiköityjä päätöksiä.
Nyt tautiepidemian aikana en etsi seuraa. Ehkä ensi kesänä taas.
Ihan kuin omat ajatukseni, ensi kesänä on varmasti jo rokotekin.
Täällähän näkyy olevan monia sinkkuja. Helsingistä kirjoittelen ja pari viimeistä vuotta on mennyt yksikseen. Enpä ole se enempää etsiskellytkään, silmät auki toki täytyy aina olla.
Kumppani toisi iloa ja toisenlaista sisältöä elämään, vähän liiallisesti menee aika työn parissa nykyisellään. En silti työhullu ole, harrastuksiakin on. Sopivin kumppani olisi varmasti positiivinen ja keskusteleva, sitoutuva tietysti myös ja vähän luovuuttakin saisi olla.
Minkälaista elämänsisältöä odotat kumppanilta?
Siinä onkin kysymys, ehkä juuri odotan jotain eloa tähän arkipäivään. Menee helposti työasioiden puolelle vapaa-aikanakin, ei osaa irrottautua niistä kun ei ole vastapainoa. Jospa kumppani toisi sen vastapainon, juteltaisiin kaikesta ja tehtäisiin asioita yhdessä. Voisi löytyä vaikka yhteinen uusi harrastus. Myös tunnepuolen sisältöä kaipaan, on jotensakin kuivaa ja arkista yksin.
Mutta missä sen oikean kohtaisi ja saisi näin vielä aikuisempana syntymään yhteyden.
Itse en koe yhteyden luomisessa vaikeutta, tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta ihastuminen ja rakastuminen ovatkin sitten eri juttu. Olen samaa mieltä siitä, että tunnetasolla puuttuu jotain näin sinkkuna. Parisuhteessa on nimenomaan erityistä se kaikki mitä kumppani antaa tunnetasolla.
Kohtaaminen on ongelma, kun korona estää lähes kaiken missä voisi kohdata. Eräs ystäväni oli kyllä juuri treffeillä, olivat tutustuneet facebookissa aika sattumalta muun asian yhteydessä.
Poistettiinko kysymykseni facebookin ryhmästä, mitä sääntöjen vastaista siinä oli. No oli miten oli, kiinnostaisi missä ryhmässä ystäväsi oli tutustunut ja miten ryhmään voi päästä?
Heteroystävä, ei ollut mikään tämän palstan aiheeseen liittyvä ryhmä. Tarkoitin vain, että hän oli treffeillä koronasta huolimatta.
Samaa olen miettinyt, pitäisikö tässä vai yrittää alkaa jostain päin lähestymään tätä asiaa. Itsellä toivoton ihastus, järki sanoo ettei siitä mitään synny. Mitenhän sitä rohkenisi treffeille..
Minä en ainakaan uskalla mennä mihinkään, en halua koronaa enkä myöskään levittää sitä, jos sattuisi olemaan oireeton korona. Odotan parempaa aikaa, toivottavasti ensi kesänä jo voi.
Laittoiko joku teistä jo treffi-ilmon jonnekin? Olisi mukava tietää jos vielä luette näitä.
Huomasin juuri tämän ketjun. Tännekö voisi laittaa ilmoituksenkin?
Ei tänne voi.
Vastaan siihen toiseen ketjuun sitten. Mutta täällä oli hyviä juttuja :)
Muakin kiinnostaisi missä muilla on niitä ilmoituksia.
Samoin :)
Sanokaa mikä on hyvä paikka ensimmäisille treffeille, jotain ehdotuksia kiitos!
Pieni viihtyisä rauhallinen kahvila.
Hyvä ehdotus. Itse suosin kävelytreffejä jos sää sallii. Aluksi leffaan tai muuhun esitykseen, sen jälkeen kävellään ja jutellaan näkemästä/kuulemasta.
Kävely on muuten kiva, mutta silloin ei voi olla kasvokkain.
Voi olla kun toinen pakittaa.
Kävely on ihan ok, mutta itse olen kokenut kahvilan paremmaksi läheisemmän tunnelman vuoksi. Mikä kenellekin sopii.
Joo, nämä on ihan makuasioita. Mie oon ehkä sillä tavalla joskus vähän levoton, niin tuo kävely soppii siksi paremmin ☺️ Voihan sitä sitten välillä istahtaa vaikka penkille taikka käyvä siellä kahviossa hörppäämässä pikasumpit jos alakaa kahvihammasta kolottammaan, jottei reijäksi asti tekase 😉
Kävely sopii varmaan monille treffeillä. Itsekin kävelen kyllä paljon muuten ja voisin tietysti lähteä kävelytreffeillekin, jos toinen haluaisi. Jaksan kävellä vaikka kymmenen kilometriä :)
Mullakin mennee helposti pitkän matkaa, erityisesti sillon jos on mukavaa seuraa ja kauniit maisemat. Mieluiten meen polkuja pitkin, mutta kyllä hiekka ja asfalttikin käy.
Entä mitä täällä ollaan mieltä treffeistä kotona leffaa katsellen?
Itse en menisi muutamilla ensimmäisillä treffeillä kenenkään kotiin, enkä kutsuisi omaanikaan. Mielestäni se olisi liian intiimiä ja tulisi kiusallinen olo. Vieraan ollessa kyseessä se olisi myös turvallisuuskysymys, mutta en menisi ennestään tutunkaan kotiin. Ajattelen että toisen kotiin mennään vasta kun tunnetaan oikein hyvin ja suhde on jo vähän läheisempi. En ehkä oikein myöskään ymmärrä mitä treffiohjelmaa siellä kotona voisi olla. Olisi ehkä vähän latteaa noin treffejä ajatellen.
Jatkan vielä, kotitreffit voivat varmasti sopia monille muille, mutta itse koen ne arkisena ja on vaikea kuvitella miten siinä tulisi sopiva tunnelma, etenkään tutustumisvaiheessa. Persoonakysymys luultavasti, olen vähän romanttinen luonne, jos sitä nyt uskaltaa täällä mainita. Kaikkihan eivät pidä sellaisesta, mutta mielestäni jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
Eiköhän tämä palsta säily asiallisempana kuin naapuri, täällä taitaa olla varttuneempia seuraajia keskimäärin.
En lähtisi tuolle linjalle heti, menee helposti takkuiseksi elleivät molemmat osapuolet satu olemaan suunnattoman rakkauden ja intohimon vallassa samanaikaisesti. Johon suhtaudun vähintäänkin skeptisesti kokemusteni perusteella. Julkiselta paikalta aloitetaan, maun mukaan onko sitten kahvila, ravintola, kävely, konsertti, leffa, näyttely.
Toivottavasti, erehdyin osallistumaan siihen Gilmore Girls - ketjuun, vaikka tarkoitus oli pysyä visusti täällä.
Ei taida kaikilla olla ilmoituksia. Itselläni ei ole.
Ei minullakaan ole mitään ilmoitusta.
Minulla on vain täällä kokeilun vuoksi ja mahdolliseen kommunikointiin. Uutukainen kun olen.
Oletko jo ehtinyt tavata kivoja naisia?
Olen vain yhtä etsinyt että jos hän sattuisi minut sieltä bongaamaan. Muut ei kiinnosta, enkä ole heidän kanssaan enempiä viestinyt kun kertonut etsiväni erästä... Täällä treffeilläkään kun tuntuu anonyymeinä ilman kuvaa ettei voi olla varma kuka on kuka..
Toivottavasti löydät hänet. Läheskään kaikilla aikuisemmilla naisilla ei ole treffiprofiilia missään.
Miksi muuten etsit häntä täältä? Etkö tiedä hänen yhteystietojaan?
Ajattelin, että hän saattaisi olla täällä ja voisimme keskustella anonyymisti...
Miksi anonyymisti? Miksi ette keskustele avoimesti?
Täälläkin yksi joka kannattaa kävelyä, rauhallista kävelyä ajatuksia vaihtaen. Sen jälkeen voidaan mennä kahville, vaikkapa.
Miten muuten pukeutuminen? Jos menette ulkoilutreffeille, laitatteko normaalisti ulkoilupuvun tmv vai pukeudutteko vähän paremmin? Entäpä muu laittautuminen?
Miten hän voi bongata sut jos ei ole kuvaa?
Mietin myös että mistä luulet hänen sinut tunnistavan?
Vaatteet tekemisen mukaan, eikö? Jos ulkoillaan ollaan ulkoiluasussa, ei siihen kuulu meikkaaminen ja muu laittaminen. Hiukset ponnarilla jos on pitkät.
Olen ollut vain kerran varsinaisilla ulkoilutreffeillä ja sekin tuli vähän yllätyksenä. Itse pukeudun treffeille aina vähän hienommin kuin arkena ja meikkaan myös. Mielestäni se kuuluu asiaan ja on osa tunnelmaa.
Tässä kun muistelen, lähes kaikki ensimmäiset treffini ja toisetkin ovat olleet ulkoilua, kävelyä lähinnä. Koen sen luontevana, saa hyvin juteltua. Parikin kertaa on sattunut rankkasade tulemaan kesken, jolloin on siirrytty sisätiloihin. Metsälenkkejä en ole harrastanut treffeillä. Lähinnä kaupunkikävelyä kaduilla, puistoissa.
Totta vaatteet tekemisen mukaan :)
Haluatko hyvän neuvon, lopeta piiloleikki ajoissa jos haluat sen naisen. Treffisivustoilta ei etsitä tuttuja, siellä ollaan hakemassa seuraa uusista ihmisistä.
Olen yrittänyt sitäkin taktiikkaa, mutta sekään ei toimi. Silloin harvoin kun on nähty en ole osannut lähteä hänen mukaansa. Nyt en ole häntä missään nähnyt niin keinot vähissä. Yritän vielä jotain..
Joistain yhteisistä jutuista, mistä olen hänen kanssaan joskus puhunut.
Juu, minä ehkä olen ollut ulkoilutreffeillä kerran myös. En varmaan niitä sellaisiksi käsittänyt silloin. Luulin, että jotenkin kaveripuolella oltiin.. Vähän höpsö olin.. Tykkään myös jos hieman siistimmin pukee, hän on näyttänyt todella ihanalta silloin kun olimme yhdessä kävelyllä.
Nyt realismia peliin. Jos sulla on mitkä tahansa yhteystiedot tai saat ne selville, laita viesti tähän tapaan "Ei olla pitkään aikaan nähty, mitä kuuluu? Olisi kiva taas taas tavata ja jutella enemmänkin, sopisiko sinulle esim. ensi perjantaina klo 18.00 paikassa x?"
Aikuiset naiset ei jaksa katsoa kovin kauaa epämääräistä pelleilyä.
Minä tiesin kyllä treffeistä, mutta luulin että mennään ravintolaan illalliselle, joten oli vähän sopimattomat vaatteet ja etenkin kengät. Varmaan tosi kiusallista, jos toinen on mielestään treffeillä ja toinen luulee kaveritapaamiseksi.
Täysin samaa mieltä.
Oli kävelystä sovittu. Hänellä oli meno jonnekin sen päälle. Totta, on kiusallista että toinen ei vielä ymmärrä eikä osaa toimia samalla aaltopituudella. Ehkä se juttu oli hänelle vielä niin uutta että kuinka olla treffeillä naisen kanssa.. Ei tottunut flirttailemaan yms.
Varmaan voi mennä noin tai sitten ei ole kiinnostunut kuin ystävänä. Itselläni ei ole kokemusta kokemattomista naisista, joten en oikein osaa sanoa.
No etkö pysty viestitteleen suoraan hänen puhelimeen tms.
Väitän että jokainen aikuinen nainen osaa näyttää kiinnostuksensa, ei se mitään rakettitiedettä ole eikä vaadi opintoja tai kokemusta. Suotta yritätte väen vängällä, jos mitään merkkiä kiinnostuksesta ei tule.
Sellaiset treffit ois hauska nähdä 😂 ja oisin otettu jos kumppani näin tekisi 😍
No, kiinnostusta on ollut molemminpuolista, sen sanon..
No mikä sitten mättää?
Se että mitä tahdomme toisistamme..
Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan samoin ihan oman kokemukseni perusteella. Nimittäin jokainen nainen, joka on ollut kiinnostunut itsestäni, on ilmaissut sen niin selvästi ettei mitään erehtymisen vaaraa ole ollut.
Pahasti samaa mieltä täälläkin. En ymmärrä alkuunkaan miksi näillä palstoilla toistellaan jatkuvasti kuinka joku antaa epäselviä merkkejä. Ei ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan epäselviä merkkejä ja ikää on riittävästi ellei liikaa. Jos mitään ei ilmaista, tulkitsen ettei mitään olekaan ja sillä sipuli. Muuten menisi mielikuvituksen puolelle.
Olette kiinnostuneita toisistanne, mutta ette tiedä mitä toisistanne tahdotte. Niinkö? Varhaisdementiako on iskenyt, mutta en parhaalla tahdollakaan käsitä tuota.
Onko niin, että itse olet oikeasti kiinnostunut ja toinen haluaa pelkkää seksiä? Tai epäilet asian olevan näin?
Niin juuri.
Todella inhottava tilanne. Voin samaistua täysin, vaikka eihän se mitään lohduta. Yritä ajatella ettei hän ole tunteidesi arvoinen, kun ei itsekään arvosta sinua. Koska niinhän se on.
Kuitenkin hän on ollut kiinnostuneen oloinen kauan. Mistä sellainen kertoo? Nähnyt mun eteen vaivaa, kertonut kauniita juttuja, ollut kärsivällinen, punastellut, hymyillyt paljon, ollut mustis..
Näin juurikin, älä ota yhteyttä tähän naiseen. Ette voi löytää yhteistä säveltä aivan eri lähtökohdista.
Niin mutta noilla ei ole mitään merkitystä, jos hän ei halua oikeaa suhdetta kanssasi.
Samaa mieltä, älä vaan ota yhteyttä.
Miksi epäilet että olisi kiinnostunut vain seksistä? Eihän tuo siltä kuulosta.. aika pöllöä olisi olettaa ottamatta oikeasti selvää.
No sen tyyppinen ehdotus hänellä oli.. Mutta sitten taas, tuo käytös taas tuntui muulta..
Ei omiin tuntumisiin kannata uskoa, jos toinen kerran ehdottaa jotain muuta.
Rakastunut ei ehdota seksisuhdetta.
No mutta miksi hän on ristiriitainen? Ehdottaa yhtä, tuntee kenties toista?
Näin juurikin, ei halua eikä kehtaakaan.
Kuka tietää ja väliäkö sillä tuossa tapauksessa.
Hällä väliä, ei liity sinuun mitenkään. Keskity todellisiin tapahtumiin eli siihen, että hän on ehdottanut seksisuhdetta eikä siis kunnioita sinua ihmisenä rakastamisesta puhumattakaan. Kurjaa sanoa tällaista, mutta se on totuus.
Haloo et voi mennä noin helppoon!
No mitä mieltä jos mullekin riittäis pääasiassa seksin kanssa tapailu? Vaikka tunteitakin ois.. Kun saattahan hänelläkin olla, kuten kerroin..
Hän vois luulla noin. Haluan hänet kokonaan. Ei mitään kevytsuhteilua tai väliaikaista.. ota selvää mitä hän tahtoo. Puhukaa.
Samaa mieltä. Kannattaa puhua asia selväksi.
Jatkan et seksuaalinen jännite on meillä tosi vahvaa, että emtä jos keskittyis siihen?
Miten niin ei kehtaa, jos on rakastunut?
Älä halvatussa pistä itseäsi tohon tilanteeseen, tuut kärsimään siitä! Se toinen ei välitä susta peetäkään koska on suoraan ehdottanut seksiä. Kukaan siis KUKAAN nainen ei tee tota jos on tunteita.
Onko muita mielipiteitä?
Näin nimenomaan, se nainen ei pidä sinua yhtään minkään arvoisena, muuten ei olisi ikimaailmassa kehdannut ehdottaa ensimmäisenä seksiä.
Ei ole koska tuon tietää joka ainut aikuinen nainen.
Mun mielipide on että sulla on tylsää ja kun täällä sanoo sanan ”seksi” niin 😎🥤🍿
No mut eikö seksi ole rakastelua? Rakastamista? Siis kun minä haluan harrastaa seksiä vain rakastaessani? Ajatteleeko kukaan näin?
Mitä tarkoitat? Tylsää on kyllä ilman, vaikka saunassa istun 😉
Vaikea sanoa näkemättä tilannetta kokonaisuudessaan. Saitko vaan sen käsityksen vai ehdottiko todella vaan seksiä.
Niinpä, ihan turhaan osallistuin tähänkin keskusteluun, luulin että jollakin on oikeaa asiaa ja halusin auttaa, kun itselläni on ollut vähän vastaava tilanne. Mutta ei tänne kannata mitään kirjoittaa.
No jos haluat häntä anna palaa..
Näin on, joku tekee typerää pilaa. Turhanaikaisia nämä palstat nykyään.
Tämäpä juuri, en tiedä. Ja toiseksi asia on saattanut muuttua matkan varrella. Viime alku kesästä hän saattoi nähdä minussa jotain, mikä ehkä muutti hänen suhtautumistaan minuun..
En nähnyt poistettua viestiä. Mitä se oli?
Ei ole pilaa, ihan totta, mutta piti pestä shampoo pois 😉
Nähdä mitä? Avaa nyt vähän...
Ihanaa, olisinpa ihastuksesi ❤
Jotain uutta, häntä koskettavaa tai mielenkiintoista.. Jotain mitä tein silloin, pelkäsin satuttaneeni häntä. En arvannut lainkaan että hän reagoisi niin..
Miksi kyselet täällä etkä suoraan häneltä?
Koska hän saattaa olla täällä..
Koska hän saattaa olla täällä niin siksi et kysy suoraan häneltä irl? Eihän noin yleisluontoisesta tekstistä kukaan voi itseään tunnistaa.. tämä on niin provo
Ei ole provo vaan ihan totta. Satakunnasta tämä tapahtuma oli. En tiedä mitä hän siitä ajatteli..
Tämä tarina on näköjään provo, mutta vastaan siitä huolimatta. Koska tämä on ollut alku monelle kuulemalleni tuskaan päättyneelle tarinalle.
Miksi pelkäisit satuttaneesi naista, joka on ensin satuttanut sua? Oletko mahdollisesti asettanut itsesi heti alempaan positioon suhteessa häneen? Eli omat tunteesi ja tarpeesi eivät merkitse mitään. Kuvaamassasi tilanteessahan hän on se, jonka pitäisi pelätä satuttaneensa. Mutta eiväthän hyväksikäyttäjät välitä. Tämä on asian ydin, ymmärtää ettei hän välitä, etkä merkitse hänelle ihmisenä mitään.
Ketjussa aikaisemmin moni on tätä jo sulle alleviivannut, rakastunut nainen ei ehdota seksisuhdetta. Rakastuneena nainen haluaa tutustua rakkautensa kohteeseen ja olla kokonaisvaltaisesti hänen kanssaan. Seksuaalisuus on siitä vain yksi osa. Rakastunut muuttuu ujoksi ja varovaksi, lähestyy rakkautensa kohdetta liiankin hienovaraisesti ja pyrkii juuri huomioimaan hänen tunteensa, eikä missään nimessä halua loukata tai antaa itsestään huonoa vaikutelmaa. Näin toimii poikkeuksetta jokainen. Joka ei toimi näin, ei ole rakastunut.
Olen keski-ikäinen nainen, joka on kuullut aivan liian monta vastaavaa tarinaa. Kaltaisesi naiset ilmaantuvat vertaistukifoorumeille ja ja liveryhmiin särjettyinä, masentuneina, elämänhalunsa menettäneinä. Heidän tarinansa on alkanut kuin tämäkin, itse on ollut rakastunut, toinen halunnut vain seksisuhdetta, siihen on suostuttu kunnes pää ei enää olekaan kestänyt. Olen kuullut näitä tarinoita kymmeniä, kaikki meikäläiset ovat kuulleet. En halua kuulla enää yhtäkään. Älkää lähtekö mukaan hyväksikäyttösuhteeseen.
Niinpä, itsekin olen kuullut noita surullisia tarinoita kymmeniä vuosien varrella. Muistan hyvin ensimmäisen kerran, se oli eräässä ryhmäkokoontumisessa. Olin itse vielä aika nuori ja sinne tuli noin nelikymppinen ihan murtunut nainen, joka oli tällaisen hyväksikäyttäjän uhri. Hän kertoi siellä koko tarinan ja se piirtyi lähtemättömästi mieleeni ja varmaan muidenkin läsnäolijoiden mieleen.
Onnekseni olen välttänyt joutumasta tuollaiseen, lähinnä seuraavista syistä, itselläni on niin voimakas oikeudentunto etten ryhtyisi ikinä epätasa-arvoiseen suhteeseen, olen jo lapsuudesta lähtien kasvanut pitämään ihmisarvoa tärkeänä ja olen luonteeltani erittäin varovainen. Kaikilla ei ole vastaavia lähtökohtia, valitettavasti. Silti minullekin on ehdotettu useita kertoja tuollaista "suhdetta". Vaikka kaiken lisäksi kilometrin päähän näkee, että olen romanttinen ja herkkä ihminen. Mitä tästä voi päätellä? Niinpä.
Olen rakastunut ensi kohtaamisella. Tunnen, että hän on myös. Hän on alun jälkeen ollut ujohko ja varovainen, lähestynyt kuten yllä kuvattiin hienovaraisesti, eikä ole antanut huonoa vaikutelmaa itsestään. Tilanteeni on ollut vaikea monesta syystä, on ihmisiä ympärillä, joiden elämän muutos painaa vaakakupissa paljon. Hän tietää tilanteeni vaikeuden. Ehkä hän oli valmis olemaan kanssani suhteessa niin kuin minä sillä hetkellä pystyisin. Silloin olisimme yhdessä tällä hetkellä vain osaksi. Se ei kuitenkaan olisi vain seksiä, vaan enemmän. Ehkä hänen oma elämäntilanteensa on myös sellainen, että ei juuri nyt pysty tai halua parisuhdetta aloittaa. Mutta ehkä myöhemmin. Luin jostain että jotkut olivat päätyneet oikeaan parisuhteeseen vasta jopa 10 vuoden päästä tapailun aloitettuaan. Mietin onko tämän tyylinen tilanne mahdollinen. Hän on minulle tärkein.
Ja kuitenkin en mitään niin paljon halua kuin rakkaudellista parisuhdetta hänen kanssaan. Hänet kokonaisena hänenä kaikkine puolineen, kaikkein arkoineenkin arjessa yhdessä. Useimmat neuvot joita olen (monilta eri ammattilaiselta tilanteestani olen kysynyt) saanut että eroa, laita lapset vuoroviikkoasumiseen. Tee identiteettityötä, käsittele menneisyys, sitten voit etsiä parisuhdetta.
Mutta entä jos hän ei vielä koe itseään valmiiksi parisuhteeseen? Tai ei sitä vielä saman katon alla vuosiin halua? Tekisin sen kaiken turhaan. Vai onko minun vain otettava se riski rakkautemme tähden? Hän on elämäni ainoa rakkaus, joten luotan kyllä siihen.
Jos tunteet on syvät molemmin puoliset ja tahtoa löytyy niin miksi ei olisi. Se on kiinni teistä, tahdostanne, tilanteesta, tunteistanne, täällä palstallahan jokainen antaa vastauksia vain omista lähtökohdista käsin. Lähesty sinä vuorostasi häntä ja keskustelkaa suoraan ja kaikesta niin tiedät mihin pystytte.
Näitä seuranneena. Monen tekstistä kuvastuu, ettei todellisuudessa tiedetä toinen osapuolen tunteista, ajatuksista, peloista, toiveista, suunnitelmista ym. Ei olla puhuttu koko asiasta tai mahdollisesti sivuttu, mutta jäänyt avonaiseksi. Kaiken perusta on rehellinen ja avonainen keskustelu. Sen perusteella sitten sovitaan mitä halutaan ja mihin kyetään. Ei sitä voi päättää yksin omassa päässään tai ulkopuolisten kanssa puhumalla.
Jos verrataan uuteen työpaikkaan, eihän töihinkään mennä sillä perusteella, että tuntuu siltä että ehkä on tehty työsopimus tai oli jotain merkkejä työnantajan kiinnostuksesta asiaan. Ihmissuhteet ovat siinä mielessä sama, ettei tyhjälle tai luuloille voi perustaa mitään. Nekin ovat sopimus, mitä selvempi sen parempi.
Onko teillä parvekelaatikoita?
Siitähän se alkoi kun lähdin niitä ostamaan.
Mikä alkoi?
Kysyttiin onko korona vaikuttanut rakkausasioihin. Ilman koronaa en olisi lähtenyt ostamaan niitä kukkalaatikoita.
Mitä on tapahtunut, kerro lisää
Sain keväällä päähäni hankkia parvekekukkia etätyön iloksi. Ensin oli saatava parvekelaatikot. Päättelin ei niin fiksusti, että niitä myydään kukkakaupassa. Eipä myytykään, sen sijaan alkoi tapahtua jotain aivan muuta.
Mitä tästä opimmekaan, älkää katsoko verkkosivuilta mistä saa parvekelaatikoita.
Näin voi käydä vannoutuneelle sinkullekin vanha sadetakki yllä ja tukka kampaamatta.
Siis tapahtuiko siellä kukkakaupassa jotain tyyliin ihastuminen ensisilmäyksellä?
Ehei, nyt lauantaina vasta. Tapahtumasarja alkoi kukkakaupassa viime keväänä, ei siinä fanfaari soinut eikä muitakaan viitteitä kuulunut ei näkynyt.
Elämä on ihmeellistä.
Onneksi olkoon! Kerrankin kuulee jotain piristävää.
Aivan mahtavaa 😊
Totta, ihanaa kuulla jotain iloista tästä ajasta :) ja koronan vaikutuksista. Itsellä kaikki päin helv... tämän takia.
Sama täällä. Korona on pilannut elämän monella tavoin.
Kaikki meni aivan päin persettä. En päässyt häntä tapaamaan niihin paikkoihin joissa hän on. Olin niin suunnitellut jatkavani lähestymistäni hänen luokseen. Kommunikointia hänen kanssaan vaivihkaa siitä mitä haluamme, miten voisimme tavata.
Miten sinun elämääsi se on pilannut?
Sairastuin koronan takia, en koronaan mutta toiseen sairauteen. Lisäksi ihmissuhdeasiat, mutta en jaksa enää olla sellaisesta kiinnostunut joten samantekevää.
Harmillista kuulla sairastuneesi. Voitko jo paremmin? Saanko kuitenkin kysyä miten ihmissuhdeasiat menivät?
Kuulostaa tosi ihanalta, oispa tapahtunu mulle..
Haluaisitko kertoa vähän tarkemmin miten juttu eteni, piristäisi päivää, tietystikään kaikkea ei halua kertoa.
Samaa toivoisin muttei ikinä tapahdu mitään romanttista, ei sinne päinkään.
Mikä siinä onkin että aina samoille sattuu kaikkea, itelle ei ikinä.
Jaa no, ensikohtaaminen oli siellä kukkakaupassa, molemmat asiakkaina. Päädyimme puheisiin odottaessa, tuli etätyö puheeksi ja rajoitettu elämä. Siinä tulin maininneeksi harrastuksen jossa viikoittain kävin. No eikö hän ilmaantunut sinne. Siellä sitten näimme välillä etänä ja välillä ulkona, kotiin käveltiin samaa matkaa. Siinä tutustui, mitenkäpä muutenkaan. Kesällä oli vapaampaa, harrastuksen myötä oli piknik sun muuta. Välillä satuttiin yhtä aikaa ruokakauppaankin, kioskille ym. No tietäähän sen mitä siitä tulee, kun yhtenään tavataan.
Ehkä teit vaikutuksen heti ensi näkemältä;) Olitteko aluksi ystävämielessä ja siitä vähitellen kehkeytyi? Kuka teki viime kädessä aloitteen?
Vähän vinkkimielessäkin näitä kysyn, sori jos on tunkeilevaa. Vastaa jos haluat.
Tiedä kuka oli missäkin mielessä, tuttavuudeksi sitä voisi nimittää. Siinä se kehkeytyi kun mennen tullen oltiin tekemisissä. Kuka teki aloitteen, hyvä kysymys. Minkä aloitteeksi määrittelee. No viikonloppuna juttu kääntyi varsinaisesti romanssin suuntaan.
Vaikutuksia on monenlaisia. Ylläni oli tosiaan vanha sadetakki, kengät oli mitä sattuu, tukka oli kammattu joskus Halosen presidenttikaudella. Olemus oli kuin veneen kunnostukseen lähdössä. Originellin vaikutelman tahattomaksi varmistamiseksi antauduin väittelyyn myyjän kanssa aiheesta kuuluuko kukkakaupan valikoimassa olla parvekelaatikoita.
Mitä tästä opimme, ainakin sen etten osaa antaa vinkkejä.
Miten se kääntyi romanssin suuntaan, tekikö jompi kumpi aloitteen? Joo olen utelias..
Toi muakin kiinnostaisi, siirtymä siitä kaverillisesta romanttiseen. Pakko kai jonkun on tehdä jotain vai miten se sitten menee.
Tiedä mitä näihin vastaisi. Meillä ei koskaan ollutkaan kaverillista suhdetta, se oli tuttavuutta. Jonkinlaista flirttiä oli ilmassa lähes alusta saakka. Siitä se kehittyy eteenpäin kun yhtenään tavataan, arvaahan sen mitä tulee kun jatkuvasti liikutaan samoissa menoissa ja paikoissa, puhutaan ja tehdään asioita yhdessä.
Tottakai joku tekee jotain, molemmat tekevät.
Noinhan se helpoimmalla lähtee käyntiin, jos on jännitettä alusta pitäen. Jos ystävyydestä lähdetään pitää uskaltaa ottaa riski ystävyyden pilaamisesta ja muutenkin asemoitua eri tavalla. Ystävyys on sen verran erilainen suhde kuitenkin kuin rakkaussuhde.
Harvalla tosiaan lähtee ystävyydestä, mutta on niitäkin nähty. Hakemistahan se on alussa, miten ollaan kun suhde on muuttunut.
Nyt on sanottava että olen pahasti samaa mieltä. Molemmat koettuna ja onhan tämä erilaista, selkeämpää. Tuskin muuten olisin mihinkään ryhtynytkään enää, oli tarkoitus pysyä vapaana naisena.
Mitä tästä opimmekaan, varokaa paljastamasta liikkeitänne kukkakaupassa. Missään ei ole turvassa.
Noin on, mutta toisaalta ystävän kanssa on valmiiksi jotain muutakin yhteistä kuin vetovoima ja rakkaus, kuten vaikka sama harrastus tai muu kiinnostuksen kohde. Siinä on laajemmin pohjaa pitkässä juoksussa. Jos lähdetään liikkeelle pystymetsästä menee arpapeliksi miten jutut osuu yksiin.
Ei ystävän kanssa välttämättä ole yhteistä harrastusta tai kiinnostuksen kohdetta..
Eikö ystävät yleensä valikoidu yhteisten kiinnostusten perusteella, kuinka muutenkaan?
Onhan se yksi tapa, mutta voihan ystäviä jäädä esimerkiksi lapsuudesta, koulusta, työpaikalta
jne
Jaa miksei, mutta tulihan tähänkin yhteinen harrastus aivan tahattomasti. No kai se oli aasinsilta. Siellä kuitenkin käydään vieläkin molemmat.
Eiköhän luonteenpiirteet ole kuitenkin harrastuksia keskeisimpiä, jos yhteensopivuutta mietitään. Liian samankaltaiset eivät sovi yhteen.
Siinäpä se on kun pitäisi löytää joku, jolla samat arvot ja elintavat ja kuitenkin luonne täydentäisi toisiaan. Harrastusten kanssa ja muun vähemmän tärkeän kanssa voi joustaa. Monilla varmasti löytyykin yhteisiä harrastuksia ihan luontevasti.
Älkää nyt harrastusten perusteella tehkö parinvalintaa. Ne on merkityksettömiä suhteen onnistumisen kannalta.
Kiitos ja tsemppiä kaikille:)
Kiitos kun jaoit. Täällä ei yleensä kukaan kerro mitään romanttista.
Ei kellekään varmaan tapahdu mitään romanttista niin ei voi kertoo..
Mulle tapahtui viime vuonna vaikka mitä romanttista, mut ei niistä sen enempää..
Kerro nyt jotain, olisi mukava lukea positiivisesti menneistä jutuista. Oletteko edelleen yhdessä?
Romanttisia tapahtumia oli. Mutta siis positiivisesti meille ei ole vielä käynyt. Jatkan hänen lähestymistään toivoen että vielä pääsemme toistemme luo. En luovuta ikinä, sillä tämä on minulle niin suurta rakkautta häntä kohtaan.
Miten ne romanttiset tilanteet päättyi jos ette päässeet toistenne luokse? Tuliko keskeytyksiä?
Mihin viestini katosi, eikö täällä muka saa kysyä pukeutumisvinkkejä treffeille.
Huomenna treffit, kotona muttei omassani. Kumpi parempi, neule ja tummat farkut vai tunika ja ohuemmat saumattomat housut?
Molemmat on yhtä hyviä. Laita ne mitkä on enemmän omantyyliset ja yläosan väri korostaa silmien väriä.
Samaa mieltä. Älä ainakaan tee isoja muutoksia tavanomaiseen tyyliisi, muuten et osaa olla luonnollisesti siellä treffeillä.
Neule siis ja farkut. Tekisi mieleni laittaa villasukat, mutta saattavat tappaa kaiken romantiikan.
Voi ne kyllä tappaa.
Villasukitta mennään. Siellä on sentään lautalattia ja paksuja mattoja.
Olet ilmeisesti käynyt jo hänen luonaan?
Olen käväissyt parikin kertaa. Tukka auki vai pitäisikö yrittää jonkinasteista kampausta?
Anna olla auki.
Mie menisin sinuna kuten muutkin totes, niissä kamppeissa jotka tuntuu itestä eniten omantyyliseltä ja hyvältä. Farkut on aina 👍 ja mie ainakin kahtelen mielelläni häntä semmosissa😉 Eipä pidä ajatella nyt tätä äskeistä liikaa tai iskee taas tulet 😅 Lautalattia ja villasukat ei aina ole kovin hyvä yhistelmä nimim. kokemusta on, mutta ei ne sais mitenkään mun romantiikkaa tapettua jos tyyppi on muuten oikea 😉
Tukka auki on mun mielestä aina seksikästä, mutta saa se kiinnikin olla. Tekispä muuten mieli "sotkea" nyt erään henkilön tukka ❤
Mieluummin auki, varsinkin jos muulloinkin on.
Olkoot sitten auki, jos se on vallitseva mielipide. Aina väittävät etten muka kysy muiden mielipiteitä. Kiitos muuten kommenteista.
Ihana kuulla jonkun treffeistä. Olisipa itsellänikin tänään tapaaminen. Ankeaa kun ei ole edes flirttiä meneillään kenenkään kanssa, joten mitään tuskin tulee tapahtumaan lähiaikoina treffien suhteen.
Sama tilanne täällä, päästäisiimpä tästä koronasta eroon ja pääsisi edes näkemään uusia ihmisiä.
Minä haluaisin tavata vain yhden rakkaan ❤Vaikka ilmeisesti täällä ei uskota rakkauteen ensisilmäyksellä, eikä saisi sanoa ihastustaan rakkaaksi 😳 Mä sanon siitäkin huolimatta😍
Niinpä, itselleni on tullut koronan vuoksi ihan kumma tarve löytää parisuhde, vaikka ennen ajattelin vaan että tulee vastaan kun tulee. Nyt ei tosiaan edes tapaa ketään uusia ihmisiä, miten voisi mikään suhdekaan alkaa. Kaikki ihmiset on pakko kiertää kaukaa ja maski on päällä aina kun jossain liikkuu. Niistä vielä irtoaa jotain karvaa hengitykseen.
Mullakin alkaa silmät valua jos on paperinen maski. Kankaiset on parempia.
Yksi nainen olisi ajatuksissa, mutta siitä ei tuu mitään. Pakko tavata joku muu.
Voi varmaan käydä jollekin mutta ei mitenkään yleistä.
En jaksa pestä niitä kankaisia. Kurjaa kun kaikkien suhdeasiat on nykyään hankalia.
Miksi ei tule?
Sillä on jo nainen.
Miten treffit meni?:)
Maanjäristykset vain vahvistavat vaikka maa ja taivas katoavat.
Joo. Tarkoitus oli pysytellä sinkkuna ja korkeintaan deittailla kevyesti turvavälit pitäen. Kohtasinkin yllättäen suuren koronaromanssini ja sillä tiellä olen edelleen.
Voi miten ihanaa, onneksi olkoon!
Heti kun saan koronarokotteen, etsin itselleni parisuhteen. On niin mitta täynnä tätä sinkkuutta ja yksinoloa, ettei mitään rajaa.
Sama fiilis täälläkin, miten aiot edetä?
Kyllä todellakin tää korona aika on ollut hermoja kysyvää. Kaipaan rinnalleni ihmistä. Ei minkäänlaista toisenihmisen kosketusta aikoihin. Jo tämä kuihduttaa.
Käydä sellaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa pääsee juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Vierastan nettideittailua yms, mutta ehkä sitäkin joutuu yrittämään, jos muu ei onnistu.
Hassua että satuttiin kirjoittamaan yhtä aikaa, kun täällä on vähän kirjoittajia:)
Tuo kosketuksen puuttuminen on tosiaan vähän outoa, mutta itse kaipaan kyllä enemmän parisuhteen muita osa-alueita.
Minä kaipaan kaikkia parisuhteen osa-alueita oikean naisen kanssa. Keskusteluja, tutustumista, jakamista. tukemista, ja hulluttelua sekä tietysti kosketusta hellyyttä ja fyysistä puolta. Sydän.
Mitä osa-alueita?
Niin minäkin kaipaan kaikkia parisuhteen osa-alueita. Kaikkea muuta saa ystäviltä, mutta korona aikaan keneltäkään ei saa kosketusta. Siksi kirjoitin kosketuksen kaipuusta.
Kyllä ne ovat kaikki tärkeitä, mutta itse kaipaan erityisesti nyt korona-aikana parisuhteesta eniten tunnetasoa ja saatavilla oloa. Niitä ei saa ystäviltä samalla tavoin.
Minusta ystäviltä ei saa myöskään noita mainittuja tunnetasoa ja saatavilla oloa, koska ystävyyssuhde on erillisempi. Parisuhteessahan ollaan paljon kiinteämmin yhdessä ja toistensa ensisijainen ihmissuhde, kun taas ystäviä on useita eikä siihen myöskään liity ihan yhtä voimakasta tunnesidettä.
Onhan asia noin, vaikka läheinen ystävyyssuhde jollain lailla alkaa muistuttaakin parisuhdetta. Näin olen ollut huomaavinani omalla kohdallani. Vai onko ollut tuuria ystävien suhteen..
Parisuhdetta tässä itsekin kaipailen ja odotan löytäväni. Saanee odottaa ainakin kunnes korona on ohi, eipä tässä arvaa lähteä treffipaikkoihin istuskelemaan vaikka jonkun bongaisikin, mistäköhän maskit päällä..
Mitä muuten mieltä ootte, voinko ehdottaa yhdelle naiselle kävelytreffejä koronan takia? vaikka on jo huonot säät?
Ite ainakin lähtisin, mutta veikkaan ettei kaikki.
Kyllä ulkona vois kävellä.
Hyvä idea, lähtisin heti ainaski se erään kanssa. Ostin juuri uuden lämpimän pipon ☺
Itse en osaa nähdä läheistäkään ystävyyssuhdetta kovin samanlaisena parisuhteen kanssa. Ehkä meillä sitten on erilaisia ystäviä. Mielestäni ystävyyssuhde on tunnetasolla etäisempi ja erillisyyttä korostavampi kuin parisuhde. Ystävät eivät myöskään ole mielestäni jatkuvasti tavoitettavissa, eikä sellaista voi ystävältä edellyttääkään. Kuitenkin parisuhteessa sellainen kuuluu ilman muuta asiaan ja on lähtöoletus.
Ei tosiaan tulisi mieleen mennä jonnekin yleisiin tiloihin turhaan, pakolliset käynnit riittävät. Muutenkin treffit maski päällä olisivat oudot, osa nonverbaalista viestinnästä jäisi pois.
Tietysti voit ehdottaa, itse en mielelläni lähtisi huonolla säällä kävelylle koska hitaasti kävellessä tulisi kylmä, eikä voisi yhtään pysähtyä. Mutta kuten näet, moni muu lähtisi kävelylle.
Täällä yksi joka voisi lähteä ja on lähtenytkin kävelytreffeille KESÄLLÄ. Tähän vuodenaikaan joutuisi pukeutumaan melko tukevasti. Toinen ongelma on juuri kävelyvauhti, treffeillä kävellään hitaasti eikä painella tuhatta ja sataa kylmissään ja märkänä.
Niinpä, itse tykkään kyllä kovasti kävelystä liikuntamuotona ja kävelen usein 7-10 kilometrin lenkkejä. Silloin en kuitenkaan ole missään treffiasussa, enkä muutenkaan laittautuneena vaan meikittä urheiluvaatteissa.
Kaupunkikävely sopii treffeille talvellakin, jos ei ole kaatosadetta tai paukkupakkasia. Verkkapukua ei tarvita kaduilla astellessa. Toisaalta siitä olisi mukava siirtyä viihtyisään kahvilaan jatkamaan keskustelua, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista tai järkevää.
Itse en piittaa treffikumppanin asusta tuon taivaallista, kunhan ei ole likaisissa vaatteissa. Omakin on mitä sattuu.
Kaupunkikävely voi olla kyllä romanttista vaikka sateenvarjojen alla, jos voi poiketa tunnelmalliseen kahvilaan välillä. Itse tykkään pukeutua treffeille ja meikatakin, urheiluasussa en ainakaan halua olla. Muutenkin on kiva että treffit erottuvat jotenkin arjesta, ettei kaikki ole yhtä ja samaa harmaata.
"Muutenkin on kiva että treffit erottuvat jotenkin arjesta" Samaa mieltä, mitä ideaa on kotitreffeissä, tilataan joku pitsa ja tuijotetaan telkkaa vanhoissa verskoissa tmv.
Niinpä, nämäkin on makuasioita. Itse koen ettei arkinen tunnelma sovi treffeille ja ihmettelen miksi edes mennään treffeille, jos ei haluta mitään arjesta poikkeavaa. Tietysti suhteeseen myöhemmin kuuluu myös paljon arkista, mutta en oikein näe mitään syytä heti aloittaa arkisesti tapailuvaiheessa.
Samaa mieltä tästä. Liika arkisuus tappaa romantiikan ja koko suhde kääntyy äkkiä kaverilliseksi. Koettu on ihan itse parikin kertaa..
Kuoleentuuhan se kipinä, jos kummallakaan ole mitään yritystä ylläpitää. Arkisuutta tulee tarpeeksi ilmankin, että sitä ehdoin tahdoin haetaan.
Muutamat ensimmäiset treffikerrat muulla kuin kotosalla ja senkin jälkeen välillä muutakin ohjelmaa kuin Netflixit sun muut.
Kyllä se voi tappaa.
Minulla työpaikalla olleen ihastuksen kanssa arjen todellisuus villasukkineen ja ulkoiluvaatteineen ei ainakaan ole vaikuttanut negatiiviseti minun tunteisiini saatika romantiikkaan ja haluun häntä kohtaan. Tunteet ainoastaan vahvistuivat arkea hänen kanssaan, töissä kylläkin, kokiessani ja näin jälkikäteen ajatellessani arki oli juhlaa ja voi jos sen olisikin voinut hänen kanssaan siinä arjessa lähemmin jakaa.. Toki muistan myös hetkiä, kun hän oli hieman ehostanut itseään, kahdesti katsoin ☺ mutta kaunein hän oli puna poskillaan saunan jälkeen eräissä illanistujaisissa 😊
Työpaikka ja treffit ovat erilaisia tilanteita, ei niitä voi noin verrata.
Toki en tiedä miten hän minut villasukissa ja ulkoiluvaatteissa vaatteissa ja hiestäkin välillä märkänä koki.. Mutta minulle se kaikki arjessa tapahtuva tutustuminen oli vaan ihanaa ❤
Hyvä mutta itse en kuitenkaan menisi treffeille urheiluvaatteissa ja hikisenä. Jokainen tyylillään.
Todellakin ovat. Työpaikalla käytetään työhön sopivia vaatteita, vaikka ei olisikaan työnantajan määräämää asua. Treffeille sen sijaan pyritään laittautumaan parhaimilleen.
Toki näin mutta sanon vaan että romantiikka ja halu ainakin sen ihanimman kanssa ei ole arjestakaan säikähtänyt. Työpaikkaruokalassa kyllä käytiin aika monesti työasioissa ihan kahdestaankin. Mutta ei kai niitä treffeiksi voi laskea.. Vaiks oli kyllä aivan mahtavaa hänen tarinoitaan kuunnella. Oli kyllä vaikeaa keskittyä syömiseen kun hän minun edessäni istui.. Ja katsella häntä kun halusin vain hänen huulensa ihan muihin harrastuksiin 😉 Tulipas hurja ikävä 😢
Nyt menee asiat sekaisin, ei työpaikkalounas ole treffit vaikka itsestä tuntuisi miltä. Treffit on yhteisesti sovittu tapaaminen, jossa molemmat tietävät olevansa treffeillä.
Se on totta. Mutta ei romantiikka niin vain arjessakaan katoa, ja arkisista asioista voi tehdä romanttista.. Toki pienillä ja suuremmilla romanttisilla teoilla on paikkansa, kuten niillä oikeilla treffeillä :)
En ole koskaan nähnyt työpaikkaruokalaa, missä olisi romanttinen miljöö, mutta en mene sanomaan etteikö sellaista voisi olla. Ajattelen kyllä muutenkin samoin kuin edellinen, treffeillä ei voi olla tietämättään ja tuntuisi kyllä tosi kummalta, jos joku noin vaan kuvittelisi olevansa treffeillä ja itse ei tietäisi siitä mitään. Paitsi että silloin sitä ei tietäisi, mutta jos jälkeenpäin kuulisi niin se tuntuisi tunkeilevalta.
Mitä väliä sillä on mitä joku mielessään ajattelee, jos ei tee mitään eikä sano mitään.. en voi tajuta.
Ihmiset kokevat asiat eri tavoin, minusta tuollainen tuntuisi tunkeilevalta jos en itse olisi asiassa mukana. Jokaisella on oikeus tuntea omalla tavallaan.
Mielestäni ei muutenkaan kannata kehitellä omassa mielikuvituksessaan kovin pitkälle meneviä juttuja ilmaisematta tunteitaan suoraan toiselle.
No se on totta. Meillä on kyllä ollut viritystä molemmin puolin puheenkin tasolla.. Hän tietää kyllä ihastukseni. Minustakin olisi vaivaannuttavaa jos joku minun tietämättäni kuvittelisi kaikenlaista, mutta toisaalta kunhan hän ei minua käyttäydy ikävästi kohtaani niin mikäpä siinä..
Ihastun muutenkin harvoin joten en yleensä harrasta päiväunelmointia yms mielikuvitusjuttuja. Harvoin unelmoin mistään, tämän ihastuksen kanssa olen sellaiseenkin sortunut.
Ei kai siinä sitten mitään ongelmaa ole, jos mielenkiinto on molemminpuolista. Ymmärsin että kyseessä oli oman mielen kuvitelma.
Minäkin ihastun ja rakastun harvoin, mielikuvitusta kyllä riittää, mutta se suuntautuu enimmäkseen muihin asioihin.
Vali ja seli lienevät valtin ja maltin kääntöpuolia, keisaroitahan ei paineta alasti. https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/7634e4c7-c1a2-4374-8faa-3b65a4685f45
Ansaita pitäisi, ei kuitenkaan liian suurin odotuksin.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4b0009ad-026c-4f07-97fa-6582c6a85e63
Terveet valitukset syrjäytetää, tuleeko kuvauskielto lakiin sitten?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8aeb793a-e475-4848-81f3-bc02e1556a16
On ollut, ilman koronaa olisin saanut ehkä halata.. se ei varmaan olisi muuttanut lopputulosta mutta ainahan siitä voi haaveilla
Miksi et halannut ennen koronaa?
Niinpä. Olisi pitänyt.
Miksi lopputulosta ei voi muuttaa?
Meillä oli jokin fyysinen etäisyys, ehkä oma varautuneisuuteni, niin ei tullut aiemmin halattua. Kerran halasin, mutta se huono tilanne, onnitella halusin kuitenkin..
Tuo siis sivusta.
Minäkin haluaisin tietää.
Kuka sen voi tietää, jos et itsekään tiedä.
No sen voi varmasti vielä muuttaa. T: Tonttu, joka uskoo joulupukkiin
Siinä tapauksessa varmasti teet niin.
Niin teenkin. Virtuaalinen halaus tähän hetkeen. Tulevaisuudessa sitten ihan oikea.
Kaikki tai ei mitään.
Kaikki. Ihan kaikki.