Fantasia tai sen kaltaiset tarinat olivat ensin tarkoitettu aikuisille. Eihän Kalevala, kuningas Arthur, skandinavian Eddat tai kelttiläisen mytologian syklit miltään mukavilta iltasaduilta näytä.
Väilillä niitä sitten kuitenkin muokattiin lapsille sopiviksi, kuitenkin vaikutteet edellä mainituista säilyttäen. Kaipa Disneykin muokkasi niitä vielä vähäsen jotta niistä saatiin kunnon rahasampo.
Mutta kun fantasiaelokuvia, videopelejä tai uudempia fantasiakirjoja (kuten The Witcher eli Noituri) nykyään katsoo, niin sadut ovat taas aikuisille. Niin kivuliasta aihetta ei olekaan etteikö sitä voisi fantasiassa käsitellä.
Väilillä niitä sitten kuitenkin muokattiin lapsille sopiviksi, kuitenkin vaikutteet edellä mainituista säilyttäen. Kaipa Disneykin muokkasi niitä vielä vähäsen jotta niistä saatiin kunnon rahasampo.
Mutta kun fantasiaelokuvia, videopelejä tai uudempia fantasiakirjoja (kuten The Witcher eli Noituri) nykyään katsoo, niin sadut ovat taas aikuisille. Niin kivuliasta aihetta ei olekaan etteikö sitä voisi fantasiassa käsitellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teininä luin intohimoisesti Taru Sormusten herrasta -kirjaa. Lapsena ja teininä mua myös kiinnosti Arthur ja Pyöreän pöydän -ritarit ja Kalevala ja Kreikan mytologia, kun niitä luettiin koulussa. Luin nyt loppukesällä/alkusyksyllä Led Zeppelinin Robert Plantin elämänkerran ja siinä sanottiin, että hän oli nuorena kiinnostunut Taru sormusten herrasta -kirjasta ja kuningas Arthurista ja kaikenlaisista mytologioista sekä historiasta (itsekin olin nuorempana erityisen kiinnostunut myös historiasta ja vieläkin olen jonkun verran) ja muistui mun lapsuus ja teini-ikä mieleen näiltä osin.