Kustantamot tuottavat myös eräänlaisia omakustannekirjoja, kuten firmojen ja yhteisöjen historiikkeja ja muistelmateoksia.
Siis, kirjoitan nyt suurista ja pitkään toimineista kustantamoista.
Tämä kustannustapa on levinnyt jonkin verran myös kaunokirjallisuuteen.
Kustantaja antaa kokemuksensa ja ammattilaisensa kirjailijan käyttöön, ja kirjailija maksaa kaiken, kirjojen painatuksenkin. Kustantajaa lähellä olevat mediat ja kirjablokkaajat luovat kirjailijalle brändiä taitavana kirjoittajana, joka kantaa huolta maailman tilasta, ja on vielä kaiken lisäksi ulkonaisestikin viehättävä. Se ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan kirjailija maksaa. Hän voi valita haluamansa mainospaketin itse.
Tällainen brändäys hämää monia, ja ennen kaikkea kirjailijaa itseään. Seuraavaksi hänelle myydään kirjan julkaisua ulkomaankielille, johon kirjailija tietenkin suostuu, sillä hän on menestyksen huumassa unohtanut olevansa maksajan paikalla.
Seuraava kirja julkaistaan samalla systeemillä, ja kirjailija asettaa siihen paljon toiveita. Hän kuvittelee itsensä Seppo Jokisen tai Ilkka Remeksen kaltaiseksi mestariksi ja odottaa samanlaista menestystä.
Jossakin vaiheessa kirjailija huomaa, että hän ei pysty enää maksamaan uuden kirjan kustantamista. Huuma on haihtunut, ja kirjojen myynti jäänyt vähäiseksi. Lukijoita ei kiinnosta.
Kirjailijan perhe on hajonnut, omaisuus mennyt, ja jäljelle jäi vain velkaa, ja muutama huonosti kirjoitettu kirja kirjastojen hyllyihin.
Siis, kirjoitan nyt suurista ja pitkään toimineista kustantamoista.
Tämä kustannustapa on levinnyt jonkin verran myös kaunokirjallisuuteen.
Kustantaja antaa kokemuksensa ja ammattilaisensa kirjailijan käyttöön, ja kirjailija maksaa kaiken, kirjojen painatuksenkin. Kustantajaa lähellä olevat mediat ja kirjablokkaajat luovat kirjailijalle brändiä taitavana kirjoittajana, joka kantaa huolta maailman tilasta, ja on vielä kaiken lisäksi ulkonaisestikin viehättävä. Se ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan kirjailija maksaa. Hän voi valita haluamansa mainospaketin itse.
Tällainen brändäys hämää monia, ja ennen kaikkea kirjailijaa itseään. Seuraavaksi hänelle myydään kirjan julkaisua ulkomaankielille, johon kirjailija tietenkin suostuu, sillä hän on menestyksen huumassa unohtanut olevansa maksajan paikalla.
Seuraava kirja julkaistaan samalla systeemillä, ja kirjailija asettaa siihen paljon toiveita. Hän kuvittelee itsensä Seppo Jokisen tai Ilkka Remeksen kaltaiseksi mestariksi ja odottaa samanlaista menestystä.
Jossakin vaiheessa kirjailija huomaa, että hän ei pysty enää maksamaan uuden kirjan kustantamista. Huuma on haihtunut, ja kirjojen myynti jäänyt vähäiseksi. Lukijoita ei kiinnosta.
Kirjailijan perhe on hajonnut, omaisuus mennyt, ja jäljelle jäi vain velkaa, ja muutama huonosti kirjoitettu kirja kirjastojen hyllyihin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse olen ajatellut, että en panostaisi tällaiseen projektiin kuin sen verran minkä olen valmis häviämäänkin. Eräänlaista riskisijoittamista omaan haaveeseen. Tosin tässä tilanteessa valitsisin puhtaasti omakustanteen, josta saan sitten isomman voitonkin. Kustantajaa en ihan hirveästi koe tarvitsevani tuollaiseen diiliin. Olisikin parempi, että kirjailijat tekisivät vaikka omakustannesyndikaatin, joka pistäisi kustantajatkin tarjoamaan vähän parempia diilejä.
Avainlause on tämä: "ja muutama huonosti kirjoitettu kirja kirjastojen hyllyihin". Pitää pyrkiä kirjoittamaan niin hyvin, että ensinnäkin syntyy sopimus kustantamon kanssa ja toiseksi kustantamo haluaa markkinoida lupaavaksi katsomaansa kirjaa.
Kirjastot, divarit ja kierrätyskeskukset ovat täynnä kirjoja joita juuri kukaan ei halua lukea.
Eli siinä on kyllä hyvätkin puolensa, että ensimmäistä romaaniaan kirjoittavan on hyvin vaikea saada kustannussopimusta. Se kummasti nostaa laadun tasoa. Tosin siitä en pidä, että kustantamot aivan holtittomasti tuottavat markkinoille julkkisten kirjoittamia tekeleitä tai heitä koskevia elämänkertoja. Niiden elinkaari on tavallista romaaniakin lyhempi.
Jos alle prosentti esikoiskirjailijoiden käsikirjoituksista hyväksytään, niin kyllä siinä jää varmaan jokunen helmikin huomaamatta. Ylityöllistetyt kustannustoimittajat silmäilevät ehkä ensimmäisen ja viimeisen sivun romaanista, siirtyvät sitten toiseen. Lisäksi onko heidän makunsa sama kuin kuluttajien maku?
Kuluttajien maku on pelkkä illuusio. Elokuvat, sarjat, vaatteet, kosmetiikka, sisustaminen, autot... Kaikki on tuotteistettu, ja mainonnan avulla luodaan kuvitelma hyvästä mausta ja tarpeesta. Kirja on tuote samalla lailla kuin hampurilainen. Ja joku valitsee meidän hampurilaisemme välistä pursuavan majoneesin.
Jos hampurilainen on huono fiksut huomaavat sen heti, ja tyhmät jonkin ajan kuluttua.
Huonojen tuotteiden brändäys kantaa aikansa.
Ei pahinkaan idiootti voi enää väittää, että Kauniit ja rohkeat- sarja on suurta taidetta ja taitavaa psykologista draamaa. Silloin sarjan alussa niin suorastaan vaahdottiin ja kehoitettiin suomalaisia miehiä katsomaan sitä, sillä heillä muka olisi ollut paljon opittavaa Ricceltä.
Tuomas Kyrö. Lue koko Mielensäpahoittaja- kirjasarja ja kerro monta "helmeä" löydät. Uusin ja useimmat täyttä kökköä, mut kauppa käy. Brändäys. Se on se brändäys.
En pysty lukemaan ensimmäistäkään.
Tuomas Kyrön brändätyn tuotteen ulkopuolelle jää kuitenkin suuri joukko älykästä lukemista kaipaavia henkilöitä.
Eikös se ole hyvä, että joku tekee kustantamoihn tarjottavalle kuonalle edes jotain esikarsintaa, niin ei maksavan yleisön silmiin osu ihan mikä tahansa kura?
Onko kenelläkään henk.koht. kokemusta kirjan julkaisemisesta tällaisena tilauskirjana, olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia (- siis muutakin kuin "rahat meni").
Olen nähnyt joidenkin kustantamoiden sivuilla tilauskirjoja. Vaikuttavat korkealaatuisilta tuotoksilta, ja joihinkin on otettu mahdollisesti ulkopuolinen kirjoittajakin (siis ammattilainen, jos tilaaja ei kykene itse kirjoittamaan teosta). Vaikea uskoa, että kustantamo lähti lanseeraamaan markkinoille kirjaa, joka on kirjoitettu surkeasti vain siksi, että saa kirjasta rahaa. Minkä kuvan tämä loisi kustantamosta...
Kustannustoimittajan avulla karsitaan virheet, ja mainososasto saa kelvottoman kirjan näyttämään hyvältä.
Millä perusteella tällainen kirja on 'kelvoton'? Eli kustannustoimittaja korjaa oikeisnirjoitusvirheet ja kirja on siltä seisomalta valmis markkinoitavksi, sisällöstä viis, niikö?
Niin se varmaan menee. Sisällöstä viis. Kyllä se joistakin kirjoista näkyy. Epäuskottavia ja liioiteltuja tapahtumia ja henkilöhahmoja, kömpelöt juonikuviot jne....
Tuntuisi erikoiselta, että kustantamo julkaisisi maksusta surkeita romaaneja. Romaaniahan ei voi muokata miten vain, että siitä saadaan kelvollinen - sen on oltava kelvollinen jo valmiiksi.
Jos romaanikirjailijatkin julkaisevat tällä menetelmällä nykyään, niin millä he elävät? Kulut ovat niin suuret, että kirjan myynti ei tuota mitään.