Ministeri Anneli Saarikko piti puheen kirkolliskokoukselle. Vaparit ovat tietysti jo tästä raivona. Mutta mikä raivo repeääkään hänen sanoistaan!
Saarikko sanoi mm. seuraavaa:
"Valtioneuvoston turvallisuusstrategiassa on määritelty, miten varaudumme yhteiskuntaamme mahdollisesti koituviin uhkiin. - - Henkisen kriisinkestävyyden turvaamiseen kuuluu myös hengellisen toiminnan edellytysten turvaaminen. - - Evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti ollut maassamme tärkeä henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistaja ja osallistunut laajasti myös kriisityöhön. Kirkko on auttanut menetyksen, surun ja epävarmuuden käsittelyssä ja tuonut toivoa sinne, missä se on ollut kadoksissa. Apua on tarjottu kaikille, eikä kirkon jäsenyys ole ollut avun saannin edellytys."
Siis myös vapareita autetaan kirkossa. Kuulen jo uhkaavaa murinaa vapareilta. Heitä ei saa auttaa. Mutta kohta murina kasvaa raivohuudoksi. Saarikko jatkaa:
"Kirkon diakoniatyö on yhteistyössä kuntien kanssa kehittänyt nopeassa tahdissa
ratkaisuja, joilla apua on saatu välitettyä myös ihan konkreettisesti erityisesti haavoittuvimmissa asemassa oleville. - - 1990-luvun laman oppien perusteella tiedämme, että diakoniatoiminnan tarve tulee edelleen kasvamaan. Hallitus on halunnut tukea tätä arvokasta ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin juuri myöntänyt evankelis-luterilaiselle kirkolle yli 4,4
miljoonan euron suuruisen erityisavustuksen diakoniatoiminnan tukemiseen."
Nyt alkaa vapareiden raivokas huuto ja hiusten repiminen. Mutta ei tässä vielä kaikki. Ministeri puhuu kirkkolaista:
"Perusperiaatteita ei ole tarkoitus muuttaa: kirkko on niin merkittävä yhteiskunnallinen toimija, että sen toiminnasta on järkevää säätää omalla lailla.
1800-luvulta, autonomian ajalta periytyvä säätämisjärjestys, jossa eduskunta hyväksyy kirkolliskokouksen esityksen, on edelleen perusteltu. Se suojelee kirkon autonomiaa ja edistää uskonnonvapautta. En näe kirkon ja valtion suhteissa muutostarpeita tämän osalta."
Vaparit menettävät järkensä tässä kohtaa. He kirkuvat ja karjuvat sitä vastaan, että suojellaan kirkon autonomiaa eli eroa valtiosta. He eivät siedä uskonnonvapauttakaan, jota ministeri kannattaa kirkkolakiasiassa.
Saarikko sanoi mm. seuraavaa:
"Valtioneuvoston turvallisuusstrategiassa on määritelty, miten varaudumme yhteiskuntaamme mahdollisesti koituviin uhkiin. - - Henkisen kriisinkestävyyden turvaamiseen kuuluu myös hengellisen toiminnan edellytysten turvaaminen. - - Evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti ollut maassamme tärkeä henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistaja ja osallistunut laajasti myös kriisityöhön. Kirkko on auttanut menetyksen, surun ja epävarmuuden käsittelyssä ja tuonut toivoa sinne, missä se on ollut kadoksissa. Apua on tarjottu kaikille, eikä kirkon jäsenyys ole ollut avun saannin edellytys."
Siis myös vapareita autetaan kirkossa. Kuulen jo uhkaavaa murinaa vapareilta. Heitä ei saa auttaa. Mutta kohta murina kasvaa raivohuudoksi. Saarikko jatkaa:
"Kirkon diakoniatyö on yhteistyössä kuntien kanssa kehittänyt nopeassa tahdissa
ratkaisuja, joilla apua on saatu välitettyä myös ihan konkreettisesti erityisesti haavoittuvimmissa asemassa oleville. - - 1990-luvun laman oppien perusteella tiedämme, että diakoniatoiminnan tarve tulee edelleen kasvamaan. Hallitus on halunnut tukea tätä arvokasta ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin juuri myöntänyt evankelis-luterilaiselle kirkolle yli 4,4
miljoonan euron suuruisen erityisavustuksen diakoniatoiminnan tukemiseen."
Nyt alkaa vapareiden raivokas huuto ja hiusten repiminen. Mutta ei tässä vielä kaikki. Ministeri puhuu kirkkolaista:
"Perusperiaatteita ei ole tarkoitus muuttaa: kirkko on niin merkittävä yhteiskunnallinen toimija, että sen toiminnasta on järkevää säätää omalla lailla.
1800-luvulta, autonomian ajalta periytyvä säätämisjärjestys, jossa eduskunta hyväksyy kirkolliskokouksen esityksen, on edelleen perusteltu. Se suojelee kirkon autonomiaa ja edistää uskonnonvapautta. En näe kirkon ja valtion suhteissa muutostarpeita tämän osalta."
Vaparit menettävät järkensä tässä kohtaa. He kirkuvat ja karjuvat sitä vastaan, että suojellaan kirkon autonomiaa eli eroa valtiosta. He eivät siedä uskonnonvapauttakaan, jota ministeri kannattaa kirkkolakiasiassa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ai niin, linkki unohtui. Se on tässä. Pyydän, että ylläpito ei poista sitä. Vain linkin kautta vaparit näkevät, että ministeri todella puhui näin. https://www.epressi.com/tiedotteet/uskonto/ministeri-annika-saarikko-kirkko-on-tarkea-henkisen-tasapainon-vahvistaja.html
Turha tulla väittämään, että aloituksessa valehdeltaisiin. Vaparit itse valehtelevat, kun syyttävät toisia valheista.
Vapareista eroaminen järkevää.
Ainoa järkevä teko Vaparilta.
"Se suojelee kirkon autonomiaa ja edistää uskonnonvapautta."
Ja tämän vaparit haluavat hävittää. Ovatko he siis valtionkirkon kannalla uskonnonvapautta vastaan? Siltä näyttää.
Niin, tätä väitettähän ei ole tässä perusteltu mitenkään. Ulkopuolisessa kontrollissa oleminen = autonomiaa. Sota = rauhaa. Vankeus = vapautta.
No mutta vakavasti puhuen: millä tavalla uskonnonvapautta edistää se, että yksi uskontokunta toimii eri säännöillä, oikeuksilla ja parlamentaarisella prosessilla kuin muut?
Julkisen toimijan toiminnasta tulee säätää lailla. Meillä on laki Punaisesta rististä. Miksei siis kirkostakin. Ongelma vain on se, että laissa valtio voi säätää kirkolle mitä vain, mikä on uskonnonvapauden kannalta kyseenalaista. Siksi on nykyinen järjestelmä, joka ottaa huomioon uskonnonvapauden.
Prosessi on siis uskonnonvapautta turvaava ja vaparit haluavat selvästi tuhota uskonnonvapauden.
No niin., miksi sitten yhden uskontokunnan ylipäätään tulee olla julkista valtaa harjoittava taho? Jos lakia tehtäisiin nyt puhtaalta pöydältä, millä ja miten tämä asema perusteltaisiin nykymaailmassa?
Saarikko vastaa sinulle: "kirkko on niin merkittävä yhteiskunnallinen toimija, että sen toiminnasta on järkevää säätää omalla lailla."
Miten niin yhden? Kaksi niitä on. Ja miksei uskontokuntakin voi olla julkista valtaa harjoittava taho, jos yhdistyskin voi olla ja siitä yhdistyksestä säädetään lailla?
Vaikuttaa siltä, että haluat dissata uskontokuntia.
Ensinnäkin, kiitos että lisäsit linkin lähteeseen.
Toiseksi, olisit voinut kirjoittaa aloituksen kuitenkin asiallisesti ja jättää pois tarpeettomat kuvitelmasi reaktioista. Vai halustiko edes asiallisesta keskustelua tästä? Ehkä et.
Kolmanneksi, Saarikolla on oikeus mielipiteeseensä ja näkemykseensä kirkon ja sen toiminnan merkityksestä, ja hyvä että hän kertoo sen myös selkeästi julkisuuteen. Puheenvuoron kohdeyleisö (kirkolliskokous) tietenkin asettaa sisällölle oman kontekstinsa.
Osasta Saarikon näkemyksiä voi helposti olla samaa mieltä, etenkin kirkon roolia ja merkitystä auttamistyössä menneisyydessä ei sovi väheksyä. Nyky-yhteiskunnassa kuitenkin kirkon rooli uskonnollisena toimijana ja toisaalta sen rooli yleisenä auttamisorganisaationa ja julkiseta valtaa käyttävävänä toimijna alkavat olla koko ajan enemmän ristiriidassa keskenään. Sekä uskonnollista että julkisvallan toimijaroolia vahvistaisi ja selkiyttäisi, jos nämä osat selvästi erotettaisiin toisistaan. Nykyisen sekaroolin asemaa ja oikeutusta/perusteluja pitäisi pohtia enemmän, ja siihen Saarikon puhe ei ota kantaa.
Aloittaja luultavasti tuntee vapareita. Ainakin minun tuntemani vaparit ovat koko ajan vihaisia ja välillä vähän vihaisempia ihan mistä tahansa syystä. siltä pohjalta pidän aivan uskottavana, että vaparit raivoavat tästä(kin). Miksi vaparien raivoreaktioista ei saisi puhua?
Miksi menneisyydessä olisi ollut ok, mutta nyt ei? Asetatko menneisyydelle eri ihanteet kuin nykyisyydelle? Oliko uskontopakko mielestäsi ok 1800-luvulla?
Saarikkohan nimenomaan ottaa kantaa perusteisiin.
Tietenkin menneisyydestä puhuttaessa täytyy ottaa huomioon ajanjakson realiteetit. Erilaisista ideaaleista voidaan puhua, mutta silloin juututaan monesti vain jossitteluihin mikä on sinällään ihan viihdyttävääkin.
Jo s puhutaan vaikka 1800 -luvusta tai 1900 -luvun alkupuolestakin, niin on otettava huomioon silloinen yhteiskunnan rakenne ja valtion ja kuntien rooli. Jos ja kun tuolloin avustustyön rooli lankesi kirkon ylläpidettäväksi, niin hyvä että edes se hoiti asiaa. Kirkko oli merkittävä osa yhteiskuntaa, julkista hallintoa ja myös ihmisten jokapäiväistä elämää. Uskontopakko taas mielestäni ei ole yhteen sen enempää ok tai ideaali menneisyydessä kuin nykyisyydessäkään - valitettavasti menneisyydessä tilanne oli kuitenkin toinen ja siksipä kirkon asemakin perustuu aiempaan pakkoon - kirkon hyväntekeväisyys ja auttaminen eivät ulottuneet kirkon uskonnolisen kontrollin ulkopuoelella oleville.
Onko siis niin, että kirkon asema on perusteltavissa vain sen (osittain pakkoon perustuneella) merkityksellä menneisyydessa, mutta nykytilanteessa sen asemalle ja oikeuksille ei löydy todellisia perusteluita?
Kukaan ei ole pakkoa kannattanut tässä keskustelussa. Saarikko vastaa: "kirkko on niin merkittävä yhteiskunnallinen toimija, että sen toiminnasta on järkevää säätää omalla lailla."
Arvio perustuu nykypäivään. Saarikko myös kertoi, että kirkko on edelleen merkittävä avustusrintamalla. Siinä niitä todellisia perusteita. Sinähän et tietysti niitä katso, koska viha sumentaa ajattelusi.
Kaikki uskonnottomat eivät kuitenkaan ole vaparien kaltaisia vihaajia. Se näkyy vaparien olemattomassa jäsenmäärässäkin. Siksi uskonnottomanakin voi hyvin ymmärtää, että kirkon toimintaa tulee säätää lailla.
Olisit nyt jättänyt ad hominemit pois.
Kirkolle annetaan rahaa avustustoimintaan --> kirkon avustustoiminta on merkittävää --> kirkolle annetaan rahaa avustustoimintaan --> jne jne. En kiistä millään muotoa kirkon tekemän avustustyön laajuutta enkä sen merkitystäkään. Kyseenalaistan kuitenkin tämän avustusroolin kyljessä tulevaa yhden uskontokunnan aseman pönkittämistä ikäänkuin valtion virallisena uskontona.
Kuten aiemmin kirjoitin, yhtäältä kirkon uskonnollista roolia ja toisaalta sen avustusorganisaatiorooleja kumpaakin selkiyttäisi jos nämä kaksi roolia olisivat selvästi erillään. Kirkko itsekinn kärsii tästä kahtalaisesta roolistaam, kuten näkyy hyvin selävsti esimerkiksi sen päättymättömässä julkisuukriisissta ns homoavioliittojen kanssa missä sen oikeus päättää omista seremonioistaan törmää julkisen vallan rooliin missä ei saisi syrjiä ihmisiä mm. näiden seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Voidaan kysyä, että jos avustusjäjrestelmää rakennettaisiin nyt ihan puhtaalta pöydältä, millä perusteillä yhdelle uskontokunnalle annettaisiin niin iso rooli kuin ev.lut kirkolla nyt on?
PS. minusta keskustelun aihe on mielenkiintoinen, ja tätä keskustelua voisi käydä myös ilman vihakommentointia ja muuta tarpeetonta ilkeilyä ihan asiapohjalta. jos argumentoinnin pääpaino on vastapuolen herjaamisessa niin sitten tätäkään on turha jatkaa pidemmälle.
Aikamoista dissaamista. Kirkon kärsimykset on ihan kirkon oma ongelma. Fakta on kuitenkin se, että kirkolla on maan laajuinen kattava auttamisverkosto. Se siis on olemassa nykyisyydessä. Miksi sitä ei voisi käyttää? Miksi valtion pitäisi ohjelmallisesti ohittaa tällainen mahdollisuus?
En voi sille mitään, että kommentointisi näyttää kovastikin nousevan nimenomaan omasta vastenmielisyydestäsi kirkkoa kohtaan, ei kirkon tosiasiallisesta asemasta yhteiskunnassa ja sen kattavasta verkostosta. Jos et kykene tarkastelemaan asiaa faktapohjalta, vaan valikoit faktoja vihasi käyttöön, keskustelulla ei ole edellytyksiä.
Dissaamista? Missä kohden?
Julkista valtaa käyttävänä tahona kirkon avioliittokäsitysongelmat ovat myös lainsäädännöllinen ja yhdenvertaisuusongelma. Toivottavasti kirkon avustustyössä ei esiinny vastaavaa "omantunnon mukaan" valikointia.
Kyllä, kirkolla on iso organisaatio ja verkosto, ja sitä voi käyttää. Eikö samalla kuitenkin voi arvioida sen oikeutusta ja perusteluita ja mm. sitä tuetaanko yhteiskunnan taholta kenties perusteettomasti? Olemassaolevaa toimivaa organisaatiota ei tarvitse eikä pidäkään kategorisesti ohittaa, mutta ei sitä pidä ottaa itsestäänselvyytenäkään että juuri se on paras tai tehokkain tapa tehdä asioita.
Jos järjestelmää lähdettäisiin rakentamaan puhtaalta pöydältä, olisi maan laajuinen verkosto riittävä peruste antaa kirkon tapainen erityisasema, vai olisiko jotain muitankin merkittäviä tekijöitä jotka olisi tarpeen ottaa huomioon vaatimuksita tai rajaavina tekijöinä?
Oletko sitä mieltä, että uskonnollisen toimijan roolissa avustustyössä ei ole mitään ongelmia, tai jos on niin siitä ei ainakaan saa keskustella? Kirkon aseman roolin kriittinen pohdinta tai kyseenalaistaminen ei nimittäin tarkoita samaa kuin "vastenmielisyys" kirkkoa kohtaan. Voit toki sivupolkuna osoittaa aiemmasta kommentistani kaikki siinä havaitsemasi kirkkoon kohdistamani vihakommentit.
Kun hallitus päättää toimenpiteistä, se ei tee niitä "puhtaalta pöydältä", vaan olemassaolevasta todellisuudesta käsin.
Valikoidut faktat osoittavat, ettet ole tarkastelemassa asiaa puhtaalta pöydältä, vaan arviotasi sumentaa vihamielinen ennakkoasenne.
Jos ihmisille on nälkä ja kirkko tarjoaa aterian, miksi tätä pitäisi kritisoida? Hallitus ei tee niin, ei normaalijärjellä varustettu uskonnoton eikä nälkäinen. Vain vihan sumentama vapari tekee niin.
Tietynlaisessa vasemmistolaisuudessa, jota vapariuskin pohjimmitaan on, vaikka sen ovatkin miehittäneet hyvätuloiset nousukkaat, kaikki kysymykset, aivan kaikki, ovat tasa-arvokysymyksiä. Yksi ei saa avustaa enemmän kuin toinen, kaikilla pitää olla samanmittainen minihame ja täsmälleen samanmittaiset kynnet.
Jos jotkut eivät katso asioita puhtaalta pöydältä, niin kirkon perinteisen kohttuutoman suosituimmuusaseman ylläpitämisen kaannattajat.
Miksi muiden pitäisi maksaa kirkon hyvänteko. Miksi kirkko ei tee sitä omilla rahoillaan. Sehän käyttää minimaalisen osan kirkoverotutota hyväntekoon. Miksi sitä rahaa jota ulkopuoliset, esim. valtio ja kunnat kirkolle hyväntekoon antavat ei anneta kauounkien sosiaalitoimelle.
Kirkkokin on lopettanut itsensä kutsumisen Suomen suurimmaksi hyväntekojärjestöksi, koska tietää väitteen onttouden itsekin, ja kuinka helppoa se on ampua alas.
Aih ja voih että harmittaa!!!
Mitä raivoamista tuossa on. Ministerille normihommaa käydä eri paikoissa.
Vaparit nyt vetävät hernettä nenään vaikka mistä.
Ja sinä siitä että vaparit ei vedä hernettä nenään mistään, ja se harmittaa niin, että ilmsiset olemattoman harmituksensa heidän puolestaa. Hankielämä (alkaa kun lumi tulee maahan.)
Erotkaa vapareista
Kiva kun kerroit, muuten en olisi osannut olla raivona!
Joo ja heti olet raivona, kun tuosta kuulet.
Aloituksesta tulee muutama asia mieleen.
- syntyy vaikutelma, jonka mukaan vain kirkko auttaa heikoimmassa asemassa olevia mutta onko tämä totta?
- annetaan ymmärtää, että kirkko tekee pyyteetöntä työtä, mutta samalla sille syydetään rahaa ja heikossa asemassa olevat ovat hyödykkeitä. Mikä taas johtaa siihen, että vähäosaisia käytetään hyväksi ja heitä on oltava jatkossakin.
Saarikko lienee kirkon asialla.
Aika omituinen tulkinta. Kirkkovihasi sumentaa ajatuksesi, jotkakertovat vain sinusta.
Vaparilla taitaa runsaan juomisen seurauksena olla delirium.
Taitaa vapareita vieläkin vaivata maanantain ryyppyilta.
Vieläkö vaparit jaksaa tätäkin kiukuta?
Mitä tässäon raivoamista? En tajua vapareita.
Miksi vaparit on aina niin raivona?
Erotkaa vapareista
Erotkaa vapareista!