Olen 29-vuotias nainen ja tällä hetkellä hämmästyksestä sekä huolesta sekaisin. Hakeuduin terveyskeskukseen toukokuun loppupuolella, sillä jonkin aikaa esiintyneet yhdynnän aikaiset verenvuodot vaivasivat minua. Siellä lääkäri silmämääräisesti tutkittuna epäili syyksi ektopiaa, sain kuitenkin lähetteen papaan ja onneksi vielä naistentautien polille kolposkopiaan.
Papan tulokset olivat normaalit ja odottelinkin tähystystä melko rauhallisin mielin. Tähystyksessä tehty etikkavärjäys kuitenkin paljasti muutosalueita, ja kolme koepalaa lähetettiin patologille. Kolposkopian diagnoosiksi kirjattiin CIN2.
Pää on pyörällä. Viimeinen vuorokausi on mennyt tietoa hakiessa ja tunteita sulatellessa. Parille läheiselleni kerroin asiasta ja sain lähinnä kehotuksia olla miettimättä liikaa. Totta, mutta ei helppoa.
Mitäpä jos koepaloissa näkyykin syöpää? Entä mitäs, jos kyse on vielä syövän esiasteista. Silloinkin täytyy oppia elämään sen faktan kanssa, että syöpäriskini on moninkertaisen kohonnut, vaikka nämä esiasteet voitaisinkiin hoitaa. Ennen kaikkea tuntuu jotenkin hävettävältä ja noh, kai likaiselta. Kuin olisin tehnyt jotain väärin. Minulla on tasan yksi kumppani koko elämäni ajalta ja seksielämääkin takana ainoastaan kolmisen vuotta. Kondomi on ollut yhdynnöissä käytössä aina. Papilloomaviruksen toki saa käsittääkseni valtaosa ihmisistä jossakin kohtaa elämäänsä, enkä minä sinäänsä tiedä onko sillä väliä milloin ja miten minä sen mahdollisesti olen saanut. SIlti, tuntuu jotenkin epäreilulta.
Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia muiltakin. Mitä tahansa. Koen kyllä suurta helpotusta siitä, että hakeuduin tutkittavaksi ja onneksi asia huomattiin. Pelko jytää silti ja olen jo miettinyt sitäkin, että mitä jos minulla onkin kohdunkaulan syöpä ja ehkä ollut muitakin oireita, jotka olen ohittanut tai en ole tajunnut niistä huolestua.
Papan tulokset olivat normaalit ja odottelinkin tähystystä melko rauhallisin mielin. Tähystyksessä tehty etikkavärjäys kuitenkin paljasti muutosalueita, ja kolme koepalaa lähetettiin patologille. Kolposkopian diagnoosiksi kirjattiin CIN2.
Pää on pyörällä. Viimeinen vuorokausi on mennyt tietoa hakiessa ja tunteita sulatellessa. Parille läheiselleni kerroin asiasta ja sain lähinnä kehotuksia olla miettimättä liikaa. Totta, mutta ei helppoa.
Mitäpä jos koepaloissa näkyykin syöpää? Entä mitäs, jos kyse on vielä syövän esiasteista. Silloinkin täytyy oppia elämään sen faktan kanssa, että syöpäriskini on moninkertaisen kohonnut, vaikka nämä esiasteet voitaisinkiin hoitaa. Ennen kaikkea tuntuu jotenkin hävettävältä ja noh, kai likaiselta. Kuin olisin tehnyt jotain väärin. Minulla on tasan yksi kumppani koko elämäni ajalta ja seksielämääkin takana ainoastaan kolmisen vuotta. Kondomi on ollut yhdynnöissä käytössä aina. Papilloomaviruksen toki saa käsittääkseni valtaosa ihmisistä jossakin kohtaa elämäänsä, enkä minä sinäänsä tiedä onko sillä väliä milloin ja miten minä sen mahdollisesti olen saanut. SIlti, tuntuu jotenkin epäreilulta.
Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia muiltakin. Mitä tahansa. Koen kyllä suurta helpotusta siitä, että hakeuduin tutkittavaksi ja onneksi asia huomattiin. Pelko jytää silti ja olen jo miettinyt sitäkin, että mitä jos minulla onkin kohdunkaulan syöpä ja ehkä ollut muitakin oireita, jotka olen ohittanut tai en ole tajunnut niistä huolestua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Entäs jos tämäkin on turha aloitus?