Haluaisin kokemuksia korkeakoulutetuilta keskustelua rakastavilta naisilta jotka ovat valinneet puolisokseen hiljaisemman käytännönläheisen miehen. Toimiiko homma vai haaveiletko salaa syvällisistä keskusteluista, rikkaasta vuorovaikutuksesta ja mietit miehenvaihtoa? Onko vastakohta kuitenkin kiinnostavampi ja toimivampi kuin samantyyppinen haaveilija, kun tavallaan käytännöllinen mies maadoittaisi hyvin? Riittääkö se että saa keskustella muiden ihmisten kanssa ja kumppanin kanssa tehdä muuta arkisempaa, tarvitseeko kumppanin täyttää kaikki tarpeet?
Löysin Deitti.netistä tyypin joka on muuten sopiva paitsi sanallinen vuorovaikutus ei oikein toimi. On paljon yhteisiä harrastuksia ja arvot. Olen itse humanisti, verbaalinen ja rakastan puhumista käsitteellisistä asioista, mutta hän on enemmän käytännön mies. On hassua että juuri tuo käytännöllisyys eli mun vastakohtaisuus on se mikä saa mulla ihastuksen nousemaan. Kun hän fiksaa asioita ja pitää huolta niin johan siinä lähtee munasolut vaeltamaan ja pesänrakennusvietti nousee. =D Hän pitää vanhasta tädistään hyvää huolta ja on hyväsydäminen, näkee kauneutta ympärillään ja suojelee luontoa, ei ole siis mikään tunteeton juntti. En haluaisi ruveta ketään muuttamaan, mutta kun itse olen aikoinaan opetellut siirtymään ujosta tytöstä kertomaan mielipiteeni, uskoisin että hän voisi halutessaan oppia myös paremmaksi keskustelijaksi. Hän ei oikein osaa kuunnella, keskustelusta puuttuu aito vuorovaikutus mitä hän ei lapsuudessa ole oppinut.
Kysymykseni onkin, vaadinko liikaa kun haluaisin miehen jolta hoituu käytäntö mutta myös keskustelu? Onhan se klisee että naiset puhuvat ja miehet tekevät, siitä on nettipalstat täynnä. Petihommat toimii ja sydän tässä kyllä särkyisi ajatuksesta että pitäisi tämä alkava suhde lopettaa. Mutta tämä epäilys on taustalla ja haittaa suhteen etenemistä...
Löysin Deitti.netistä tyypin joka on muuten sopiva paitsi sanallinen vuorovaikutus ei oikein toimi. On paljon yhteisiä harrastuksia ja arvot. Olen itse humanisti, verbaalinen ja rakastan puhumista käsitteellisistä asioista, mutta hän on enemmän käytännön mies. On hassua että juuri tuo käytännöllisyys eli mun vastakohtaisuus on se mikä saa mulla ihastuksen nousemaan. Kun hän fiksaa asioita ja pitää huolta niin johan siinä lähtee munasolut vaeltamaan ja pesänrakennusvietti nousee. =D Hän pitää vanhasta tädistään hyvää huolta ja on hyväsydäminen, näkee kauneutta ympärillään ja suojelee luontoa, ei ole siis mikään tunteeton juntti. En haluaisi ruveta ketään muuttamaan, mutta kun itse olen aikoinaan opetellut siirtymään ujosta tytöstä kertomaan mielipiteeni, uskoisin että hän voisi halutessaan oppia myös paremmaksi keskustelijaksi. Hän ei oikein osaa kuunnella, keskustelusta puuttuu aito vuorovaikutus mitä hän ei lapsuudessa ole oppinut.
Kysymykseni onkin, vaadinko liikaa kun haluaisin miehen jolta hoituu käytäntö mutta myös keskustelu? Onhan se klisee että naiset puhuvat ja miehet tekevät, siitä on nettipalstat täynnä. Petihommat toimii ja sydän tässä kyllä särkyisi ajatuksesta että pitäisi tämä alkava suhde lopettaa. Mutta tämä epäilys on taustalla ja haittaa suhteen etenemistä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, ihannehan olisi että töissä pitää puhua ja sitten voi vielä illatkin puhua samoista asioista. Tosi leppoisaa. Oikeesti riippuu ihan ihmisistä, et voi kuitenkaan kumppanin päälle kaataa kaikkia elämäsi asioita eli eiköhän esim.keskusteluja voi käydä muidenkin kanssa, jos hommanne muutoin toimii.
Suosittelen välttämään mikäli nyt jo pohdit asiaa.
naiset ovat loppuunsa aika huonoja keskustelemaan. ei siinä koulujen käynnit paljon auta.
Riippuu varmaan mistä keskustellaan. On tiettyjä juttuja, joita miehet haluaa varmaan jutella keskenään ja toisaalta naiset jotain keskenään. Mutta muutoin, vaikka ite tykkään keskustella niin kyllä mies, joka koko ajan pälättää alkais ottaa alta aikayksikön pattiin.
Suoraan sanottuna, olet tyhmä pikkutyttö, et aikuinen nainen.
Et ymmärrä mikä helmi sinulla on lähelläsi.
Et arvosta seurustelukumppaniasi omana itsenään.
Et ansaitse tuota miestä, toivottavasti mies tajuaa sen, että saisi sinua paremmankin.
Asioista voi puhua illasta aamuun ja aamusta iltaan, ei siihen korkeakoulua tarvita. Monet puhuvat koko ajan, vaikka eivät sano mitään. Heiltä valuu elämä käsistä keskustellessa, he eivät saa mitään aikaan.
Ei mies ole sinulle uhka eikä pettymys. Hän on mahdollisuus joka tuo elämääsi jotain ainutlaatuista, hän täydentää sinua hyvällä tavalla, täydentää ja rikastuttaa elämääsi, antaa sinulle jotain sellaista jota et itse pysty tuottamaan.
Sekö sinua pelottaa? Mitä jos mies onkin liian hyvä sinulle, etkä sinä pystykkään täyttämään hänen toiveitaan?