niitä henkisesti raskaimpia asioita mitä ihminen joutuu kestämään elämänsä aikana. Mikään ei ole vaikeampaa kuin se, että joutuu luopumaan ihmisestä, josta oikeasti ajatteli, että "Tämän kanssa olisin ollut valmis jakamaan mun loppuelämän" . Juu, olen ehkä vanhanaikainen ja naivi, mutta näin hänestä ajattelin. Tuntuu siltä, että miljoona neulaa olisi pistetty mun sydämeen ja sen kanssa pitää vaan elää. Jokin osa musta kuoli jollain tasolla. Vaikeinta on se ettei voi enää kääntyä takaisin .
Sydänsuru on kyllä
Anonyymi
6274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajattele niin, et tunne oli yksipuolista? Hyvä, että loppui ennenkuin ehti alkaakaan? Vältit pahemmat tunne ryöpyt, kun teillä ei ehtinyt olla niitä yhteisiä kultaisia hetkiä koettuna, mitä haikeena muistella? Itsellä helpottaa ainakin se, etten häneltä kuullut missään vaiheessa mitään toivon pilkahduksia, ainoastaan käytös antoi viitteitä toivosta, joka mureni ajan saatossa.
Ikävä kyllä tuttu tunne. Tuokin, että tuntuu kuin itsestä olisi kuollut jotain. Voimia sinne, rutkasti jaksamista. 🤗
Onko tästä kauan aikaa?
Ei ole kovin kauan aikaa...tää tunne on eläny omaa elämäänsä silleen jo kuukauden..
Murtuneet korjataan talteen, kun aika on.
https://m.youtube.com/watch?v=lB6a-iD6ZOY
Kyllä toisen menettäminen kuolemalle, on vielä raskaampaa!