Voi että mä itken välillä kun mietin, miksi en löydä ketään.
Kaunis, mukava, ystävällinen, itsenäinen, kunnianhimoinen, pidän huolta itsestäni ja kuntoilen, olen hoikka. Kaunis hymy. Olen hauska ja fiksu ja mitähän vielä. Haluan tehdä itse töitä ja luoda uraa, enkä etsi mitään rikasta elättäjää enkä edes halua elää kenenkään muun rahoilla. Virheetön en kuitenkaan ole, osaan stressata liikaa ja ahdistaa välillä.
Olen ollut sinkku 10v, nyt olen 28v. 1v kaukosuhde mahtuu ja 10kk tapailua tuohon väliin, muuten vain tapailuja, jotka miehen kohdalta lopahtaa, potentiaalisten. Tai sitten en näe tulevaa. Ennenkuin heitetään nirso kortti, tapailin miestä joka paistoi pizzoja työkseen eikä ollut mitään varsinaisia urahaaveita. Hän oli hyvä mies, mutta liian omistushaluinen. Joskus ajattelin että päädyn jonkun yritysjohtajan kanssa, mutta eipä ole vuosikausiin kiinnostanut sellaiset. En myöskään halua muuttaa miestä, en halua ENÄÄ jotain renttua jota muuttaa, koska tiedän että ei ihmisiä voi muuttaa. Missä kaikki kiltit ja komeat pojat ovat? Varattuja? Jäänkö minä yksin ikuisesti :(
Kunhan olisi minun mielestäni hyvännäköinen, olis sitä kipinää ja fiksu. En oikein näe, että voisi elää elämää jonkun kanssa, jonka kanssa sitä kipinää ei ole. Vai pitääkö vain ottaa joku? Pelottaa että elän ikuisesti yksin. Tinder ahkerassa käytössä, siellä vain rivoillaan, tai ei tule juttua.
Ei helkkari, että minulla on paha mieli. Olen myös valmis tekemään ensimmäisen aloitteen (jos mies kiinnostaa niin sitten hän ottaa ohjat) mutta mikä siinä on, että ei kiinnosta, kun pari viikkoa, ja sitten seuraavan naisen kanssa naimisiin? Ennenkuin joku sanoo, niin useat ovat kehuneet että olen maailman paras sängyssä.. Enkä ole huono suutelija, siitä olen varma.
Olen viettänyt sellaisia itsetutkiskelun vuosia ja rakentanut itsetuntoa, mutta en voi väittää että tässä 10v aikana ei murtuisi kun, joku pikku osa päässäni sanoo, että MIKÄ MUSSA ON VIKANA. Nykyään, jo monta vuotta olen ollut valmis suhteeseen ja tiedän että haluan joskus perheen. Tietty alan olla epätoivoinen varmasti että siinäkö se on. Ennen en ollut valmis, mutta nyt olen.
Tiedän että saan lokaa niskaani tästä mutta toivon että saan myös tukea. Itkettää ja ahdistaa :(
Kaunis, mukava, ystävällinen, itsenäinen, kunnianhimoinen, pidän huolta itsestäni ja kuntoilen, olen hoikka. Kaunis hymy. Olen hauska ja fiksu ja mitähän vielä. Haluan tehdä itse töitä ja luoda uraa, enkä etsi mitään rikasta elättäjää enkä edes halua elää kenenkään muun rahoilla. Virheetön en kuitenkaan ole, osaan stressata liikaa ja ahdistaa välillä.
Olen ollut sinkku 10v, nyt olen 28v. 1v kaukosuhde mahtuu ja 10kk tapailua tuohon väliin, muuten vain tapailuja, jotka miehen kohdalta lopahtaa, potentiaalisten. Tai sitten en näe tulevaa. Ennenkuin heitetään nirso kortti, tapailin miestä joka paistoi pizzoja työkseen eikä ollut mitään varsinaisia urahaaveita. Hän oli hyvä mies, mutta liian omistushaluinen. Joskus ajattelin että päädyn jonkun yritysjohtajan kanssa, mutta eipä ole vuosikausiin kiinnostanut sellaiset. En myöskään halua muuttaa miestä, en halua ENÄÄ jotain renttua jota muuttaa, koska tiedän että ei ihmisiä voi muuttaa. Missä kaikki kiltit ja komeat pojat ovat? Varattuja? Jäänkö minä yksin ikuisesti :(
Kunhan olisi minun mielestäni hyvännäköinen, olis sitä kipinää ja fiksu. En oikein näe, että voisi elää elämää jonkun kanssa, jonka kanssa sitä kipinää ei ole. Vai pitääkö vain ottaa joku? Pelottaa että elän ikuisesti yksin. Tinder ahkerassa käytössä, siellä vain rivoillaan, tai ei tule juttua.
Ei helkkari, että minulla on paha mieli. Olen myös valmis tekemään ensimmäisen aloitteen (jos mies kiinnostaa niin sitten hän ottaa ohjat) mutta mikä siinä on, että ei kiinnosta, kun pari viikkoa, ja sitten seuraavan naisen kanssa naimisiin? Ennenkuin joku sanoo, niin useat ovat kehuneet että olen maailman paras sängyssä.. Enkä ole huono suutelija, siitä olen varma.
Olen viettänyt sellaisia itsetutkiskelun vuosia ja rakentanut itsetuntoa, mutta en voi väittää että tässä 10v aikana ei murtuisi kun, joku pikku osa päässäni sanoo, että MIKÄ MUSSA ON VIKANA. Nykyään, jo monta vuotta olen ollut valmis suhteeseen ja tiedän että haluan joskus perheen. Tietty alan olla epätoivoinen varmasti että siinäkö se on. Ennen en ollut valmis, mutta nyt olen.
Tiedän että saan lokaa niskaani tästä mutta toivon että saan myös tukea. Itkettää ja ahdistaa :(
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jokaiselle löytyy se yksi ja ainoa, sussa ei oo mitään vikana, sulla on vain vääriä valintoja ja ihastuksia, kyllä se sieltä jostain esiin putkahtaa se jota oot odottanut.
Kiitos paljon <3 toivotaan näin ja koitan jaksaa uskoa, kärsivällisyys lopussa
Sinussa ei ole vikaa se on näin.
Olet kaunis nainen.
Kiitos. Tuntuu kauheelta enää odottaa.. Ei ole kärsivällisyyttä
Sinussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Miten moni mies olisikaan ikionnellinen tavatessaan ja ystävystyessään sinuun. Niin, missä nuo hyvät miehet sitten luuraa?!
Jossaihan he ovat.
Etsippä tapaamispaikkoja, kokouksia jossa ammattilaiset tulevat yhteen ja ujuta itsesikin sinne, oppimaan uutta ja tapamaan muita. Oletko kiinnostunut esim. ilmailusta, lentämisestä, laskuvarjohypyistä jne.?
Missään tapauksessa älä huoli ensimmäistä vastaantulevaa! Sinulle on takuuvarmasti olemassa juuri se täydellinen ystävä, vain käytä enemmän energiaa hänen etsintään. Tuota se vaatii, ajan ja energian käyttoä! Ei ne täydelliset partnerit ole hopeatarjottimella saatavissa, kuten olet itsekkin jo huomannut. Ystävän, kuten kaiken muunkin saamiseen, vaaditaan energiaa ja vaivannvkoä.
Me kaikki olemme nähneet ja lukeneet ihhmisistä jotka hyväksyvät juuri tuon ensimmäisen vastaantulijan, kuinka tahaansa epäsopiva hän onkin ollut.
Sitten valitetaan ja voivotellaan ja väännetään rautalangasta ongelmia.
kiitos ihanasta vastauksesta <3
Tämän takia tänne kirjoittelenkin, kun olen kokenut ja tehnyt vaikka ja mitä. Asunut muutamassa kaupungissa, opiskellut, tehnyt useita eri töitä, reissannut yksin, käynyt avoimessa kursseilla. Ei vaan tule vastaan. Tinderissä tulee ihme tyyppejä vastaan, tai eivät vastaa.
Mun mielestä olisin aivan paras tyttöystävä. Olen aito, rehellinen, kaunis, fiksu ja kunnianhimoinen. Pidän itsestäni huolta ja pukeudun hyvin. En halua ketään riippujaa vaan voidaan olla itsenäisiä, mutta silti kaipaan suhdetta jossa ollaan vaan toisen kanssa, loppuelämä.
Kiitos vielä kun vastasit <3
Olet nuori, älä hätäile silloin tulee tehtyä huonoja valintoja.
Järki päässä, avoimesti korvat auki, äijät osaa ja alkaa esittämään kun " haistavat panikoivan"
Rauhallisesti seurailet kun havaitset kiinnostavan, niin menet puheille ensin muuten vaan, vaikka tikusta asiaa.
Rauhallisesti.
Kyllä se vielä osuu. Menestystä.
Terveisin Tampereen mies 45v.
Kohta 46.
Kiitos vastauksesta. Toivotaan että tulee, vaikka turhauttavalta tuntuu. Aiemmin vastasinkin, että olen nähnyt ja kokenut ja sen takia kärsivällisyys lopussa. Uskallan myös tehdä tarvittaessa aloitteen, oletan että mies kiinnostuu.
Ehkäpä miehet huomaa mun ulkokuoren alla olevan epätoivon ja surun.. Mulla on yksi tyyppi josta olen kiinnostunut ja tein vähän aloitetta mutta taitaa olla että hän ei halua/ tajua..
Kiitos paljon vastauksesta <3
Kylläpä pelottaa että jään oikeasti yksin. Oon vaan itkenyt monta päivää... Ennen olen aina ajatellut että kyllä se löytyy.. Mutta pakko hyväksyä faktat. Koitan kaivaa jostain positiivisuutta sillä kaikki on muuten niin hyvin. Onko vinkkejä?
Miksi haluaisit itsellesi jonkun riesan? Tosin kyllä taidat ihan kiusallasi kirjoitella surkutteluviestejäsi.
Miksi en haluaisi jakaa elämääni jonkun kanssa? :/ riittää jo yksinolo
Minulle tuli heti mieleen joku trolli taas, antaa vähän sellaiset vibat ja seuraa tarkasti mitä joku palsta-poju kirjoittaisi juuri naisena;)
Vai että oikein omistushaluinen pitsanpaistaja, vaikea arvata mitä tässä ajettiin takaa lol.
Oletkohan liian itsenäinen tai annat sen vaikutelman itsestäsi, koska miehet näyttävät loppupeleissä haluavan kuitenkin sen roikkujan joka sitten hylätään kuin vanha rätti ja puolustellaan sitä 50 kriisillä kun mentiin pettämään....
Älä siis laske elämässäsi Mitään miesten varaan koska loppupeleissä ovat vain hyväksikäyttäjiä kaikki
Niin mietin tätäkin että olenko liian itsenäinen.. Ei voi olla totta että se kääntyy minua vastaan :/
Taustalla voi vaikuttaa halu saada lapsia. Sinun ei kannata sen vuoksi vaipua epätoivoon, vaikka sopivaa miestä ei näkyisikään. Tanskassa esim. on spermapankkeja, joista saa laatuspermaa, voi valita isän silmien värin, rodun, ammatin, opiskelun, koulutuksen, veriryhmän jne. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista omaa tilausta, mutta voit käydä Tanskassa klinikalla ovulaation aikaan hedelmöityttämässä itsesi.
Sen jälkeen on varmasti rennompi olo miesten suhteen.
Monet naiset Englannista ja Pohjoismaista käyvät Tanskan klinikalla hedelmöityttämässä itsensä skandinaavisella, testatulla laatuspermalla. Olet kuitenkin itsenäinen ja fiksu, miksi et harkitsisi tuollaista vaihtoehtoa? Sehän ei sulje pois myöhempiä suhteita.
Annatko ymmärtää toisille toisin kuin haluaisit? Ihmiset lukevat toisten käytöksestä asioita, josta tekevät päätelmiä? Kuka haluaa juosta sellaisen perässä, jossa ei näe mahdollisuuksiaan kovin hyväksi? Tällaiset seikat, kun ei anna hyviä lähtökohtia yhdessäololle? Uskon mahdollisuuksiisi löytää oikea, kun vain asenne on oikeanlainen. Onnea etsintään!
Miksi kukaan pitää tätäkin avausta aitona, ihan selvä tekaistu juttu, noudattaa tiettyä kaavaa. Palsta-pojuilla on taas hauskaa ja höppänät vastailevat ihan tosissaan.
(varsinkin tuo omistushaluinen pitsanpaistaja osui silmään,tarkoituksella heitetty;) )
Kuinka helppoa tänne on saada megaketjuja mainitsemista tekoäly aiheista ja kaikilla on hauskaa. Kivahan näitä on lukea tulevaa dekkaria varten.
:D
Älä tyrmää tätä neuvoa heti. Itselläni kesti parikymmentä vuotta ja vaati loputtoman määrän raadollista itsetutkiskelua ennen kuin oivalsin tämän ja uskoin todeksi.
Lakkaa miellyttämästä. Ole oma itsesi.
Jos mies ei halua sinua sellaisena, se on väärä mies.
Nyt ehkä haluat väittää, että olet oma itsesi etkä yritä miellyttää. Siihen vastaan, että kaiva syvemmältä ja ole rehellinen itsellesi.
Ennen kaikkea, rakasta itseäsi.