Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa. Sote-työntekijät ja monimuotoiset perheet-verkosto ajavat myös pakkoadoptiota lastensuojelukeinoksi. Näin sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monimuotoiset-perheet-verkosto-ajaa-adoptiota-lastensuojelukeinoksi
Hämäläisen väitöskirjassa kerrotaan, että sijoituksen myötä lapset eivät välttämättä saaneetkaan sijaisvanhempia vaan pelkän sijaisäidin.
"Kadonneiden isien määrä korostui haastateltavieni elämässä. Lastensuojelussa isät eivät ole vain vähemmän huomioituja vaan heitä ei nähdä ollenkaan silloinkaan, kun he ovat läsnä (Brown ym. 2009, 25).
Perhehoitoon sijoitetulla lapsella saattoi olla joissain tapauksissa vain sijaisvanhempi, toisin sanoen sijaisäiti ja sijaisisän rooli lasten elämässä jäi epäselväksi."
Hämäläinen ei kyseenalaista Pelastakaa Lapset ry:n sijoitettujen huostaanottoperusteiden eikä prosessien oikeellisuutta tai lainalaisuutta vaikka hänen käytössään olisi ollut Bo Edvardssonin tutkimusaineisto, jossa tutkija löysi fabrikoinniksi nimeämäänsä asiakirjamanipulointia kaikista tutkimistaan lastensuojelun selvityksistä.
Hämäläisen mukaan "keskeistä on, että lasten antamat merkitykset kodille ja perhesuhteille ovat monella tavoin ristiriidassa lastensuojelulain ja käytännön toimenpiteiden kanssa (vrt. Eronen 2012, 102). Ensinnäkin lapset eivät olleet yhteydessä kaikkiin biologisiin perheenjäseniinsä, jotka he määrittelivät itselleen läheisiksi ja tärkeiksi. Lisäksi perhehoitoon sijoitetuilta lapsilta puuttui elämästään pysyvyyden ja jatkuvuuden tunne kodistaan ja perhesuhteistaan.
Perhehoito ei poistanut lasten kaipuuta verisiteisiin perustuvan perheensä luokse. Perhehoito ei taannut pysyvyyttä eikä jatkuvuutta lasten elämässä, kuten ei laitoshoitokaan.
Hämäläinen kertoo, että "biologinen äiti oli kaikista tärkein ihminen lapselle, ja hän sai paikan verkostokartassa ensimmäisellä tasolla. Suhteen ensisijaisuutta osoitti myös se, että lapsi koki biologisen äidin kuuluvan edelleen perheeseensä, lapsi ikävöi häntä ja lapsella oli toive paluusta nimenomaan biologisen äidin luokse". (Hämäläinen, 2012, 129)..jatkuu
Mahdollisia selityksiä lasten koti- ikävään sijaishuollossa voisivat olla esim.
a)Lapset kaipaavat vanhempiaan koska eivät saa pitää näihin yhteyttä -vastoin Lapsen oikeuksien sopimusta ja lastensuojelulakia- riittävästi. Nykyisten muutamaan tuntiin kuukaudessa typistyvien tapaamisten sijaan lasten on annettava tavata vanhempiaan enemmän.
b) Lapset ajattelevat vanhempiaan jatkuvasti koska ovat huolissaan heistä ja havainneet, ettei vanhempia auta kukaan. Vanhempien lastensuojelusta saama tuki on tutkittava ja kehitettävä sellaisia tuen muotoja, että perhe voi pysyä yhdessä.
c) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan koska huostaanotto saatettiin tehdä turhaan/väärin perustein. Vanhemmissa ja kodin olosuhteissa ei ehkä alunalkaenkaan ollut sellaisia puutteita, että lapsia olisi tarvinnut siirtää sijaishuoltoon.
d) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan siksi, että kokivat kodin hoivan paremmaksi kuin sijaishuollon. Sijaishuollon olosuhteet ja hoivan laatu tulisi selvittää.
e) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan koska rakastavat näitä. Lapsilla on oikeus tunteisiinsa ja niiden manipuloiminen on väärin ja vahingollista. Perhehoidon tarkoituksena ei voi eikä saa olla poistaa lasten kaipuuta verisiteisiin perustuvan perheensä luokse.
e) Sen että huostaanotoissa vain sosiaalityöntekijä - eikä lapsi- tuntee helpotusta tulisi johtaa kaikkien tehtyjen huostaanottojen oikeellisuuden ja menettelytapojen tarkistamiseen.
Hämäläinen ei edes harkitse tällaisia vaihtoehtoja. Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että tutkijan ratkaisu lasten kaipaukseen ja koti- ikävään on- 20 vuotta Lapsen Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin jälkeen- kaipausta ja koti- ikävää tuntevien lasten läheissuhteiden tukemisesta luopuminen!
Tämä strategia onkin otettu laajasti käyttöön sijaishuollossa...jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monimuotoiset-perheet-verkosto-ajaa-adoptiota-lastensuojelukeinoksi
Hämäläisen väitöskirjassa kerrotaan, että sijoituksen myötä lapset eivät välttämättä saaneetkaan sijaisvanhempia vaan pelkän sijaisäidin.
"Kadonneiden isien määrä korostui haastateltavieni elämässä. Lastensuojelussa isät eivät ole vain vähemmän huomioituja vaan heitä ei nähdä ollenkaan silloinkaan, kun he ovat läsnä (Brown ym. 2009, 25).
Perhehoitoon sijoitetulla lapsella saattoi olla joissain tapauksissa vain sijaisvanhempi, toisin sanoen sijaisäiti ja sijaisisän rooli lasten elämässä jäi epäselväksi."
Hämäläinen ei kyseenalaista Pelastakaa Lapset ry:n sijoitettujen huostaanottoperusteiden eikä prosessien oikeellisuutta tai lainalaisuutta vaikka hänen käytössään olisi ollut Bo Edvardssonin tutkimusaineisto, jossa tutkija löysi fabrikoinniksi nimeämäänsä asiakirjamanipulointia kaikista tutkimistaan lastensuojelun selvityksistä.
Hämäläisen mukaan "keskeistä on, että lasten antamat merkitykset kodille ja perhesuhteille ovat monella tavoin ristiriidassa lastensuojelulain ja käytännön toimenpiteiden kanssa (vrt. Eronen 2012, 102). Ensinnäkin lapset eivät olleet yhteydessä kaikkiin biologisiin perheenjäseniinsä, jotka he määrittelivät itselleen läheisiksi ja tärkeiksi. Lisäksi perhehoitoon sijoitetuilta lapsilta puuttui elämästään pysyvyyden ja jatkuvuuden tunne kodistaan ja perhesuhteistaan.
Perhehoito ei poistanut lasten kaipuuta verisiteisiin perustuvan perheensä luokse. Perhehoito ei taannut pysyvyyttä eikä jatkuvuutta lasten elämässä, kuten ei laitoshoitokaan.
Hämäläinen kertoo, että "biologinen äiti oli kaikista tärkein ihminen lapselle, ja hän sai paikan verkostokartassa ensimmäisellä tasolla. Suhteen ensisijaisuutta osoitti myös se, että lapsi koki biologisen äidin kuuluvan edelleen perheeseensä, lapsi ikävöi häntä ja lapsella oli toive paluusta nimenomaan biologisen äidin luokse". (Hämäläinen, 2012, 129)..jatkuu
Mahdollisia selityksiä lasten koti- ikävään sijaishuollossa voisivat olla esim.
a)Lapset kaipaavat vanhempiaan koska eivät saa pitää näihin yhteyttä -vastoin Lapsen oikeuksien sopimusta ja lastensuojelulakia- riittävästi. Nykyisten muutamaan tuntiin kuukaudessa typistyvien tapaamisten sijaan lasten on annettava tavata vanhempiaan enemmän.
b) Lapset ajattelevat vanhempiaan jatkuvasti koska ovat huolissaan heistä ja havainneet, ettei vanhempia auta kukaan. Vanhempien lastensuojelusta saama tuki on tutkittava ja kehitettävä sellaisia tuen muotoja, että perhe voi pysyä yhdessä.
c) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan koska huostaanotto saatettiin tehdä turhaan/väärin perustein. Vanhemmissa ja kodin olosuhteissa ei ehkä alunalkaenkaan ollut sellaisia puutteita, että lapsia olisi tarvinnut siirtää sijaishuoltoon.
d) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan siksi, että kokivat kodin hoivan paremmaksi kuin sijaishuollon. Sijaishuollon olosuhteet ja hoivan laatu tulisi selvittää.
e) Lapset kaipaavat vanhempiaan ja kotiaan koska rakastavat näitä. Lapsilla on oikeus tunteisiinsa ja niiden manipuloiminen on väärin ja vahingollista. Perhehoidon tarkoituksena ei voi eikä saa olla poistaa lasten kaipuuta verisiteisiin perustuvan perheensä luokse.
e) Sen että huostaanotoissa vain sosiaalityöntekijä - eikä lapsi- tuntee helpotusta tulisi johtaa kaikkien tehtyjen huostaanottojen oikeellisuuden ja menettelytapojen tarkistamiseen.
Hämäläinen ei edes harkitse tällaisia vaihtoehtoja. Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että tutkijan ratkaisu lasten kaipaukseen ja koti- ikävään on- 20 vuotta Lapsen Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin jälkeen- kaipausta ja koti- ikävää tuntevien lasten läheissuhteiden tukemisesta luopuminen!
Tämä strategia onkin otettu laajasti käyttöön sijaishuollossa...jatkuu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lastensuojelu+pelkää+verisiteiden+voimaa
Hämäläisen mukaan "lasten kodille ja perhesuhteille antamien merkitysten tutkiminen osoittaa kiinnostavasti, kuinka lapsi voi toivoa paluuta biologisen perheensä luokse ja kokea sen mahdollisena, kun taas aikuisten näkökulmasta lapsi ei ole voinut enää asua kotonaan. Lapsen näkökulma on siten hyvin erilainen kuin aikuisten".
Tutkijat, jotka osaavat analysoida perheiden puutteita ja lasten ristiriitaisia tunteita ja mahdollisia motiiveja tuntuvat olevan täydellisen sokeita ja kritiikittömiä suhteessaan lastensuojelun palvelujärjestelmään ja erityisesti sijaishuoltoon.
Usko lastensuojelujärjestelmän lainalaisuuteen ja toimivuuteen on suorastaan naivia vaikka jo useiden vuosien ajan on ollut saatavissa kansainvälisesti yhtäpitävää tutkimustietoa ja kanteluviranomaisten, juristien ja kokemusasiaintuntijoiden tietoa ja näyttöä asiakirjafabrikoinnista, hatarin ja laittomin perustein tehdyistä adoptioista ja huostaanotoista, laittomista rajoittamiskäytännöistä, perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä, sijaishuollon heikoista tuloksista sekä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta sijaishuollossa.
J.P. Roos on kertonut, että ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostaminen keinotekoisin perustein johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle.. "Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus".
Monissa sijaishuoltopaikoissa pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.
Vanhemmat voidaan pakottaa sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Turha ja yhä useammin puuttuvien palvelujen seurauksena tehty kokonaan lainvastainen huostaanotto lapsen tarpeita vastaamattomaan sijaishuoltopaikkaan ei ole mikään "jännittävä, vähän hämmentävä ja tunteikas hetki", kuten SOS- lapsikylän ex-toimitusjohtaja Marja Pajulahti kirjoittaa blogissaan. Valheellinen huostaanottoon johtava rikosepäily ei myöskään ole itsestään korjaantuva "pieni paha" kuten vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia kaltoinkohtelun tunnistusohjeita rustaava Eija Paavilainen uskoo- vaan vuosikausien taistelu, joka usein tuhoaa perheenjäsenten terveyden ja toimintakyvyn lisäksi luottamuksen oikeuslaitokseen ja viranomaistoimintaan lopullisesti.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monimuotoiset-perheet-verkosto-ajaa-adoptiota-lastensuojelukeinoksi
Huhhuh. Sijaishoitobisnes on oksettavan tarkoitushakuista touhua. Kuvottavaa.
"Jos lasten biologisia perhesuhteita ei tuettaisi lainkaan tai niiden merkitystä ei korostettaisi näin paljon, niiden merkitys lapsille saattaisi laimeta.."
Tämän väikkärin tekijä on täysin kuutamolla.
Etsin K. Hämäläisestä muuta infoa. Hän kuuluu parempaan väkeen eli "hyvän"tekeväisyyttä harjoittaviin Lions -rouviin - niihin Hyviin Sisariin ja Veljiin.
Kansalaisaloite
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Lapset kun huostataan, alkaa tietoinen läheisten vieroittaminen.
Siitä ei puhuta ääneen että huostasta pääsee pois 18 v vasta,suurin osa. Aniharva huosta puretaan.
Sijaishuoltopaikat sanelee ehdot ja bisnes pyörii.
Tulokseen perustuvat yksityiset lastenkasvattamot ovat tätä päivää ....