Jos sinulla on lapsia ja joudut väkivallan kohteeksi ja pysyt avioliitossa niin lapsen kehitykselle ja tulevaisuudelle siitä tulee peruuttamattomat seuraukset. Tämä tuntuu olevan iso ongelma suomessa jossa on todella paljon juuri todella miesten tekemiä pahoinpitelia "omaa" vaimoa naista kohtaan. Se on käsittämätöntä
Usein sellainen lapsi elää elämänsä esimerkiksi itse ja moni jää tahtomattaan lapsettomaksi. Masennusta
Haluatko sellaista lapsillesi että he kärsivät ?
Sinun pitää aikuisena tehdä ne ratkaisut ! Järjestää asiat ja muuttaa pois, jos pelkäät niin viranomaisiin yhteys ja sukulaisiin. Yhteiskunta järjestää asiat ja kukaan ei jää ilman asuntoa = asumistuki tulee turvaksi tarvittaessa
Asunnon voi järjestää nopeasti ja poliisit tulee tarvittaessa turvaamaan kaikkien tavaroittesi siirron.
Usein sellainen lapsi elää elämänsä esimerkiksi itse ja moni jää tahtomattaan lapsettomaksi. Masennusta
Haluatko sellaista lapsillesi että he kärsivät ?
Sinun pitää aikuisena tehdä ne ratkaisut ! Järjestää asiat ja muuttaa pois, jos pelkäät niin viranomaisiin yhteys ja sukulaisiin. Yhteiskunta järjestää asiat ja kukaan ei jää ilman asuntoa = asumistuki tulee turvaksi tarvittaessa
Asunnon voi järjestää nopeasti ja poliisit tulee tarvittaessa turvaamaan kaikkien tavaroittesi siirron.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin että poismuuttaminen on helppoa kuin heinänteko? Saahan sitä kuvitella.
En tietenkään ole väkivallan puolella päin vastoin, mutta on joskus melko mahdotonta ottaa lapset kainaloon ja lähteä, muuten kuin öisille pakoreissuille ..
Hyppään nyt vuosia taaksepäin, joka ei kuulu tähän päivään, kerron kuitenkin muistoistani.
Äitini oli maalaistalon emäntä, isäni tietenkin isäntä ja arvostettu kyläläinen muutenkin.
Meiltä annettiin apua ns.köyhille pääosin ruoan muodossa. Maitoa, leipää, joskus lihaa ja viljaa.
Ehkä meille oltiin kateellisiakin, kaikki taisi näyttää kohtuullisen mukavalle elämälle päällisin puolin.
Toki isäni ajoittaisesta alkoholiongelmasta ja pahapäisyydestä oltiin tietoisia, mutta niinhän oli monessa muussakin perheessä.
Jouduin näkemään väkivaltaa äitiäni kohtaan, ei varsinaista hakkaamista mutta ihan tarpeeksi.
Eräänä yönä heräsin siihen kun isäni repi vaatteet äitini päältä ja uhkasi taskuaseella. Muistan kuinka tärisin peiton alla jonkinlaisessa horkassa.
Äiti pääsi pakenemaan ja isä luultavasti sammui.
Asia unohdettiin, siitä ei puhuttu!
Muutenkin meidät lapset oli opetettu että kotiasioista EI PUHUTA!
Aika usein jouduimme pakenemaan kodista yönselkään, olihan meillä turvapaikkana parin kilometrin päässä oleva perhe..
Siinä oli vain se, että talossa oli aikamiespoika ja minä olin 12-15 ikäinen.
En voinut hiiskahtaakaan mitä tapahtui.
Niin, minut ja pienin veljeni sijoitettiin samaan huoneeseen ja äitini kolmen muun kanssa toiseen.
Tämä olkoon tässä, mutta ymmärrän että äidilläni ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa vain ja lähteä, eikä tehdä ilmoitusta.
Onneksi nyt on toisin ja yhteiskunta auttaa .
Hakekaa apua!
Ei ihan helppo elämä perheellä.
Totta.
Ei ennen puhuttu. Mutta on hyvä että puhutaan nyt.
Kannattaa ottaa yhteys naisten turvakotiin ja muualle.
Älkää jääkö sellaiseen suhteeseen missä mies lyö!
Ei oo hyvä sinulle eikä lapsille.
Älkää uskoko että mies muka parantaisi tapansa.
Kun on kerran lyönyt, niin jatkoa seuraa lisää.