Avioliittoonhan kuuluu olla kumppanin tukena niin myötä- ja vastamäessä.
Monasti vastamäki alkaa vanhuudessa, kun tulee erilaisia sairauksia ja silloin sairaampi puoliso voi muistuttaa tukena olemisesta vastamäessä.
Enollani on juuri tällainen tilanne, kun puoliso on pitkään sairastanut kotona ja enää ei pärjää kotona.
Muutaman kerran olen käynyt hoitolaitoksessa vierailulla ja vaimo on muistuttanut puolisoaan tästä mitä avioliitossa luvattiin, olla tukena myötä- ja vastamäessä ja nyt on vastamäki.
Tunnollisesti on viettänyt aikaa sairaan vaimonsa vierellä, jopa kolme kertaa päivässä on käynyt vaimonsa luona ja viipynyt tunteja rinnalla riippuen voinnista.
Vaimo tietekin haluaisi miehensä olevan koko ajan vierellään, mutta kyllä se aika raskasta on, kun jatkuu joka päivä.
He elävät nyt vastamäkien aikaa, kun suurin osa on ollut kuitenkin pitkän avioliiton aikana myötämäkeä.
Monilla on edessä vanhudessa näitä vastamäkiä, jotka tulisi yhdessä edetä.
Monasti vastamäki alkaa vanhuudessa, kun tulee erilaisia sairauksia ja silloin sairaampi puoliso voi muistuttaa tukena olemisesta vastamäessä.
Enollani on juuri tällainen tilanne, kun puoliso on pitkään sairastanut kotona ja enää ei pärjää kotona.
Muutaman kerran olen käynyt hoitolaitoksessa vierailulla ja vaimo on muistuttanut puolisoaan tästä mitä avioliitossa luvattiin, olla tukena myötä- ja vastamäessä ja nyt on vastamäki.
Tunnollisesti on viettänyt aikaa sairaan vaimonsa vierellä, jopa kolme kertaa päivässä on käynyt vaimonsa luona ja viipynyt tunteja rinnalla riippuen voinnista.
Vaimo tietekin haluaisi miehensä olevan koko ajan vierellään, mutta kyllä se aika raskasta on, kun jatkuu joka päivä.
He elävät nyt vastamäkien aikaa, kun suurin osa on ollut kuitenkin pitkän avioliiton aikana myötämäkeä.
Monilla on edessä vanhudessa näitä vastamäkiä, jotka tulisi yhdessä edetä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä mäkien vaihtelusta. Kyse on normaalista elämästä.
50v vaiheessa ilmeni vaimoni parantamaton syöpä. Ensimmäisen piikkivuoden jälkeen lääkitys muuttui ja elämä palautui normaalin tuntuisiin uomiinsa. Tietenkin vaimoni siirtyi sairaseläkkeelle 52 vuotisena.
Piikkivuoden aikanakin matkustelimme ja sytostaattipiikit kuskasin mukana tekemässäni uretaanilaatikossa.
Vaimo joutui luopumaan hormooneista ja hänen yöpöydälleem ilmestyi liukkarituubi.
Vuosia myöhemmin minin pakoputkeani lyhennettiin 30cm joka aiheutti 3kk:n kestävän pussielämän. Kotihoitsut vierastivat pussupohjan kunnostusta joten vaimoni opetteli se,
Pussiajan jälkeen seurasi lentopaskavaihe. En viitsi kuvailla sitä tarkemmin mutta, vaikka matot oli työnnetty seinustoille ja lattioille levitetty sanomalehtiä niin vaimollani riitti puuhastelua.
Minusta nuo olivat osa normaalia sen ikäluokan elämää.
Tuon "värikkään" vaiheen jälkeen eli 8:aan vuoteen ei ole tullut vastaan mitään mäkiä mihinkään suuntaan.
Nyt tuo sytostaatti ihminen suunnittelee maaliskuun alkuun tyttöjen matkaa. Siis normaalia elämää.
Meillä kai tarkein syy pysyä yhdesä on juuri tuo tuki, kun toinen kaipaa apua ja sitä saa. Me ei olla vanhoja minä 50 nainen 47 mutta on niitä tullut kun joskus sairastaa vähän enemmän tai tulee tapaturma kuten mulle, siinä sitä naisen hoivaa tarvittiin, aamulla vaatteet päälle kun naine lähti töihin, pesi mut ilataisin ja antoi muutakin tarvittavaa.
Ihan sama mikä mäki, avioliitto ei ole kannattavaa.