vaan riennä sopimaan vihamiehesi kanssa, niin kauan kuin Jumala sinulle elinpäiviä suo!
Älä paaduta itseäsi,
Anonyymi
47276
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
”Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.”
Matt 5:25
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak 5:6
Hukkaan menevät Jeesuksen sanat, kun kysymyksessä on umpipaatunut herjaaja, jolle Jeesuksen pyhä verikin on rienauksen kohde.
”Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.”
Jeesus sanoi: Suostu pian!
On myös vihan lapsia, jotka eivät sopua halua!
Aamen!
”Niin Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen polttouhriksi, kokonaisuhriksi, Herralle; ja Samuel huusi Herraa Israelin puolesta, ja Herra kuuli häntä.”
Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.”
Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Valitettavasti!
Se on valitettavaa!
Israel hylkäsi messias Jeesuksen joka syntyi betlehemissä .
Jumalan pojan virttä .
Sovitti meidät silti syytätte muita.
Kyllä joo.
Niinpä! Ei ole pienestä asiasta kysymys!
”sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.” Jaak 1:20
Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee."
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”
Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!"
Saatanalle laittajaisia menossa. Eläin uhrit .
Kuka on se riitapuoli?
Jos sovellat sen politiikkaan niin se kai tarkoittaa että toinen antaa periksi ja riistäjä saa vapauden riistää?
Jos taas sovellat sen tavalliseen riitaan esim perheessä niin sopiminen on inhimillisempää. Arkeen liittyvää todellisuutta. Toki siinäkin sopiminen voi olla vaikeaa koska suomalainen ei yleensä suostu puhumaan erimielisyyksistä jotta ne voisi sopia.
Eli mihin sen sovellat ja kuinka sen ymmärrät?
Sovellan sen kahden miehen hyvin pitkäaikaiseen riitaan. Uskon sen (riidan ) vahingoittavan molempia osapuolia jo tämän maan päällisen elämän aikana, mutta sillä on myös hirvittävä vaikutus tuonpuoleiseen, sillä anteeksiantamattomalla mielellä EI pidä ikuisuuteen mennä! Se on kadottava synti!
Olen seurannut tuon miesparin keskinäistä kanssakäymistä kyllin kauan, tietääkseni, mistä puhun. Entisiä ystäviä keskenänsä.
Se on surullista.
Todella!
Eli se on konkreettinen asia ja asianomainen itse tietää jos on ongelmaa.
Se ei tarkoita yleistä suvaitsevaisuutta jossa toisen pitää loputtomasti hyväksyä kaikki jotta toinen saa rauhassa tehdä rikoksia.
Tämä valitettavasti tuntuu olevan yleisemmin hyväksytty tulkinta ja toimintatapa.
Lisäksi kuinka moni Jeesuksen sana koski nimenomaan ei-uskovia joita Jeesus halusi vakavasti varoittaa tulevasta tuomiosta?
Mutta silti näitä sanoja usein sovelletaan uskoviin pelottelu mielessä ja hallintamielessä. Älä vaan aiheuta riitaa seurakunnassa valittamalla .....
Se on kurjaa että Jeesuksen omia on loputtomasti peloteltu hallintasaarnoilla vaikka Jeesus haluaa meidän iloitsevan pelastuksesta, jonka Hän toi.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Ja miten monta vuotta sitä on kestänyt! Olisi Karpolla asijata!
”että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."
Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.”
Sellainen ihminen tekee itselleen pahaa.
On!
He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,
Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
Aina yhtä tärkeä kehotus!
Tärkeä neuvo!
Niin on!
Kohta on kiire!
Ei tainnut mennä. Mikä vahinko!
Itsensä täydelliseksi julistaminen ja itsensä epätäydelliseksi julistaminen tapahtuvat molemmat ihmisestä itsestä käsin. Ihminen, joka on siis vain ihminen, lausuu molemmat "tuomiot" itsensä yli. Kyse onkin siitä, millä perusteella "tuomio" julistetaan. Epätäydelliseksi julistaminen tapahtuu käsittääkseni aina niin, että ihminen katsoo itseensä, itseään ja elämäänsä, sisäistä ja ulkoista, ja toteaa: "Ei kovin hyvältä näytä", ja lausuu epätäydellisyys-tuomionsa itsensä yli. Mutta tällöin ihminen vertaa itseään johonkin ihanteeseen, joka EI OLE HÄN ITSE. Ihminen on erillinen "minä", ja ihanne, johon hän itseään vertaa, on erillinen Jokin - vaikkapa Mooseksen laki tai Kristuksen esimerkki. Jos "tuomion" on tapahduttava näin - tällaisten ehtojen vallitessa - varmasti kaikki joutuvat antamaan itsestään lausunnon "epätäydellinen". Mutta Kristuksessa on toisin. Kristuksessa arviota ei suoriteta niin. Kristuksessa ei ole eikä vallitse edellä mainitun kaltaista "erillisyyttä" (siten että Kristus olisi minusta erillinen ja minä Kristuksesta erillinen). Kristuksessa vallitsee YKSEYS. Tästä ja nimenomaan tästä kertovat Viiniköynnös- ja Kristuksen ruumis -vertaukset. Tätä tuntuu ihmisten olevan vaikea käsittää. Viiniköynnöksen oksa ei ole köynnöksestä millään tavoin erillinen eikä ole koskaan ollutkaan; se on yhtä ja samaa orgaanista Ykseyttä, Köynnöstä. Samoin on ruumiinjäsenten kanssa; jos käteni osaisi ajatella ja ajattelisi, ettei se ole osa minua, ei se siltikään olisi minusta erillinen vaan minun käteni - siis MINUA. Samoin on meidän laitamme Kristuksessa; me emme ole Hänestä erillisiä vaan YHTÄ Hänen kanssaan. Ja tässä ykseydessä me olemme tietenkin täydellisiä, koska ei ole olemassa Täydellistä Viiniköynnöstä ilman oksiaan eikä Täydellistä Ihmistä ilman ruumista. TÄMÄ täydellisyys on meidän osamme, ei omasta ansiostamme, vaan Kristuksen ristin ansiosta. Ja TÄMÄ täydellisyys on ja pysyy, koska tämä YKSEYS on ja pysyy. Heti kun me alamme arvioida itseämme jotenkin "erillisinä", me olemme jo leikanneet ajatuksissamme itsemme irti tästä YKSEYDESTÄ, joka on ja pysyy ja joka on totta niin kuin Kristus itse on totta. Siksi epätäydellisyys-tuomio on omalla laillaan totuus, mutta tuomiona se on vanhentunut; sen "erillisyys"-ehdot eivät ole enää voimassa, koska syytekirjelmä naulittiin jo ristille ja meidät itsemme erillisinä itseinä lakkautettiin ristillä. Ja kyseinen vanhentunut tuomio perustuu siis siihen harhakuvitelmaan, että me muka olemme edelleen olemuksemme juuria myöten Kristuksesta erillisiä, kun näin ei ole. Ja koska Jeesuksen Kristuksen veri kiertää kaiken aikaa ruumiissaan, se huuhtelee meitä kaiken aikaa puhdistaen meitä jatkuvasti meidän synneistämme. Joten siksikään meidän ei tarvitse arvioida itseämme vajavaisuuksiemme ja syntiemme perusteella, koska ne häipyvät jatkuvalla syötöllä olemattomiin. *** Syvälle on juurtunut sellainen virheellinen ajatus, että meidät määritellään ja meitä arvioidaan (ja meidän on sopivaa määritellä ja arvioida itseämme) ajatustemme, ajattelumme, tunteidemme, asenteidemme, laiminlyöntiemme, lankeemustemme ja ties minkä meissä ilmenevän perusteella. Tämä ajatus on Mooseksen lain siamilainen kaksonen, eräänlainen moderni uusitestamentillinen "laki". Tämä on täysin yleisinhimillinen ilmiö. Sanoohan Paavalikin, että "pakanat ovat itse itselleen laki". Mutta koska meidät on kuoletettu pois niin laista, itsestämme kuin itsemme omistamisestakin, emme enää elä me, vaan Kristus meissä. Tällöin on niin, että jo ensimmäinen itsetuomiota hamuava ajatuksen aihiokin on eräänlainen kangastus - kangastus erillisestä (ja samalla vähintäänkin jossakin määrin autonomisesta) itsestä, joka kuvittelee voivansa ryhtyä tuomitsemaan itseään erillisesti ja erillisenä. Tätä on evankeliumi.
Luin pitkähkön kommenttisi. Pari huomiota.
"Viiniköynnöksen oksa ei ole köynnöksestä millään tavoin erillinen eikä ole koskaan ollutkaan; se on yhtä ja samaa orgaanista Ykseyttä, Köynnöstä."
Pakanat eivät kuulu tuohon köynnökseen. Uskoontulo tarkoittaa oksastusta tuohon elävään puuhun.
Lisäksi, jos oksastettu oksa ei tuota hyvää hedelmää se katkaistaan ja poltetaan.
Itse näen tuon jälkimmäisen siten, että uskon on oltava elävää jatkuvaa yhteyttä Kristukseen. Muutoin oksa näivettyy eikä tuota hyvää hedelmää.
Tiedän erään, joka ei niin tehnyt!
Maailma kylässä ja kirkko keskellä kylää?
Niin! Miksi hukata kallis elämä?