Osaisiko joku neuvoa seuraavassa asiassa:
Jos kustantaja pyytää nimeämään populaarin tietokirjan käsikirjoituksen arvioimiseen nk. viitehenkilön/henkilöt (eli henkilön, joka voi objektiivisesti ja ammattitaidolla arvioida käsikirjoitusta kustantajan lisäksi), niin kenet tällaiseen tehtävään voi nimetä, jos kirjan aihe on täysin uusi ja varsin tuntematon, eikä tuttavapiirissä ole ketään, joka sopisi tehtävään? Tuskin sentään käsikirjoituksessa esiintyviä henkilöitä, joita on haastateltu käsikirjoitusta varten - hehän taitavat olla jäävejä tähän tehtävään, vaikka olisivat juuri niitä asiantuntijoita, vai ovatko?
Jos kustantaja pyytää nimeämään populaarin tietokirjan käsikirjoituksen arvioimiseen nk. viitehenkilön/henkilöt (eli henkilön, joka voi objektiivisesti ja ammattitaidolla arvioida käsikirjoitusta kustantajan lisäksi), niin kenet tällaiseen tehtävään voi nimetä, jos kirjan aihe on täysin uusi ja varsin tuntematon, eikä tuttavapiirissä ole ketään, joka sopisi tehtävään? Tuskin sentään käsikirjoituksessa esiintyviä henkilöitä, joita on haastateltu käsikirjoitusta varten - hehän taitavat olla jäävejä tähän tehtävään, vaikka olisivat juuri niitä asiantuntijoita, vai ovatko?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kustantaja pyytää ulkopuolisen arvion itse ja maksaa siitä. En ole ainakaan ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa kirjoittajalta pyydettäisiin tuollaista.
Tuntuu vähän oudolta tuo kustantajan pyyntö. Kyllähän kirjailijoilla usein onkin paljonkin esilukijoita ja kommentoijia kustantajan lisäksi, mutta nämä lukijat ja arvioijat on kirjailijan itse pyytämät ja haluamat. Herää kysymys että onko kustantajasi kustantaja.
Löytyykö yliopistomaailmasta? En tiedä enempää siitä, kuka niitä typpejä sitten pyytää.
Varmaan siinä tapauksessa, että kirja on tieteellinen, eli perustuu esim. väitöstutkimukseen.
Ei lausuntoa koskaan pyydetä kirjailijalta, vaan kustantamon omilta kontakteilta. Siitä ei välttämättä edes kerrota kirjailijalle, koska se tehdään ennen kustannuspäätöstä.
Mikähän se täysin uusi ja varsin tuntematon aihe mahtaa olla? Olisin varovainen käyttämään tuollaisia luonnehdintoja, koska siinä helposti käy ilmi, että kirjoittaja ei vain tunne aihealuetta kovin hyvin. Kaikesta kun on melko varmasti kirjoja ilmestynyt, jos ei suomeksi niin sitten muilla kielillä.
Joku aihehan voi olla Suomessa uusi, vaikkapa suorastaan tabu tms. Tulee mieleen myös, että tietokirjathan voivat kertoa lähes mistä tahansa asiasta. Jokuhan voi kirjoittaa omasta elämästään kirjan, vaikkapa kokemuksestaan vankilassa. Kuka arvioi silloin, onko henkilön kertomus validi.
Omasta elämästä kertova kirja on elämäkerta, ei tietokirja. Ainakin noita vankien kirjoja on ilmestynyt kymmenittäin, olen lukenut mm Volvo-Markkasesta ja Anneli Auerista.
Tietokirjallisuuden lajikenttä on laaja, se kattaa myös elämäkerrat:
https://www.suomentietokirjailijat.fi/kirjailijalle/jaseneksi-liittyminen/tietokirjallisuuden-lajit.html
Et ihan ymmärtänyt kommenttiani. En sanonut, että Suomessa ei ole ilmestynyt vangeista kirjoja, vaan otin tämän esimerkiksi siitä, että omaelämäkerralliseen teokseen voi olla vaikea löytää kommentoijaa, kun tarina on subjektiivinen (kuten vankilakirjat usein ovat).
Omaelämäkerrasta ei tarvitse mitään lausuntoa pyytää, ja koko topic taitaa perustua väärinymmärrykseen. Lausunto kustantamon ulkopuolelta pyydetään vain poikkeustapauksessa, se ei siis ole mikään normaali käytäntö tietokirjallisuudenkaan kohdalla. Jos kustantaja ei luota kirjoittajan olevan asiantunteva omassa aiheessaan, niin käsikirjoituksen julkaisemista ei edes harkita.
Missä lukee, että ap:n teos on omaelämäkerrallinen?
Edellä keskusteltiin omaelämäkerroista, siksi kommentoin sitäkin. Oli miten oli, kirjoittajan ei tarvitse huolehtia tästä asiasta ollenkaan. Jos lausunto pyydetään, sen tekee ja myös maksaa kustantaja.
Onko tietokirjoille olemassa omaa arvostelupalvelua, tietääkö joku?