Onko kukaan koskaan jättänyt hyvin alkanutta tapailua kesken välimatkan takia? Ajatteletteko että suhteen aloittaminen välimatkan (n. 1h) päähän vaatisi todella suurta varmuutta toisesta? Tai että helpompi on luovuttaa tapailun suhteen, jos välimatkaa on?
Entä onko kukaan koskaan katunut sitä, että antoi ehkä "liian helposti" periksi?
Entä onko kukaan koskaan katunut sitä, että antoi ehkä "liian helposti" periksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
1h tunnin välimatka ei ole aika eikä mikään.
Joo kun ajattelee,niin 1h ei varmaan ole mikään iso välimatka jos oikeasti halutaan nähdä . Muuhun en osaa sanoa, kun ei mitään kummoista kokemusta siitä mihin aloituksessa viitataan.
Olen jättänyt. Tosin ei se ihminen tuntunut tutummaksi tultuaan ihmiseltä, jonka kanssa voisin muutenkaan asettua ja rakentaa elämää. Oltiin liian erilaisia monella tavalla.
Välimatkan kuitenkin sanoin syyksi, vaikka olen ollut valmis kulkemaan yli 4 h välimatkankin tavatakseni ihmistä, josta välitän. Tunnin välimatka on todella vähän, jos miettii että helposti istuu telkkarinkin edessä tunnin ihan turhan takia.
Olen useasti. Esim Tampere-Helsinki-väli on ollut minulle liikaa. En ole katunut, koska löysin Helsingistä elämäni rakkauden.
Minä tapasin ulkomaalaisen miehen eräillä festareilla Suomessa ja alettiin pitää yhteyttä. Käytiin tapaamassa puolin ja toisin. Muutama kuukausi tapailtiin kerran - pari kuussa ja kun alettiin tuntea että tässä on nyt jotain enemmänkin muutin hänen kotimaahansa.
Sain työpaikan heti täkäläisestä pankista ja muutettiin yhteen. Nyt ollaan oltu yhdessä 9 vuotta ja ollaan ostettu asunto yhdessä ja meillä on koira. Lapsia emme hanki eikä naimisiinmenosta ole puhuttu. Se ei ole tärkeää koska haluamme olla yhdessä. Siinä mikään sormus ei mitään takaa.
Sittemmin olen vaihtanut työpaikkaa ja työskentelen samassa firmassa kuin avomieheni.
En olisi alkanut etäsuhteeseen jos en olisi tuntenut että tässä tyypissä on jotain mitä muissa ei ole. En erehtynyt.
tunnin välimatka on aika max