Luin just ton Turin luvun Silmarillionist. Miten voi olla niin kauhee elämä. Ensin Tappaa Haltian syyttäsuotta vahingossa ja elää koko elämänsä siihen asti valheessa kunnes Gwindor kertoo Finduilasille Turinin oikean nimensä. Menee taisteluun joka hävitään. palataan takaisin ja kotia hävitetään ja joutuu sen jälkeen Glaurungin valtaan ja lähtee etsimään sen jälkeen Finduilasia, ja kuulee vsta Finduilassin kuolemasta hänen haudallaan ja jää suremaan häntä. Hänen vasta uudet ystävät vievät hänet pois, koska muuten hän olisi kuollut. Sen jälkeen hän lähtee etsimään perhettään ja löytää Nienorin(sisko) joka ei osaa puhua, kuulla eikä tiedä mitää. Caernth-Aberissa kuoli Huontar(Halethin suku), Glaurung, Nienor. Sen jälkeen meni Turin heilumaan takas sinne kaupunkiin minne sen ystävät oli sen vieny ja tappo siellä jonkun ramman ihmisen(en muista nimee) ja meni takas Caernth-Aberiin ja kuoli Glaurungin vieressä...
Hirwee Tarina. En muistanu kaikkee, mut sanokaa jos muistatte.
Huor ja Nienor haudattiin jyrkänteen päälle, vaikka pelkkä Turinin ruumis oli ollut siellä, koska Nienor hyppäsi jyrkänteeltä virtaan ja ruumis jäi virran vietäväksi.
Hirwee Tarina. En muistanu kaikkee, mut sanokaa jos muistatte.
Huor ja Nienor haudattiin jyrkänteen päälle, vaikka pelkkä Turinin ruumis oli ollut siellä, koska Nienor hyppäsi jyrkänteeltä virtaan ja ruumis jäi virran vietäväksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä kauhein kohta minusta Turinin elämässä oli se, kun hän meni naimisiin muistinsa menettäneen Nienorin kanssa tunnistamatta tätä siskokseen, ja että Nienor tuli raskaaksi Turinille! Nienor ja Turin tappoivat molemmat itsensä saatuaan kuulla totuuden...
Siis oikeesti mikä tarina...x( Hirveä tarina..
Mutta jooh.. Toivottavasti tommosta ei oikeesti tapahdu! ;)
Sama moja piirteitä ja kärsimystä on eräässä kalevalan hahmossa, jos tiedätte ja siitä se innoitus oli lähtöisinkin turinin tarinaan. Kaikki tuo tai oikeastaan mikään ei johtunut turinista. Vaan Morgoth(Melkor) kirosi hurinin ja tämän suvun. Kaikesta kärsi kuitenki turin ja se oli yksi Morgothin ovelista ja tuhoisimmista aseista. Lopulta vapautetu Hurin sinetöi kaiken paljastamalla Gondolinin.
Joku on työsänyt kaverin elämänkerran:
http://koti.mbnet.fi/valinor/paasivu.php?page=turin
...Kullervoa. Turin on muuten lempihahmoni Silmarillionissa. Kelpo veikkoja molemmat, Turin ja Kullervo.
Kunnon angstia. Siksi Silmarillion hakkaa TSHn 100-0. Se että sankarit oikeasti kuolee toivottomassa rimpuilussaan Melkoria vastaan, se vasta tekee niistä sankareita, ei se että ne selviää aina kuten lastensaduissa.
Minulle kans koko Hurinin suvun tarina aiheutti kylmiä väristyksiä. Luin silmät kiihkosta palaen kuinka Nirnaeth Arnoediadissa nämä Hurin Vakaan johtamat johtamat miehet taistelivat viimeiseen veripisaraan, turvaten Gondolinin haltioiden perääntymisen ja hyvittäen Uldor kirotun petoksen. Ja viimeisenä jäljellä seisoi Hurin Thalion kirveensä kanssa...
Silmarillionin paras puoli minustakin on sen toivottomuus taistelussa Morgothia vastaan. Vaikka kuinka ihmiset, haltiat ja kääpiötkin yrittää, niin lopulta kaikki meneepäin helvettiä ja vapaat kansat vielä lahtaa toisiaan. Silmarillionissa haltiatkin on sentään melko persoonallisia ja "inhimillisiä". Heihin verrattuna esim, TSH:n Lego-Lasse on paperinohut hahmo.