Lapsuudenperheelläni oli kissa, joka eli 12-vuotiaaksi. Se oli puoliksi norjalainen metsäkissa. Koska perheeni eli rivitalossa ja sen jälkeen omakotitalossa metsän läheisyydessä, kissamme sai kulkea luonnossa vapaasti ja olla kotona sisällä miten halusi. Se oli luonteeltaan mitä ihanin kissa.
Se kuoli vuonna 2002, kun se jäi auton alle, vammautui ja jouduttiin lopettamaan.
Onkohan omituista, että ikävöin kissaamme vieläkin. Viimeksi tänään itkin, kun muistelimme, miten ihana se oli.
Silloin kun se jäi auton alle, vanhempani veivät sen eläinlääkäriin. Vanhempani kertoivat tänään, miten kissamme oli automatkalla maukunut ja katsonut heihin vuorotellen eli tavallaan pyytänyt apua, kun sillä oli niin paljon kipua (röntgenissä selvisi, että sen lantio oli kokonaan murskana).
On helpottavaa ajatella, että kissamme sai nopeasti avun, kun se nukutettiin eläinlääkärillä, ja lopulta se nukkui ikiuneen.
Nyt siitä on jo 17 vuotta, mutta ikävöin kissaamme vieläkin.
Se kuoli vuonna 2002, kun se jäi auton alle, vammautui ja jouduttiin lopettamaan.
Onkohan omituista, että ikävöin kissaamme vieläkin. Viimeksi tänään itkin, kun muistelimme, miten ihana se oli.
Silloin kun se jäi auton alle, vanhempani veivät sen eläinlääkäriin. Vanhempani kertoivat tänään, miten kissamme oli automatkalla maukunut ja katsonut heihin vuorotellen eli tavallaan pyytänyt apua, kun sillä oli niin paljon kipua (röntgenissä selvisi, että sen lantio oli kokonaan murskana).
On helpottavaa ajatella, että kissamme sai nopeasti avun, kun se nukutettiin eläinlääkärillä, ja lopulta se nukkui ikiuneen.
Nyt siitä on jo 17 vuotta, mutta ikävöin kissaamme vieläkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä eli leikattu kissa 22 vuotiaaksi, nuorena sitä puri ulkona joku peto.Sen jälkeen se ei ulko ovelta kauas mennyt, pelkäsi kovasti.Helppo oli pitää kesällä ovia auki, kissa makas ovimatolla ulos katsoen.Pitkän ja turvallisen elämän eli.Kova on vahtiminen, yleensä ettei kissa karkaa.Nykyään se onnistuu helpommin, kun on elektroniikkaakin apuna.Taidan seuraavalle tehdä aitauksen myös, että ei ole niin kova huoli siitä.
Notta se keväällä mourusi yöaikaan siellä rossipohjan alla niinko pieni sylilapsi... Ja eihän se meitin hermo sitä kestänt, vaan piti käyvä Partioaitan kautta hankkimassa CONIBEARIT, niin oikein luitte, ihan semmoset hetilopettavat! Net sitten sinne porstuan alle ja metwurstisiivu viiksiin kiinni.
Jo vain toisena yösyännä kuulusi semmonen kopsahus talon alta, notta eukkokin kyseli, jotta nuinko kovia paketteja se avviisinjakaja postlootaan heittelöö? Siinä oli parempi olla nukkuvinaan.
Aamun lehteä haliessa poikkasin sen porstuan nurkan kautta ja kappas, jo oli kortto syöny wurstin! Mutta olihan toki jättännä "tipit" ruuastansa, meinaan että oman henkensä. Liekö ollut sitten se vihoviimonen niistä kaikista, kun ei matkaansa ollu jatkanna. Siitäpä vain piojätteisiin koko turjake!
Tämä nyt oli vain semmottii tarinoit, joita noille "kettutytöil" on niin kovin mieluista iltasaduiksi sommitella. Ne niin kovasti tällasist tykkää, lähes "kyhnyttävät". Notta...